Jonninjoutavat lapset

Viime torstaina 27.5. lapsijoukko saarsi minut ja haastateltavani. Istuimme puistonpenkillä Suomenlinnassa puhumassa siitä, mistä pitäisi puhua.

Kurkelan koulun kolmas luokka tuli mukaan keskusteluun.

Juttuhetken päätteeksi yksi pojista kutsui minut kouluun vierailulle.

Vietin siellä koko maanantain ja yritin pitää aikuisuuteni kurissa. "Nyt pidät turpasi kiinni ja annat lasten puhua."

Torstaina 3.6. kuuntelen lapsia klo 12.15 Yle radio 1:ssä.

Tässä muutama maistiainen lasten maailmasta:

MAASTOKISSA 030610 EM.wav

VAKAVAT POHDINNAT 030610 EM.wav

kettu haisuluolassa.wav

muumi1.wav

muumi2.wav

muumi3.wav

muumi4.wav

odeyan hahmot.wav

6 kommenttia

Lapsissa on poweria! Kiitos hienosta ohjelmasta, EVE!

Kaksi viimeistä ohjelmaa aivan mahtavia. Molempia ohjelmia kuunnellessa alko itkettämään. Kun ei ole omia lapsia, ei ole mitään tietoa tuon ikäisten ajatusmaailmasta ja siitä, minkälainen lasten maailma on tänäpäivänä. Hyvä idea kutsua luokka syksyllä pasilaan!

Kiitos ihanasta ohjelmasta! On järkyttävää, että yhteiskuntamme vähättelee lapsia eikä ota vakavasti heidän ajatuksiaan, pelkojaan, unelmiaan, toiveitaan... Lapset muistetaan vain juhlapuheissa, mutta lapsia todella kuunnellaan vain äärimmäisen harvoin. Ohjelmasi oli hyvä esimerkki yrityksestä päästä yhteyteen lasten kanssa. Se välitti oivallisesti jotakin lasten solidaarisuudesta, uteliaisuudesta ja vakavastakin paneutumisesta ihmiskunnan ongelmiin. Lapset ovat fiksuja ja hauskoja, äärimmäisen mielenkiintoisia ihmisiä, jotka tulisi hyväksyä omana itsenään yhteiskunnan jäseniksi - ei vain keskeneräisiksi olennoiksi, joiden aikuistumista yhteiskunta pyrkii kiirehtimään. Mutta epäilen onko byrokraattiselta kuulostava nuorisofoorumi (tai mikä se nyt olikaan) aivan oikea keino tähän.
Odotan jatkoa ohjelmallesi!
Terveisin, Elisse Heinimaa, kuvataideopettaja, Espoo

Hei Eve Mantu,

Suur kiitokset, Keravan Kurkelan koulun kolmannen luokkain kanssa tehdystä ohjelmasta!

Tästä voisi tehdän jonkinalaisen sarjan 7-18 vuotiaiden koululaisten kanssa.

Radio on siitä kiitollinen media, ettei lasten ja nuorten tarvitse tulla kasvoillaan esille. Se on monetasoinen turvaallisuusasia lasten- ja nuorten eduksi. Samalla he ovat pelkkänä äänenä, omine mielipiteineen aidommin kuultavia.

PS. olen huomannut maitokaupassa ja muissa julkisissa tiloissa kuinka lapsia komennellaan ja syyllistetään tarpeettoman tylysti. Aivan kuin he eivät tajuaisi itse ottaa muita huomioon. Näin suomalaisille lapsille astetaan jo nuorena suuri itseilmaisullinen häpeän taakka. Tämä on se monikerroksellinen syy suomalaiseen phumattomuudenkulttuuriin.

Muiden katseista huolimatta, en koskaan toru julkisesti lasteni kiljahduksia ja suuriäänistä ihmettelyä julkisella paikalla. Siksi etteivät he alkaisi kantamaan suomelaisten tavoin "kollektiivista syyllisyyden taakkaa".

t. T.U.

Olen ihan samaa mieltä edellä kirjoittaneiden kanssa!

Kun kuuntelin ohjelmaa, minulle tuli muisto lapsuudesta: olin alle kouluikäinen, kun minulta kysyttiin mikä minusta tulee isona. Sanoin, etten halua tulla isoksi. Kaikki ihmettelivät ja nauroivat. En osannut muodostaa ajatukseksi sitä tunnetta joka minulla oli. Aikuiset nauroivat ihan väärille asioille, kuten vaikka sille jos lapsi ei osannut sanoa "R"-äännettä täsmälleen oikein, tai jos lapsi osasi ulkoa runon ja lausui sen hyvin eläytyen.

Minullakaan ei ole itsellä lapsia, mutta suuren osan, lähes puolet työvuosistani olin lasten parissa. Monta kertaa ihmettelin lasten kykyä ajatella asioita eri tavalla. Hauskaakin se oli. Mutta tärkeintä minusta on tukea lasta sen työn avulla mitä nyt kukin tekee. Ja ottaa lapset todesta.
Ja kuunnellessa näitä ohjelman lapsia havaitsi: he ovat ihan asiallisia, mukavia, kaikin puolin viehättäviä nuoria ihmisiä, jotka selvästikin mielellään etsiytyvät aikuisen seuraan, jos aikuinen osaa kohdata heidät tasavertaisina.

Kiitos ohjelmista!

Kiitos ihanasta ohjelmasta. Lapsilla on paljon annettavaa yhteiskunnalle ja siksi heitä tulisi aidosti kuunnella.

Itse muistan, että parasta oli aina se, kun kesäloma alkoi ja tämä välittyi ohjelmasta. Toiseksi parasta oli aina se,kun koulu jälleen alkoi syksyllä ja näki kaikki kaverit.

Poikani vaihtaa koulua ja luokkaa ja kysyin eilen, mitä hän ajattelee tästä. Hän kertoi, että se on kuin kokonainen peili, joka rikotaaan osiin. Hän yrittää uudessa luokassa etsiä sopivan raon. Tämän tulen muistamaan huomenna kevätjuhlassa.

Eve Mantu

Eve Mantu kutsuu kurittoman kokouksen koolle lauantaisin aamukymmeneltä. Yhteiskuntarauhaa häiritään oudoilla havainnoilla ja kysymyksillä. Miksei työtön saa keittää kahvia? Mihin rikas tarvitsee lapsilisää? Onko huippukirurgeilla liian vähän töitä? Sinäkin voit tämän blogin kautta ehdottaa tärkeää ja/tai kohtuutonta asiaa kokouksen asialistalle. Eve Mantun kuriton kokous Yle radio 1:ssä lauantaisin klo 10.00-10.45. (alkaen 4.1. 2014)

Eve Mantu YLE Areenassa

Tilaa RSS

Blogiarkisto

2012

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2010

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu