Kauhea stressikevät vie nuoresta mehut
Ylioppilaskokeet loppuivat perjantaina 22.3. ja heti maanantaina alkoi valmennuskurssi.
Lauran kevääseen ei ole hengähdystaukoa mahtunut. Laura tietää mihin haluaa opiskelemaan, eikä halua ajatellakaan epäonnistumista.
"Kun ylppäreiden alustavat tulokset tulivat, olin murtunut. Alisuoriuduin fysiikassa. Nyt mietin miten ihmeessä voin pärjätä pääsykokeissa, kun kirjoituksetkin menivät odotettua huonommin."
Joka puolelta kuuluu huolipuhetta nuorista pudokkaista. Opiskelupaikoista käydään taistelua usein pelokkain mielin. Laurakin miettii, että ensimmäisellä kerralla on pakko päästä sisään. Heti lukion jälkeen pyrkiville annetaan etusija, joten myöhemmin on vielä vaikeampi onnistua.
Mitä me kummit, mummit, isät, äidit ja vaarit voimme tehdä?
Mitä me emme saa tehdä?
Sosiologi Atte Vieno ja opinto-ohjaaja Raila Pirinen antavat hyviä neuvoja Yle radio 1:ssä tiistaina klo 10:05-11.00.
Yksi Railan neuvoista on meille läheisille vaikea: Huonoin neuvo on neuvo. On parempi auttaa nuorta kaivamaan mielensä pohjasta ahdistavien tunteiden takana piilevät syyt. Johtuuko pelko siitä, että vanhemmat niin kovin toivovat menestystä? Keski-ikäisyydestä käsin on turha huudella, että mitäs väliä, yksi vuosi sinne tai tänne. Nuoren hätä on todellinen ja tunteet sallittuja.
Atte Vieno pohti pääsykoetta hyvin erityislaatuisena tilanteena. Johonkin kohtaan vedetään pisteraja, ja sen ylittävät hyväksytään. Pisterajan alla ovat hylätyt. Missä muussa elämäntilanteessa asetelma on näin mustavalkoinen? Ei ole helppo löytää yhtä jyrkkää jakoa "hyviin ja huonoihin". Työelämässäkin toki usein mokataan, mutta harvoin epäonnistuminen on sataprosenttinen. Ja yrittää voi pian uudelleen, toisin kuin kerran vuodessa järjestävissä pääsykokeissa.
Kevään perhejuhliin vinkki: älä tenttaa nuorta, ethän tenttaisi aikuisiakaan. Miten avioliitto voi? Oletko hakenut uutta työtä? Suunnitteletteko perheenlisäystä? Ja kun kohtaat pänttääjän kaupassa tai kadulla, muista kohdata hänet kokonaisena ihmisenä, joka on muutakin kuin pääsykokeisiin valmistuva aivonkantoteline.
2 kommenttia
Ti 09.04.2013 @ 11:28
Hei, Eve!
Kiitos ohjelmasta, joka käsitteli tätä itsellänikin päällä olevaa stressikevättä. Olipa loistavaa kuunneltavaa! Olisi kuitenkin ollut hienoa, jos ohjelmassa olisi käsitelty myös niitä tuntemuksia, joita nuorella voi olla kun lukio-opiskelu on loppu, mutta ei ole työtä eikä pääsykokeisiinkaan pänttäämistä, jos hakee esim. ammattikorkeakouluun, jossa luettavaa ennakkomateriaalia ei ole. Itse kamppailen huonommuuden ja luureriuden tunteen kanssa, sillä olen aina tottunut olemaan tunnollinen opiskelija ja reipas muutenkin. Pelkään että minut leimataan syrjäytyneeksi, samalla kun huoli kesätöiden saamisesta on koko ajan takaraivossa.
Mukavaa kevättä!
Ti 09.04.2013 @ 11:39
Sananen tuosta musiikin opiskelusta.
En tiedä toista alaa mikä olisi vaativampi,ja missä vaaditaan jo suunnattomat taidot etukäteen,ennenkuin päästään opiskelemaan musiikkia!
Pääsykokeissa,esim. ammattikorkeakouluun pitää osata jo musiikin teoria,säveltapailu ym.
Eli musiikin opiskelu aloitetaan yleensä jo todella pienenä esim. musiikkiopistossa tai konservatoriossa. Opinnot musiikkiopistossa kestää monesti jopa 10v. Eli lapsen ja nuoren normaalin koulunkäynnin ohessa suoritettavat musiikkiopinnot testaavat kyllä sitkeyttä,mitä alalla vaaditaan.
Musiikki-ala on mielestäni huonosti palkattua suhteessa siihen miten paljon täytyy tehdä töitä sen eteen. Ja siinä pitää sietää epävarmuutta ylipäänsä toimeentulosta, ja samalla säilyttää luovuus työssä.
