Esityslista 4.1. Vanhukset kahlitaan pumpuliin!
Kokoukseen ovat ilmoittautuneet puheenjohtaja-nuijan lisäksi vanhustyöhön erikoistuneet lähihoitajat Tiina Kuopanportti ja Anna Pylkkänen sekä sauforisti Yrjänä Sauros.
ESITYSLISTA Eve Mantun kurittomaan kokoukseen lauantaina 4.1. 2014.
1. Kokouksen avaus
2. Kokouksen järjestäytyminen
3. Laittomuuden ja päätösvallattomuuden toteaminen.
4. Vallallaolevien asenteiden esittely ja horjuttaminen.
Proud Age -liikkeen perustaja Anna Pylkkänen haluaa nostaa kurittoman kokouksen esityslistalle vanhenevia ihmisiä paapovat asenteet. Miksi me kahlehdimme ikääntyvät pumpuliin?
Vanhustyön lempeä vallankumouksellinen A.P. on viime aikoina rakastavasti tökkinyt meitä siitä, miten me yksilöinä ja yhteiskuntana suhtautumme vanhenemiseen.
Me tarkoitamme tietysti hyvää, mutta pehmeä ja suojeleva suhtautumisemme kääntyy itseään vastaan.
Toinen vanhustyön tekijä, lähihoitaja Tiina Kuopanportti jätti laitostyön, koska havaitsi kestämättömän asian: vanhusparoilla ei ole oikeaa kotia, he ovat joutuneet hoitajien työpaikalle asumaan!
Ketkä ylisuojelevat vanhuksia?
Mitä haittaa siitä on?
5. Muut asiat
Sauforisti Yrjänä Sauroksella on täysi sanan- ja soitonvapaus.
6. Kokouksen päättäminen.
Eve Mantun kuriton kokous nro 1 pidetään Yle radio yhdessä lauantaina 4. tammikuuta klo 10.00. Pöytäkirjan tarkastajina koko Suomen kansa.
10 kommenttia
La 04.01.2014 @ 11:59
Hyvä, että aletaan ottaa esille asioita, jotta hoitoala uudistuisi. Koska väestön ikääntyessä ja työvoiman vähentyessä on kehitettävä koko hoitoalaa. Olen opiskellut DIAK:ssa ja siellä korostettiin ihmisen kokonaisvaltaista hoitoa. Pettymys oli suuri, kun tämä ei toiminutkaan hoitokäytännössä: henkinen puoli sivuutetaan täysin! Useat omaiset ovat ns. ylihuolehtivia, he vaativat hoitajilta joskus naurettavia asioita. Takana on usein syyllisyydentunto siitä, ettei itse halua tai pysty olemaan vanhukselle enemmän läsnä. Vanhukset jätetään oman onnensa nojaan, esim. omaiset eivät kerro asioitaan omalle vanhalle isilleen tai äidille. Vanhukset tietävät kyllä, että heidät on jätetty ulkopuolelle. Eivät he tyhmiä ole, vaikka ovatkin vanhoja.
Mitä kiireeseen tulee, se on usein itse tehtyä. Hoitajien kahvi- ym.tauot ovat yksi orjuuttava asia. Olen pyrkinyt olemaan läsnä kyseiselle ihmiselle ja rauhoittunut hoitamaan häntä. Vasta, kun olen sulkenut oven perässäni, olen pistänyt juoksuksi. Monet vanhukset ovatkin ihmetelleet, miten olen niin rauhallinen eikä minulla ole kiire. Tilanne on saattanut olla juuri toisenlainen, mutta tulisi keskittyä tekemiseensä.
Keskustelin juuri viikko sitten oman osastonhoitajani kanssa siitä, kuinka koko hoitoalan opinnoista lähtien olisi pikimmiten alettava uudistua. Hoitoalalla on ikivanhoja käytänteitä, jotka joutavat museoon. Minun kutsumukseni oli tulla sairaanhoitajaksi, mutta hoitoyhteisöt ja niiden käsittämättömät käytännöt saavat minut usein voimaan pahoin. Eikä sovi unohtaa, että lääkäreillä on suuri osuus hoitoprosessissa. Hyvä Eve! Jatka keskustelua ja levitä sanaa eteenpäin!
Su 05.01.2014 @ 18:22
Haluaisin kuunnella tätä, mutta en löydä YLE:n sivuilta. Mistähän löytyy näin jälkikäteen?
Su 05.01.2014 @ 18:43
Voin allekirjoittaa kaiken mitä ohjelmassa esitettiin vanhustenhoidon tilasta ja siitä miten sitä toteutetaan Suomessa, juuri noin minäkin ajattelen kuten Tiina ja Anna! Ihanaa että on muitakin jotka ihmettelevät näitä "yleisiä" käytäntöjä. Vaikea on myös uskoa ettei Suomesta enää löydy hoitajia kun heitä pitää lennättää Filippiineiltä asti kuten kotikunnassani on tehty, 39 hoitajaa on tulossa tänä keväänä. He ovat suorittaneet suomen kielen opintoja viisi kuukautta mutta silti epäilen että kielitaito riittäisi siihen että he voisivat ymmärtää omaa kulttuuriamme ja vanhusten historiaa, kieltä?
Olen ammatinvaihtaja, valmistuin 45-vuotiaana lähihoitajaksi ja nyt 58-vuotias enkä ole päivääkään ollut työttömänä hoitotyöstä. Jo opiskeluaikana ihmettelin sitä tiukkaa hierarkiaa mikä vallitsi erityisesti terveyskeskuksissa ja sairaaloissa; ylinnä sairaanhoitajat, sitten apuhoitajat, viimeksi lähihoitajat, opiskelijoita ei edes huolittu samaan kahvipöytään.
Olen luova ja innovatiivinen, valmistuin ekspressiiviseksi taideterapiaohjaajaksi töiden ohella ja siksi näen vanhuksen hyvässä hoidossa muutakin merkitystä kuin kliinisen perushoidon, tätä terapeuttista puolta tulisi enemmän korostaa koulutuksessakin. Jospa alettaisi käsittää mikä merkistys olisi esim. terapeuttisilla keskusteluilla ja ohjatuilla päiväohjelmilla jossa vanhus voisi ilmaista tunteitaan, kokea olevansa tärkeä yksin sekä ryhmässä. Jos tuohon kaikkeen ymmärrettäisi panostaa enemmän olen varma että lääkkeitten käyttö vähenisi ja onnellisuus lisääntyisi sekä hoitajien- että vanhusten keskuudessa. Ennakkoluulottomuutta ja uskallusta peliin hoitajat!
Itse olen saanut omassa työpaikassani järjestää kaikenlaista ohjelmaa ja toteuttaa ideoitani, silti koen että enemmän pitäisi panostaa yksilölliseen hoitoon ja siinä olen eri mieltä johdon ja joittenkin työtovereiden kanssa. Sekin tavallinen toteamus ettei ole aikaa on tosi yleistä ja kuitenkin, mihin sitä on kiirettä kun aikaa on koko työpäivän verran ja pystyy sumplimaan asioita jos vain on tahtoa ja kiinnostusta. Sinne kahville on turhan usein kiire, yhtäaikaa.
Vahinko etten voinut enää kuunnella Areenasta ohjelmaa uudestaan, haluaisin kuunteluttaa sen työkavereillani!
Toivon kaikille hoitajille rohkeutta ja voimia toteuttaa ideoitaan ja ajaa vanhusten etuja.
Su 05.01.2014 @ 19:35
Kiitos hyvästä ohjelmasta! Ohjelmaa kuunnellessani tuli mieleen muistaakseni 1970-luvulla ilmestynyt kirja, jonka nimi oli, jos oikein muistan, Suruvaippa. Kirjassa kerrottiin tekijän äidin hoidosta vanhainkodissa ja hoidossa noudatetusta "säästölinjasta" (vaipat jne.) Kirja nostatti keskustelun, jossa korostettiin, ettei vanhusten hoito kuulu sosiaalitoimelle, vaan se kuuluu terveydenhoidolle ja terveydenhoidon koulutuksen saaneille työntekijöille. Käsittääkseni hoitoa alettiinkin siirtää osittain terveyskeskusten hoidettavaksi ja vanhuus mielestäni "medikalisoitiin". Jos oikein olen ymmärtänyt, terveydenhoidolle vanhustenhoito on kuitenkin jollakin tapaa outo alue, vanhuutta kun ei voi parantaa eikä siitä parannuta. Tietenkin vanhuuteen liittyvissä sairauksissa terveydenhoidolla on tärkeä tehtävä, mutta onko vanhusten kokonaisvaltainen hoito terveydenhoidon tehtävä? Tähän kysymykseen on nykyinen hallitus vastannut, ettei ole ja korostanut kotihoitoa ja palveluasumista. Käytännössä nykyinen kotihoito ei mielestäni pysty vastaamaan vanhusten tarpeisiin, kun 1990-luvulla luovuttiin kotiavustajista ja kodinhoitajista. Huonokuntoiset kotona asuvat vanhukset kun tarvitsevat apua lääke- ja sairaudenhoidon lisäksi juuri kodinhoidossa ja asioinnissa eikä siihen tarpeeseen tällä hetkellä pystytä vastaamaan. Tunsin 1990-luvulla vanhainkotiin muutamaksi elämänsä viime kuukaudeksi tulleen vanhan rouvan, jonka jalka oli jo parikymmentä vuotta aikaisemmin amputoitu. Hän oli kuitenkin selvinnyt apua tarvitsevana kotona juuri hyvän kodinhoitoavun turvin. Hänellä oli kaupungin kotiavustaja, joka kävi säännöllisesti hänen luonaan avustaen häntä henkilökohtaisessa hygieniassa, kodinhoidossa ja asioinnissa. Hänelle oli tärkeää, että kotiavustaja oli vakituinen, toisin sanoen hänen luonaan ei "ravannut" aina vaihtuvia työntekijöitä kuten nykyisin. Kotiavustaja oli oppinut tuntemaan asiakkaansa tavat ja tarpeet ja sekä asiakas että työntekijä olivat tyytyväisiä. Käsittääkseni 1990-luvun "kurjistamisaallossa" alettiin kotihoitoa rationalisoida "fordistiseen tyyliin" ja taloudellista tehokkuutta (joka kylläkin on näennäistä) tavoitellen.
Olen nyt jo itsekin eläkkeelle siirtyneenä alkanut miettiä, miksi vanhuus tuntuu olevan sekä meille ikäihmisille että yhteiskunnalle niin vaikea asia kohdata. Eikä se ole mitenkään pelkästään tämänhetkinen pulma. Kyllä vanhuksia on kohdeltu ja hoidettu vähemmän tyydyttävästi ennenkin. Olisiko siis kysymys arvoista (onko ihminen kaikenikäisenä arvokas)? Mutta kuormitammeko me ikääntyneet ja ehkä nuoremmatkin vanhustenhoitoa toivomuksin/vaatimuksin ikuisesta elämästä? Pelkäämmekö me kohdata ja hyväksyä ainakin tämän ruumiillisen elämän rajallisuuden ja kuoleman?
Ma 06.01.2014 @ 10:07
Haluaisin kuunnella tätä, mutta en löydä YLE:n sivuilta. Mistähän löytyy näin jälkikäteen?
En tiedä miksi ohjelma ei ole päivittynyt Yle Areenaan. Selvitän asiaa tällä viikolla.
Ma 06.01.2014 @ 10:09
Ohjelma tulee kyllä Areenaan, tallennuksessa on tapahtunut häiriö. Selvitän asiaa vielä tällä viikolla.
Ti 07.01.2014 @ 16:57
Haluaisin kuunnella tätä, mutta en löydä YLE:n sivuilta. Mistähän löytyy näin jälkikäteen?
No niin!
http://areena.yle.fi/radio/2094525
Ti 07.01.2014 @ 17:39
Hei, kiitos kantaaottavasta ohjelmasta, enemmän kaivattaisi keskustelua ko asiasta l. vanhusten tarpeista. Olen lähihoitaja palvelutalossa, työni kuvaan kuuluu myös siivousta ja pyykinpesua koska asukkaille on myyty ns. paketit jotka sisältävät ko palvelut. Ymmärrän toki että siisteys ja puhtaus ovat tärkeitä mutta ihmettelen sitä miksi hoitajat tekevät näitä töitä kun ovat koulutetut toisenlaisiin tehtäviin; veisin mielummin ulos jotain asukasta tai antaisin aikaani hänelle, eikö sekin ole tärkeää??! Kysymyshän onkin siitä miten asioita arvotetetaan sekä hoitopuolella että omaisten näkökulmasta.
Minusta esim. siivouspuolen saisi asukkaan omainen tms hoitaa parhaaksi näkemällään tavalla, ei siihen hoitajia tarvita.
To 09.01.2014 @ 10:38
Kiitos! Keskustelu toi ansiokkaasti ja rohkeasti esille asioita, jotka tarvitsevat tuuletusta ikäihmisten
ja vanhusten hoidossa. Asenteiden ja toimintatapojen muutos on enemmän kuin tarpeen.
Turhanpäiväisistä hierarkioista on luovuttava. Asenteiden muuttaminen on vaikea alue, koska
ammattijärjestöissä piilee tietty "tilanteiden muuttamisen haluttomuus". Suomalaiset eivät halua
suoraan tunnustaa ihmisten tunteiden, henkisen ja hengellisen puolen hoitoa. Fyysinen hyvinvointi
edellyttää noiden kolmen elämän perusasian ottamista huomioon. Laitoksissa ja kotikäynneillä hoitajan suoma keskustelu- ja kuunteluhetki, käden kosketus, on varmasti kymmenen kertaa hoitavampi kuin
muu puuhastelu tai työ.
