Ke 14.02.2007 @ 13:09admin

Pitääkö antaa kaikkensa?

Luen järkyttyneenä Ilta-Sanomien muisteloita eilen kuolleesta Hannu Savolasta. Vesa-Pekka Koljonen kirjoittaa:
"Esimiehenä saatoin aina luottaa hänen lojaalisuuteensa ja siihen, että lehden uutiskoneisto oli viimeistä nippaa myöten hänen hallussaan päivin, öin - liioittelematta. Sattumalta keskustelin viikko sitten yhteisen ystävämme kanssa Hannu Savolan asenteesta työhönsä. Tämä kuvaili, kuinka ihmeissään hän oli seurannut toissa vuonna Savolan perheen jouluvieraana isännän osallistumista tsunamiuutisoinnin johtamiseen: vapaapäivästä riippumatta kontakti toimitukseen oli tauotonta ja ohjeistus täsmällistä."
Nippaa myöten hallussa? Päivin, öin ja jouluna?
Tällainen työhön sitoutuminen tappaa.
On vastuutonta glorifioida sellainen asenne työhön, joka vie liian varhaiseen kuolemaan. Eikö näitä suuret ja vastuulliset saappat jalassa kaatuneita miehiä ole ollut jo tarpeeksi?
Konsernille on tietysti taloudellista, että lojaalit työntekijät suoriutuvat sankarillisista urakoista ja tekevät usean ihmisen työt. Säästyy selvää rahaakin, kun ei tarvitse resurssoida riittävästi.
Hannu Savolaa en arvostele. Toivottavasti hän sai elää hyvän elämän. On suuri siunaus ihmiselle löytää työ, joka herättää intohimoja. On kuitenkin anteeksiantamatonta ottaa ihmisistä kaikki irti.
Jos työntekijä - johtaja tai rivityöläinen - on halukas antamaan kaikkensa päivin, öin ja jouluna, hänet tulisi ottaa lempeään puhutteluun. "Rakas ystävä, me haluamme sinusta vain kohtuullisen osan."

2 kommenttia

<p>Niin, tuollaisissa muistokirjoituksissa asia tulee jotenkin n&auml;kyv&auml;mm&auml;ksi, kun se sanotaan niin h&auml;tk&auml;hdytt&auml;v&auml;n suoraan, mutta kaipa t&auml;m&auml; meid&auml;n koko kulttuurimme perustuu siihen, ett&auml; ihmisist&auml; imet&auml;&auml;n tehot irti. Naisten uurastuksen glorifiointi on v&auml;h&auml;n erilaista, naistenlehdet esittelev&auml;t meille n&auml;it&auml; ihmemenestyj&auml;naisia, jotka tekev&auml;t komeaa uraa, ovat antaumuksellisia &auml;itej&auml;, osaavat nauttia seksist&auml;, hoitavat hellitt&auml;m&auml;tt&auml; kuntoa ja kauneutta, ovat ihania yst&auml;vi&auml; ja viel&auml; saavat sen kaiken kuulostamaan jotenkin helpolta. Kyll&auml; joskus k&auml;y mieless&auml;, ett&auml; sekin on v&auml;h&auml;n vastuutonta. Ihmisen v&auml;lineellist&auml;misest&auml;h&auml;n kummassakin on kysymys. </p>
<p>&nbsp;</p>

En voi olla kirjoittamatta, että hyvin tuntemani Hannu Savola todellakin eli työlleen ja työtään koko ajan. Mutta ei suinkaan, kuten niin monet meistä, pitäkseen työnantajansa tai pomonsa tyytyväisinä tai todistellakseen jollekin jotakin. Vaan siksi, että Hanski rakasti sitä. En ole koskaan kohdannut ihmistä, joka niin suurella intohimolla ja riemulla olisi tehnyt työtään. Hanskia ei kukaan riistänyt eikä kukaan hänestä "edesvastuuttomasti ottanut kaikkea irti", vaan hän sai elää juuri niinkuin halusi. Todellakin hyvän elämän, vaikka liian lyhyen. Eikä se työ ollut, joka Hanskin hautaan vei.

Eve Mantu

Eve Mantu kutsuu kurittoman kokouksen koolle lauantaisin aamukymmeneltä. Yhteiskuntarauhaa häiritään oudoilla havainnoilla ja kysymyksillä. Miksei työtön saa keittää kahvia? Mihin rikas tarvitsee lapsilisää? Onko huippukirurgeilla liian vähän töitä? Sinäkin voit tämän blogin kautta ehdottaa tärkeää ja/tai kohtuutonta asiaa kokouksen asialistalle. Eve Mantun kuriton kokous Yle radio 1:ssä lauantaisin klo 10.00-10.45. (alkaen 4.1. 2014)

Eve Mantu YLE Areenassa

Tilaa RSS

Blogiarkisto

2012

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2010

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu