Ihminen on taitava pilaamaan pyhän

Hei Eve!

Suuret kiitokset sinulle äskeisestä Pyhä-ohjelmasta. Kiitos omakohtaisuudesta, levollisuudesta, tavallisuuden huomaamisesta pyhäksi, pysähtymisestä ja kuitenkin tässä ajassa olemisesta. Minulle pyhän kokeminen tulee jotenkin arvaamatta. Yleensä se vaatii jotenkin pysähtymistä esim. istumaan puutarhaan, rannalle tai kotisohvalle. Joskus se on yllättävässä toisen ihmisen kohtaamisessa.

Leena

Hyvä Eve,
Iloitsen siitä, että ohjelmasi jatkuvat ensi vuonnakin. Pyrin aina kuuntelemaan ne, Ylen ykkönen on mielikanavani.
Tänään kuuntelin ohjelmasi pyhän etsimisestä. Kiitos aiheen valinnasta, jälleen kerran. Ihminen etsii Jumalan läheistyytä, minäkin. Olen kerran nuorena äitinä , aivan yllättäen, kokenutkin ihmeellisen elämyksen aivan arki-iltana, kun ystäväni ja minä rukoilimme yhdessä. Meillä oli molemmilla ongelmana se, että lapsen saaminen oli vaikeaa. Hän oli kokonaan lapseton, minulla oli jo yksi poika. Hoitotätikin kyseli tältä, milloin hän saisi siskon tai veljen. Paineita alkoi olla...

Istuimme siis rukoilemassa ystäväni sohvan reunalla, puhuen ääneen vuorotellen Jumalalle, niin kuin olimme tehneet jo kerran viikossa useammankuukauden ajan. Oli minun vuoroni rukoilla ja pääsin juuri pyytämästä siunausta miehelleni hänen työhönsä ja tulin ajatelleeksi, että ystäväni miehen opinnot pitäisi myös sisällyttää ajatukseen. Silloin, yhtäkkiä ajatuksen kulku katkesi, kun tunsin olevani valon ja lämmön putouksessa. Kirkas valo lävisti koko olemukseni, lämpö virtasi lävitseni, enkä enää tiennyt, mitä pitäisi tehdaä tai sanoa. Lisäksi, niin uskomatonta kuin se kerrottuna on, sillä hetkellä "tiesin" että Jumala oli jossakin aivan lähellä, oikealla puolellani.Tunne oli aivan varmasti ihanin mitä olen koskaan kokenut! Olisin halunnut jäädä siihen loppuelämäkseni. Lopulta kuitenkin avasin silmäni ja kerroin ystävälleni, mitä olin kokenut,sillä arvelin hänen ihmettelevän, miksi yhtäkkiä olin vain täysin hiljaa.
Olen suorittanut korkeakoulututkinnon, fil.kand. tutkinnon, olen pyrkinytb ajattelemaan kriittisesti enkä ole milloinkaan odottanut järjelle käsittämättömiä asioita tavallisessa luterilaisessa uskossani. Tuon valokokemuksen jälkeen olen ymmärtänyt paremmin niitä ihmisiä, jotka kertovat nähneenä enkeleitä tms. Jumala on meille salattu ja ihmeellinen, rakastava voima. Hänen tiedossaan on, mitä kukin tarvitsee, jaksaaksena elää.

Jatka vain pyhän etsimistä, Eve. Olet erittäin viisas toimittaja.
terveisin,
Pyhään uskova

Kiitos jälleen hyvästä ohjelmasta.
Mielestäni elämä - olemassaolomme on pyhää.
ja se, että meillä ihmisillä silmät nauravat toisillemme.

Iloa ja hyvää alkavaa joulun odotusta
toivottaapi: Janne Koskela

Minäkin tahdon kiittää Eveä , etten sanoisi pysähdyttävästä ohjelmasta.
KIITOS!!!

Sitä, mitä sanoit , kullan ja kimalluksen merkityksestä/merkityksettömyydestä esim. kirkoissa, jäin pohtimaan...
...että onko se vain ihmisen avutonta yritystä kunnioittaa Pyhää,
laittamalla kaikkein arvokkainta ja kalleinta pyhäkköön,
kun sanat eivät riitä???
Mitä muita ilmaisukeinoja mahtaisi olla?
Tällaisia "nostavia" kuuntelukokemuksia saisi olla paaaaljon enemmän!!! Ne auttavat jaksamaan!!!

Kiitos vielä kerran.

Tervehdys!
Radion äärestä ei voinut poistua, kun kuuntelin hyvin tehtyä ohjelmaa pyhästä.
Joskus olen miettinytkin, että voisikohan joitain olotiloja peräti mieltää pyhiksi vai ovatko tuohon sanaan liitettyInä liian tavallisia hyvänolontunteita, mutta kun vaan tuntuu joskus niin pyhältä "mitättömän" asian äärellä.
Eläköön Yle radio 1:n hyvin toimitetut ohjelmat.

Kiitos Eve intiimistä ja ajatuksia herättävästä ohjelmastasi. Kuuntelin sinua ensi kerran ja jätin kaiken kuunnellessani seikkailuasi pyhän perässä. Löytyyhän tämä Areenastakin? Haluaisin kuunnella sen uudestaan ja suositella ystävillenikin. Kiitos vielä kerran.

Arjessa ja tavallisuudessa eli elämässä, ihmisessä, luomakunnassa, ihmisen kohtaloissa ja kansakunnan vaiheissa on jotain pyhää. Sen seurauksena lienee vaikea löytää kulttuuria, johon ei liittyisi uskontoa tai uskomuksia.

Elämästään ja kokemuksistaan lähtien ihminen etsii jotakin itseään suurempaa. Elämä ikäänkuin houkuttaa ja kutsuu häntä siihen.

Tämän vuoksi on monia eri uskontoja. Ne ovat eri alueilla ja eri aikoina syntyneitä tulkintoja elämän kokonaisuudesta. Yhteinen pohja kaikelle uskonnollisuudelle on siis elämä itse. Sen lisäksi uskonnoilla on oma erityinen korostuksensa ja aineistonsa. Siinä tulevat esiin uskontojen erot.

Myös ateismi on eräs tulkinta elämästä. Sen piirissä pyhyyttä ei haluta tunnustaa tai ainakaan sille ei haluta antaa samaa merkitystä kuin perinteisessä uskonnollisuudessa. Jos jotakin pyhää ateismissa tunnustetaan, se löytynee ihmisen omasta sisimmästä, ihmisaivojen kapasiteetista.

Kristinuskossa kolmiyhteinen Jumala on pyhä ja kaikki minkä hän on luonut. Lankeemuksessa luomakunta tosin on turmeltunut ja vääristynyt alkuperäisestä tilastaan. Siksi maailmassa on niin paljon syntiä, kärsimystä ja kuolemaa.

Kristinuskon ydinsanoma on kertomus siitä, kuinka alkuperäinen yhteys Luojan ja luodun välille voidaan palauttaa. Keskeistä siinä on Kaikkivaltiaan rakkaus ja armo, hänen hyvä tahtonsa. Asetelma onkin tässä päinvastainen: Jumala etsii ihmistä.

Eve, kiitos ohjelmasta. Hiljensin auton vauhtia ja keskityin kuunteluun juuri siinä vaiheessa kun sinä hiljenit Nuuksiossa ison kallion juurella. Työni on juuri Nuuksion kaltaisten alueiden hoitoa ja siksikin säväytti - hyvä muistutus siitä, mitä kansallispuistoissa ja muilla vastaavilla alueilla kulkevat kokevat. Hieno näkökulma, ja varmasti tulee myös meidän työssä - ei vähiten teidän kävijöiden kautta - korostumaan lähivuosina.

Kiitän minäkin tämän aamun hienosta ohjelmastasi. Muutkin ovat olleet hyviä, mutta tämä oli jo aiheensa puolesta ja sen käsittelytavan takia tosi pysähdyttävä. Piti jättää muut puuhat ja keskittyä kuuntelemaan. Kiitos!
Pirkko

"Pyhän" kokemus on jotakin, jonka aivokemia pyhäksi mieltää, vaikka hetken häivähdys ohutta yläpilveä. Jokin sattuma. Tai merenrannassa tähtikirkkaana yönä tulta tuijottaen lasi kädessä. Jotain, mitä ei voi jakaa tai selittää. Sinun pääsi on sinun temppelisi.
Erään suomalaisen artistin levyllä on lause "intiaani ottaa onnensa ja hiipii metsään". Siinäkin on jotain pyhää.

Olipas hienoa kuunnella vaikken ehtiny kuulla ihan kokonaan..

Jos kirkoissa rakennuksina on jotain pyhää, niin sana ja sakramentit, armonvälineiden äärelle kokoontuva seurakunta. Mutta eivät kirkot turistikäynnin kohteinakaan turhia ole. Tuollaisella käynnillä olen kokenut pyhyyttä kirkkotaiteessa ja -arkkitehtuurissa. Tila kutsuu pohtimaan elämää normaalia syvemmin. Ja aina parempi, jos sattuu paikalle musiikin soidessa.

Hei Eve, kiitos vaikuttavasta ohjelmasta.
Minulle kauneus on aiheuttanut pyhyyden kokemuksia.
Voimakkain tapahtui kerran kauniina, tyynenä kevätpäivänä kotiseudullani erään järven rannoilla liikuskellessani. Näin uskomattomia kallioita, niemekkeitä, jylhää erämaaluontoa, mahtavia näköaloja järvelle, ikiaikuisia puita - ja lopulta tulin joen ylittävälle sillalle, joka oli myös hyvällä näköetäisyydellä järvestä, ja alla joessa oli kohta, pyörre, johon tuntuivat sekä tämä järvelle laskeva joki että itse järvi laskevan. Ihmettelin, miksi näin tapahtuu, se tuntui joltain suurelta metaforalta elämästä, joki ei laskenutkaan järveen asti.
Auringonlasku maalasi koko taivaan punaiseksi. Seisoin sillalla varmasti yli tunnin, kaksikin, ja tuijotin vain. Kaikki tuntui ikuiselta. Pysähdyin aivan täysin, tuijotin vain eteeni, maailma katosi ympäriltäni, kuin olisin vain ollut, kuin kaikki maailmassa olisi vain yhtä, ja minun hyvä olla siinä täydellisessä hyvyydessä.
Tästä seurasi myös sellaista, että ehkä viikon ajan tapahtuman jälkeen näin kaiken ympärilläni kauniina ja täydellisenä. Näin kotiseutuni aivan uusin silmin, pyöräilin teollisuusalueidenkin läpi, nautin ja ihmettelin, mikä minuun on mennyt.

Mitä tulee pyhyyden etsimiseen kirkoista, suosittelen käyntiä Heinäveden luterilaisessa kirkossa, jos jonain kesäpäivänä tulee asiaa niille kulmille. Kävellä omin jaloin kylästä korkealle mäelle, jonka korkeimmilla kohdalla uljas puukirkko yksin nousee järvenselkä toispuolella, jossain kaukana alhaalla. Istua penkkiin täydessä hiljaisuudessa, kylän hälinästä, ulkomaailman pahasta eristettynä, tilassa, jonka kauneus kerää katseen jonnekin ylös. Ja sielu lepää, niin sanotusti. Siinä minusta ymmärtää, miksi nähdä todella vaivaa temppelin rakentamiseen - sen aidolla, pintapuolta syvemmällä kauneudella pyritään osoittamaan jotain kunnioitusta jollekin suuremmalle. Siinä kirkossa tulin minäkin, maallistunut ihminen, väkisinkin ajatelleeksi, että Jumalan on pakko olla olemassa, koska hänelle ollaan näin suurella rakkaudella tällainen paikka rakennettu.

On sääli, että nykyisin on niin vähän aidosti kaunista ympärillämme. Tehokkuusajatus tahtoo tuhota maailmasta kaiken huolella vaalitun ja aidon. Toisaalta, kuten sinäkin ohjelmassasi vihjasit, ehkä se, että elämme näin tasapaksussa maailmassa, alleviivaakin näitä erityisiä kokemuksia.

Punakyna kirjoitti:

Ensiksi, loistava ohjelma tämä Eve Mantu. Miksen ole ennen kuunnellut? Siksi kai, että Ylen radiokanavat on nykyään pullollaan hyviä ohjelmia.

Toisekseen: Keskellä Helsinkiäkin on pyhä paikka. Se on pienei lampi korkealla kahden kallion välissä. Tarkemmat koordinaatit jätän tästä pois, koska sitten se ei enää olisikaan pyhä, jos sinne muutkin osaisivat.

Onko itsekkyys epäpyhää?

Itsekkyys kai viittaa siihen, että edistetään jotain itselle tärkeää pyrkimystä muiden kustannuksella. Itsekkyydessä suositaan itseä ja omia tarpeita eikä niin välitetä muista ihmisistä. Sellaista en pitäisi pyhyytenä. Pyhyys on jotain itseä suurempaa. Pyhyyttä on varmaan jokaisessa ihmisessä, mutta kenenkään ei pitäisi ajatella vain itseään. Niin kai on tarkoitus?

Näin ymmärtäisin.

Hei Eve!

Kiitos monista hyvistä ohjelmistasi,kuten viimeksi tästä Pyhän olemus ohjelmasta.

Itse olen vieraillut useissa hienoissa katedraaleissa ympäri eurooppaa,sekä kirkoissa suomen maassa.
Pyhyyden kokemuksen olen kuitenkin tavoittanut puhtaimpana Pyhän Henrikin ekumeenisessa taidekappelissa Kakskerrassa.Sen muoto,materiaalit sijainti jne ehkä saavat sen aikaan.En tiedä.Kannattaa ehdottomasti vierailla,ellet ole vielä ehtinyt.

Pieni vauva tuntuu pyhältä,monet ihanat paikat luonnossa(miten ne jäävätkään monasti mieleen pysyvästi) joku kaunis musiikkielämys jne.Kyllä ihmiselle on suotu onneksi monia pyhyyden kokemuksia.

Hyvää jaqtkoa ja kiitos tärkeistä ohjelmista.

Anonyymi kirjoitti:

Punakyna kirjoitti:

Ensiksi, loistava ohjelma tämä Eve Mantu. Miksen ole ennen kuunnellut? Siksi kai, että Ylen radiokanavat on nykyään pullollaan hyviä ohjelmia.

Toisekseen: Keskellä Helsinkiäkin on pyhä paikka. Se on pienei lampi korkealla kahden kallion välissä. Tarkemmat koordinaatit jätän tästä pois, koska sitten se ei enää olisikaan pyhä, jos sinne muutkin osaisivat.

Onko itsekkyys epäpyhää?

Itsekkyys kai viittaa siihen, että edistetään jotain itselle tärkeää pyrkimystä muiden kustannuksella. Itsekkyydessä suositaan itseä ja omia tarpeita eikä niin välitetä muista ihmisistä. Sellaista en pitäisi pyhyytenä. Pyhyys on jotain itseä suurempaa. Pyhyyttä on varmaan jokaisessa ihmisessä, mutta kenenkään ei pitäisi ajatella vain itseään. Niin kai on tarkoitus?

Näin ymmärtäisin.

Ehkäpä en retorisella kysymykselläni ihan näin vahvaa vääntöä rautalangasta ollut hakemassa...

Kiitos, Eve, ohjelmistasi. Olipa aihe mikä vaan, et ole onnistunut tekemään ”tylsää” radio-ohjelmaa.
Teet ohjelmia selvästi nöyrällä asenteella ottaen
kuulijan mukaan kokemaan asiat kanssasi. Kiitos siitä. Tuollaista kokee nykyisin hyvin harvoin median aalloilta.
Olisiko kokemuksessa, myös häivähdys pyhää: läsnäolo nimittäin. :)

Tämänkertainen pyhän etsimisen ohjelma oli upea kerronnassaan: sieluni silmin matkasin kanssasi Nuuksion
alttarille. Oli helppo pysyä mukana, kun osasit kuvailla näkemääsi ympäristöä niin taiten. Toivottavasti itse pääsen joskus Käymään Nuuksiossa.

Jo on kun en saa niitä koordinaatteja navigaattorista. Siellä paikalla ne näkyivät, olisi pitänyt heti lapulle ottaa. Nyt en saa tietoja näkyviin, en vaikka mihin valikosta seikkailen.
Pahkeinen!
Mutta ehkä tämä on hyvä näin. Ehkä jokaisen täytyykin etsiä pyhät paikkansa itse. Jos se olikin sävähdyttävä paikka vain minulle?

Anonyymi kirjoitti:

Anonyymi kirjoitti:

Punakyna kirjoitti:

Ensiksi, loistava ohjelma tämä Eve Mantu. Miksen ole ennen kuunnellut? Siksi kai, että Ylen radiokanavat on nykyään pullollaan hyviä ohjelmia.

Toisekseen: Keskellä Helsinkiäkin on pyhä paikka. Se on pienei lampi korkealla kahden kallion välissä. Tarkemmat koordinaatit jätän tästä pois, koska sitten se ei enää olisikaan pyhä, jos sinne muutkin osaisivat.

Onko itsekkyys epäpyhää?

Itsekkyys kai viittaa siihen, että edistetään jotain itselle tärkeää pyrkimystä muiden kustannuksella. Itsekkyydessä suositaan itseä ja omia tarpeita eikä niin välitetä muista ihmisistä. Sellaista en pitäisi pyhyytenä. Pyhyys on jotain itseä suurempaa. Pyhyyttä on varmaan jokaisessa ihmisessä, mutta kenenkään ei pitäisi ajatella vain itseään. Niin kai on tarkoitus?

Näin ymmärtäisin.

Ehkäpä en retorisella kysymykselläni ihan näin vahvaa vääntöä rautalangasta ollut hakemassa...

Edellinen heitto aiheutti nauruhermoihin ja pallealihaksiin epäpyhää hytkymistä. Tuota en olisi ensimmäisenä punakynällä suttaamassa.

87 vuotias sotaveteraani kiittää ojelmasta Pyhyyttä etsimässä. Ihana ohjelma, kiitoksia paljon.

Mainari E. kirjoitti:

Anonyymi kirjoitti:

Anonyymi kirjoitti:

Punakyna kirjoitti:

Ensiksi, loistava ohjelma tämä Eve Mantu. Miksen ole ennen kuunnellut? Siksi kai, että Ylen radiokanavat on nykyään pullollaan hyviä ohjelmia.

Toisekseen: Keskellä Helsinkiäkin on pyhä paikka. Se on pienei lampi korkealla kahden kallion välissä. Tarkemmat koordinaatit jätän tästä pois, koska sitten se ei enää olisikaan pyhä, jos sinne muutkin osaisivat.

Onko itsekkyys epäpyhää?

Itsekkyys kai viittaa siihen, että edistetään jotain itselle tärkeää pyrkimystä muiden kustannuksella. Itsekkyydessä suositaan itseä ja omia tarpeita eikä niin välitetä muista ihmisistä. Sellaista en pitäisi pyhyytenä. Pyhyys on jotain itseä suurempaa. Pyhyyttä on varmaan jokaisessa ihmisessä, mutta kenenkään ei pitäisi ajatella vain itseään. Niin kai on tarkoitus?

Näin ymmärtäisin.

Ehkäpä en retorisella kysymykselläni ihan näin vahvaa vääntöä rautalangasta ollut hakemassa...

Edellinen heitto aiheutti nauruhermoihin ja pallealihaksiin epäpyhää hytkymistä. Tuota en olisi ensimmäisenä punakynällä suttaamassa.

Joo, olen huomannut nettikeskustelun vaikeuden siinä, että asioista ei puhuta niiden oikeilla nimillä. Ilkeily on huumoria ja rasismi sarkasmia. Itsekkyyskin on sitten jotain muuta kuin itsekkyyttä, eikö?

Mainari E. kirjoitti:

Anonyymi kirjoitti:

Anonyymi kirjoitti:

Punakyna kirjoitti:

Ensiksi, loistava ohjelma tämä Eve Mantu. Miksen ole ennen kuunnellut? Siksi kai, että Ylen radiokanavat on nykyään pullollaan hyviä ohjelmia.

Toisekseen: Keskellä Helsinkiäkin on pyhä paikka. Se on pienei lampi korkealla kahden kallion välissä. Tarkemmat koordinaatit jätän tästä pois, koska sitten se ei enää olisikaan pyhä, jos sinne muutkin osaisivat.

Onko itsekkyys epäpyhää?

Itsekkyys kai viittaa siihen, että edistetään jotain itselle tärkeää pyrkimystä muiden kustannuksella. Itsekkyydessä suositaan itseä ja omia tarpeita eikä niin välitetä muista ihmisistä. Sellaista en pitäisi pyhyytenä. Pyhyys on jotain itseä suurempaa. Pyhyyttä on varmaan jokaisessa ihmisessä, mutta kenenkään ei pitäisi ajatella vain itseään. Niin kai on tarkoitus?

Näin ymmärtäisin.

Ehkäpä en retorisella kysymykselläni ihan näin vahvaa vääntöä rautalangasta ollut hakemassa...

Edellinen heitto aiheutti nauruhermoihin ja pallealihaksiin epäpyhää hytkymistä. Tuota en olisi ensimmäisenä punakynällä suttaamassa.

Ongelma näissä nettikeskusteluissa voi ola myös se, että keskustelijat huonosti tuntevat tai eivät ollenkaan tunne toisiaan. Nythän nimimerkki "Anonyymi" saattoi aivan vilpittömästi alkaa (kuoliaaksi) selittää minulle käsitteen "itsekkyys" syvintä olemusta, koska ajatteli, että minä en yksinkertaisesti tiedä mitä se on. Nythän minulla on vastedes aina mahdollisuus selata maailman laajuista tietoverkkoa, hakea sieltä ystävällinen sielu "Anonyymi" ja kysyä, mikä nyt milloinkin hämmästyttää pientä kulkijaa. Anonyymi varmasti vastaa.

Eve Mantu kirjoitti:

Jo on kun en saa niitä koordinaatteja navigaattorista. Siellä paikalla ne näkyivät, olisi pitänyt heti lapulle ottaa. Nyt en saa tietoja näkyviin, en vaikka mihin valikosta seikkailen.
Pahkeinen!
Mutta ehkä tämä on hyvä näin. Ehkä jokaisen täytyykin etsiä pyhät paikkansa itse. Jos se olikin sävähdyttävä paikka vain minulle?

Niin ehkä ei kannata etsiä vaan kokea hetkiä ja nauttia niistä.. Ja se että saa niistä nauttia toisen ihmisen kanssa tekee niistä parempia..Hetkien jakaminen on varmaan peräisin meidän esihistoriasta..? Tees joskus ohjelma missä mietit miks me käyttäydytään välillä niin hölmösti ja välillä niin fiksusti.. Mistä on peräisin meidän kulttuurin itsestäänselvyydet joita me toteutetaan joka päivä niitä kumminkaan turhia miettimättä.. Miks joku ihminen viehättää ja toinen ei vaikka molemmat.. sanon miehenä nyt.. olis yhtä kauniita naisia.. mikä saa miehen valitseen rakkautensa kohteen..? Olen miettiny asiaa ja naisen näkökulma vois tuoda uuden ajatuksen..

Kuuntelen juuri parhaillaan kävelyäsi Nuuksion retkelläsi, se oli varmasti hieno kokemus kokea pyhää hiljaisuuden huminassa, jykevän kallioseinämän edessä.
Toisaalta se pyhän kokemus on hyvin henkilökohtainen, se on ehkä jotakin nostalgista ja arkista, joka kumpuaa lapsuudesta. Useinmiten koen jotakin pyhää myöhään syksyllä, kun luonto hiljenee talvilepoon eikä itsellä ole elämässä mihinkään kiire.

Kiitos hyvistä live-ohjelmistasi