Painajaisgeneraattori

Tervehdys Eve Mantu!
Kiitos paljon hyvin laadituista ja mielnkiintoisista ojelmista. Kuuntelen niitä joka torstai kun ajelen Kemiöstä Perniöön.

Olen useaan otteeseen ajatellut, että olisi mielnkiintoista tavat sinua. Minulla olisi juttu vinkki: Olen ollut yhden työnantajan palveluksessa yli kaksikymmentä vuotta. Nyt sattumusten ja rohkeuden ansiosta sain mahdollisuuden opiskella uuden ammatin....unelmien ammatin PUUTARHURIKSI. valmistuin tammikuussa. Sitten perustin firman nimeltä Orvokin terapiapiha. Olen huisin onnellinen, että uskalsin tehdä tälläisen siirron lama-aikana. Minun kokemuksestani saattaisi joku toinenkin saada rohkeutta yrittää vaikka koulukin olisi jäänyt nuorena käymättä niin koskaan ei ole liian vanha oppimaan uuttaa. (kerron lisää jos otat yhteyttä)

Parhain terveisin Orvokki Toivonen
www.orvokinterapiapiha.websites.fi

Onko tämä tullut jo ulos?

Ei se mitään, kommentoin silti... Meillä ei ole ollut vuosiin telkkaria. Itseasiassa neljä lastamme (11-18v) on elänyt koko elämänsä ilman sitä. Kavereiden luona ovat välillä käyneet jotain katsomassa, mutta ainakaan nykyään eivät enää kauheasti TV:tä kaipaa. Ehkä siksi, että netistä voi pahimpaan nälkään jotain joskus katsella. Ja toisaalta varmaankin ovat tulleet siihen tulokseen, ettei kannata uhrata voimiaan tämän asian suhteen taistelemiseen. Telkkaria ei jokatapauksessa tule.

Nähtäväksi jää, hanllivatko oman töllön muuttaessaan yksin asumaan. Jotenkin tuntuu, että nuorille riittää netti.

Lasten ollessa pienempiä moni ihmetteli, miten selviämme lasten hoidosta, kun niitä ei voinut istuttaa telkkarin eteen hankalissa tilanteissa eikä varsinkaan sunnuntaiaamuisin. Eikä voinut hankkia Pleikkaakaan. Mutta selvitty on siitäkin.

Joskus pohdin sitä, että jos meitä on täällä kuusi ilman telkkaria, niin jonkun pitää viettää aikaansa telkkarin ääressä hurjan kauan, että tuo keskimääräinen kolmetuntinen saadaan kasaan...

Jokatapauksessa elämä on täyttynyt niin monenlaisella muulla asialla, että olisi mahdotonta kuvitella itseään joka illaksi telkkarin äärelle.

Hankaluuksia tulee, kun ei tunnista julkkiksia... Kerran vuosia sitten tuli kysyttyä entiseltä naapurilta, mitä se tekee työkseen. Naapuri katsoi minua kuin H. Moilanen ja kertoi juontavansa Aamu-TV:tä. Ja joskus aikoinaan työkaverit valittivat, ettei minun kanssani voi jutella mistään, kun en tunne ohjelmia enkä mainoksia. Mutta ei se mitään, hyvin ollaan pärjätty näin.

Pelle Miljoonan sanoin: ... TV on kuin WC, sen ulosteet pahalle haisee. Ei tarvitse kuin nappia painaa, niin paskaa lentää aina...

En täysin ymmärtänyt hepulin logiikkaa; eikö herkkuvoileipä olisi mennyt väärään kurkkuun, jos kirurgin veitsi olisi ollut ruosteessa ja tylsä?
Ei vaan, minä komppaan Eveä täysillä. Itsellänikin oli hyvä sauma irtautua töllön vaikutuspiiristä digin lyötyä itsensä läpi. Lopullisesti mykkä lasisilmä lähti talosta, kun mutsi tarvitsi hajonneen television tilalle toimivan,joka on vanhan ihmisen melkein ainoa aukko ulkomaailman tapahtumiin.
Minä olen mieltynyt radioon, ja nimenomaan Ylen ykkös- ja puhekanaviin, joissa eivät mellasta puupäiset tyhjänlässyttäjät, ja joista ei tarvitse kuunnella idioottimaisia mainosmörisijöitä maneereineen.
Radiossa on vielä se hyvä puoli, että jos jonkun naistoimittajan ääni on veikeän "isällisiä" tunteita herättävä, voi käyttää omaa mielikuvitustaan äänilähteen habituksesta, jonka tietysti voi käydä nettisivuilta tarkistamassa, mikäli mielikuvituksen lisäksi on siunattu uteliaisuudella.

Muuten hyvä aihe, mutta hieman häiritsee, että Eve Mantu tekee ohjelmasarjaa jo liiankin omista lähtökohdistaan tyyliin Eve Mantu ja poika ihmettelevät elämäänsä, asiantuntijat vastaamaan.
Mutta televisiosta. Ei kai se mikään sattuma ollut, että Yle aloitti ohjelmalähetykset aamusta alkaen juuri, kun työttömyys oli suurimmillaan 90-luvun alussa. Kun töllöstä tuli ohjelmaa, oli työttömille ajankulua päiviksi. Oliko tv siis ihmisten hallinnan väline?
Nyt ihmetyttää se, että arkipäivisinkin joiltakin vapailta antennikanavilta tulee ohjelmaa aamukahteen saakka. Kuka niitä oikein katsoo?
Mutta sehän on hauskinta, että televisio viittaa nykyisin vain itseensä. Jos on vain parikin päivää katsomatta televisiouutisia, ei enää ymmärrä mistä niissä kerrotaan, sillä uutiset kommentoivat päivän aikaisempia lähetyksiään, jotka taas kommentoivat eilisiä lähetyksiä ja niin edelleen.
Ei muuten ollut yhtään huonompi ajatus, että vielä 70-luvulla kesäisin toinen kanava oli pimeänä ja lähetykset alkoivat vasta noin klo 18 aikaan. Oli "pakko" nauttia kesästä. Nythän moisesta syntyisi kapina.

Minulla ei ole televisiota, eikä aikoinaan ollut kotonanikaan, joten minun olisi helppo arvostella television katsomista ja pitää sitä täysin turhana.

Yhden asian voin rehellisesti sanoa. Monesti, kun näen pätkiä televisio-ohjelmista (lähinnä siis viihde-ohjelmista) minulle tulee tunne että katsojia huijataan ja ali-arvostetaan. Niin naurettavia ja täysin turhia monet ohjelmat ovat. Toinen asia tietenkin, joka pistää silmään, on ylikorostunut seksuaalisuus.

Olen toki katsonut netistä joitakin televisiosarjoja ja jäänyt koukkuun. Sarjat ovat loppuneet ja pidän varani, etten enää jää koukkuun yhteenkään ohjelmaan. Se on epämiellyttävä tunne.

Niin se vaan taitaa olla, että pidän mitä tahansa tekemistä kehittävämpänä ja järkevämpänä, kuin television viihde-ohjelmien katsomista. Toki ylimääräinen netissä surffailu mielestäni kuuluu samaan sarjaan. Eivät ne kyllä kovin henkistä pääomaa kehitä. Mutta täytyykö aina kaikki tekeminen olla niin kehittävää? Onhan paljon tekemistä, jotka eivät ole sivistävää tai kehittävää, mutta television katselu on ainakin omalla listallani aikalailla viimeisenä.

Onhan se tietysti jokaisen oma asia miten elämänsä käyttää. Ja jokainen saa perusteluitta tehdä omat ratkaisunsa.

Mutta se joka istuu television ääressä tunteja päivässä ei ole oman elämänsä herra. Tosin nämä ihmiset ajattelevat, että televisio ei vaikuta heidän elämäänsä. Voivathan he olla katsomattakin, ajattelevat. Vaan miksi pitää sitten tiettyyn aikaan tiettyinä päivinä istua ruudun ääressä. Televisio hallitsee suurimman osan televisionkatselijoiden elämää.

Keskimääräinen katselija katsoo televisiota 40 vuoden aikana 1825 päivää eli 5 vuotta. Siis viisi vuotta tuijottaa ruutua omaksi huvikseen. Itse ainakin aion tuossa ajassa tehdä paljon asioita.

Vuodessa keskimääräinen television katselija käyttää hereilläoloajastaan noin puolitoista kuukautta ruudun katseluun. Jäähän siinä toki vielä 6,5 kuukautta nukkumisen jälkeen vielä muuhunkin.

Anonyymi kirjoitti:

Ei kai se mikään sattuma ollut, että Yle aloitti ohjelmalähetykset aamusta alkaen juuri, kun työttömyys oli suurimmillaan 90-luvun alussa. Kun töllöstä tuli ohjelmaa, oli työttömille ajankulua päiviksi. Oliko tv siis ihmisten hallinnan väline?

Oli ja on. Olisi näet tässä maassa valtaa pitävälle pienelle liikemiesten, valikoitujen poliitikkojen ja elinkeinojohtajien juntalle liian vaarallista, jos kansa ajattelisi itse sen sijaan, että täyttää päänsä TV:stä tulevalla "harmittomalla" hömpällä. TV on oopiumia massoille!

Olipas mielenkiintoista kuunnella juttua sitä kuinka televisiosta on haluttu luopua. Itselläni on aikuisia lapsia, jotka ovat juuri muuttaneet pois kotoa. Meillä televisiosta luovuttiin, koska kukaan avannut juuri koskaan katsonut televisiota.

Kun muodostimme uusioperheen, meillä asui kotona kolme teini-ikäistä. Meillä oli tv-keittiössä ja erilisessä tv-katseluhuoneessa. Keittiön tv:tä ilmeisesti lapset katsoivat koulusta päästyään välipalan ajan. Keittiön tv vaihdettiin aikanaan läppäriin, koska netin palveluille oli tarvetta. Lapset katsoivat tv:stä lähinnä elokuvia tai tv-sarjojen dvd-tallenteita. Netti oli heidän tärkein viihde- ja kommunikointikanavansa.

TV:n äärteen asetuimme yhdessä noin pari-kolme kertaa kuukaudessa katsomaan yhdessä valittua elokuvaa.

Nykyään katson televisiota noin kerran kuukaudessa tv-vastaanottimesta. TV:n ja radion ohjelmia seuraan Yle-areenalta lähes päivittäin normaalien keittiöhommien ohessa.

Anonyymi kirjoitti:

Olipas mielenkiintoista kuunnella juttua sitä kuinka televisiosta on haluttu luopua.
-x----x-----klip--x-----x---

TV:n äärteen asetuimme yhdessä noin pari-kolme kertaa kuukaudessa katsomaan yhdessä valittua elokuvaa.

Nykyään katson televisiota noin kerran kuukaudessa tv-vastaanottimesta. TV:n ja radion ohjelmia seuraan Yle-areenalta lähes päivittäin normaalien keittiöhommien ohessa.

Komppaan.

Ohjelma sinällään oli niin hyvä että tulin tännekin katsomaan. Itselleni se oli kuitenkin tuulahdus 90-luvusta ajalta ennen nettiä. Ei meillä telkkaria enää mahdottomasti katsota. Netistä ja tietsikkapelaamisesta sen sijaan pitää pikkulasten kanssa "riidellä" jatkuvasti. Lisäksi ainakin itselleni netissä roikkuminen lähestyy ongelmaa.

Töissä on nautinto kuunnella hyvin tehtyjä radion puheohjelmia kuulosuojaimista samalla kun tekee jotain tylsää työtä. Yritän olla toistekin kuuntelemassa Eveä.

Kannoin TV:n vintille 18.6.2003 ja siellä se on pysynyt lukuunottamatta yhtä uuden vuoden konserttia Wienistä , jonka vielä katsoin ja sitten se oli loppu.
Olin juuri aloittanut vuorotteluvapaan ja huomasin istuvani kaunista kesäpäivää sisällä jännittämässä eroaako Anneli vai ei. Uutispäivänähän sen piti olla mitä parhain, mutta jo alkuillasta huomasin toimittajien haastattelevan toisiaan ja uutinen ei enää samaa toistamalla parantunut.
Jonkin aikaa oli myös potuttanut kuinka erilaisista kyselyistä tehdään pääjuttuja. Kansa on nyt muka tätä ja tätä mieltä, prosenttia ylös ja alas, ja sitten dosentti kommentoimaan. Kaikki tuntui vain tunkkaiselta tonkimiselta ja viihdyttämiseltä.
Kirjoitin sitten vielä Olli-Pekka Heinoselle Yleen sähköpostin ja pyysin kertomaan, kun sinne TV:hen tulee taas katsomisen arvoista ohjelmaa, jotta voisin harkita, joska taas katsoisin televisiota. Olli-Pekka ei ole minua ilo uutisilla lähestynyt ja niin on TV jäänyt vintille.

Hyvä Eve Mantu, kiitos, hauska ohjelma ja mukavia ne pojan kommentit. Lapsille pitää selittää kuin ihmisille ja heillä on sanomisen, pyytämisen ynnä muutkin oikeudet siinä kuin muillakin ministereillä. T. Mika T.

Hei, Eve,

olet koukuttanut minut :) On mukava kuunnella työmatkoilla puhelimeen ladattuja ohjelmiasi. Käsittelet pääasiassa mielenkiintoisia aiheita.

Kuuntelin juuri tämän telkkariohjelman ja arvostan sinua.

Itse olen puolessa välissä viittäkymppiä, eikä kotonani ole ikinä ollut televisiota. En omista sitä itsekään. Olen normaali, kehittynyt, työssäkäyvä nainen. Ajatella, ilman televisiota!

Minusta on hienoa, että puhut avoimesti tv:n koukuttamisesta ja siitä, että et pysy kohtuudessa, jos aparaatin hankit. Meillä useimmilla on joitain koukuttajia, joista on parasta olla kokonaan erossa.

HOX kaikille, ilman tv:tä voi elää.

Aurinkoista kesää,
t. Jenni

Tervehdys!

Kuuntelin tänään radiosta ohjelmaasi koskien televisiopelkoa yms. Itse katson tv:tä erittäin valikoiden ja silloinkin vain niitä kanavia, joilla ei esitetä mainoksia eli TV 1, TV 2, FST5 ja Teema. Sen lisäksi seuraan satunnaisesti joitain ohjelmia SVT Europalta.

Hyvä toimittaja, pääset tv-hirviöistä helposti eroon, mutta voit kokea jopa unohtumattomia elämyksiä, kun unohdat roskakanavat tyystin. Esimerkiksi von Baghin hieno dokumenttivalikoima on paras osoitus siitä että tv voi olla jotain muuta kuin me kuvittelemme.
Itse en katso roskakanavilta (=mainoskanavat) edes hyviä elokuvia, koska niiden silpominen on täysin ala-arvoista toimintaa.

Terveisin tyytyväinen tv:n katsoja, muttei riippuvainen

Tässä on yksi televisiottomana viihtyvä mies!
http://treffit.suomi24.fi/showUserProfile.do?id=655919