Suomi on lapsivihamielinen maa

Ohjelma on vasta tulossa, mutta sanon silti, ettei Suomi ole lapsivihamielinen maa. Jos tuo käsitys jostain tulee, ehkä siitä, että Helsingissä liikkuu liikaa ihmisiä, jotka pitävät itseään tärkeinä ja kiireisinä ja lähimmäisiä haittana.

Muutin muutama vuosi sitten Etelä-Suomesta Pohjois-Pohjanmaalle ja huomasin ympäristössä selvän eron. Alueella on paljon monilapsisia perheitä, ja se muokkaa sosiaalista ilmapiiriä sellaiseksi, että lapsia näkyy kaikkialla ja se on normaalia. Kukaan ei tuhahtele, jos kassajonossa parveilee ostoskärryn liepeillä neljä, viisi lasta, kiehnää ja kyselee ja viides kellii siinä kärryjen turvakaukalossa. Ei, vaikka se kellijä vähän parkuisikin. Kahviloissa on useita syöttötuoleja hyvin näkyvillä, sillä käyttäjiäkin on.

Vähän aikaa kesti tottua siihen, että autoilijat jarruttivat, kun olin astumassa suojatielle lastenvaunujen kanssa.

Toisaalta kaikkialla Suomessa taitaa olla niin, että ystävällisimmin lapsiin suhtautuvat muut kuin suomalaista syntyperää olevat ihmiset. Kiinalais- tai thairavintoloissa on mielestäni saanut kaikkein henkilökohtaisimmin lapsiasiakkaat huomioonottavaa palvelua - varsinkin kun niissä ei lapsiperheisiin kohdisteta yhtä näkyvää markkinointiponnistelua kuin hampurilaisketjuissa tai ABC-asemilla, jotka kyllä suhtautuvat lapsiin myönteisesti, koska lasten mukana olevat aikuiset kuskaavat mielellään rahaa paikkoihin, joihin on vaivatonta mennä lasten kanssa.

Olen haastateltava...
Itse ajattelen kanssa, että lapsivihamielisyys korostuu pääkaupunkiseudulla. Itse asun pienellä paikalla ja tuo kontrasti on aika hurja.
En koe lapsivihamielisyyttä asuinpaikallani Karjaalla, mutta Hesaan kun pääsen, nousee karvat pystyyn.
Olisi kiva juuri kuulla miten muualla Suomessa asia koetaan.
Itse kun käyn usein Hesassa, noita kokemuksia on kertynyt ihan jokaiselta kerralta. Pienellä paikalla on todellakin etunsa.

Kun lähistöllä on parkuva vauva tai uhmaikäinen riiviö, sitä aina miettii, miksi on luvallista viedä lapsia kauppoihin ja julkisiin kulkuneuvoihin, mutta esimerkiksi koulutettuja koiria ei.

Samaa tulee mietittyä myös silloin, kun lähistöllä on joku vaniljalta lemuava kikatteleva pissis tai nuuska huulessa löntystelevä lökäpöksy.

Minä en vihaa lapsia enkä teinejä. Inhoan kaikkia jotka inhottavat.

Kun esikoiseni oli n. 4v hän oli kova juttelemaan. Kerran bussissa hän papatti juttujaan koko matkan, niitä näitä ei siis kiukuttelua tms. Jossain vaiheessa matkaa huomasin, että edessä istuva nainen vilkuili ärtyneenä ja jäädessään pois tiuskaisi, että ole sinäkin hetki siinä hiljaa.... rakastettavaa matkailua Tampereella

Eve, minä osasin kirkossa olla hiljaa ja seurata jumalanpalvelusta hiljaa ja odottaa kysymysteni kanssa siihen saakka, että lähdettiin kotiin. Voisiko lapselle opettaa kärsivällisyyttä: kaikkea ei tarvitse sanoa heti sillä hetkellä kun se tulee mieleen. Tämä oppi olisi hyvä muistaa myös aikuisena. Usein aikuiset erityisesti naiset esim. elokuvissa ja konserteissa sipisevät ja supisevat koko elokuvan/esityksen ajan.
Mä kuulun siihen sukupolveen, joka haluaa kyseenalaistaa sitä näkemystä, että lapset eivät voisi oppia hieman rauhallisuutta, käytöstapoja ja toisten huomioonottamista. Ei minua häiritse lasten äänet bussissa, kulkuneuvoissa jne. Mutta jos tarkoitus on seurata jotakin esitystä tai jumalanpalvelusta, minua häiritsee kaikki siihen kuulumaton hälinä. Ihan näin lapsettoman huomiona voin sanoa, että lapsiperheet tulevat yleensä sillä meiningillä, että koko tila otetaan haltuun, riippumatta muista ihmisistä.Siitä sitä "pasia" tulee. jos nauttii ruuhkasta, niin siitä vaan lastenvaunuilla ruuhkaan.

"seurata jumalanpalvelusta hiljaa"
Minä kun luulin, että olemme siellä osallistumassa.

d: en reagoi mitenkään, jollei väsyneen tai villiintyneen lapsen kanssa liikkeellä oleva (vanhempi/muu hoitaja) näytä tarvitsevan apua esimerkiksi vaunujen nostamiseen tms. En mulkoile, en kiroile, en huokaile, korkeintaan heitän myötätuntoisen katseen, "koeta kestää".
Enkä taatusti yritä viihdyttää -- se oli minusta ehdottomasti rasittavin ja häiritsevin suhtautumistapa.

(Oma kersani sai väsyneenäkin pultit vain, jos joku vieras, varmaan hyvää tarkoittava ihminen, tuli mussuttamaan jotain hihhei-tuitui-tiluliitä. Kirkui kybällä. Muuten oli julkisissa ihan rauhassa.)

Ihan pienen vauvan itku herättää aina alkukantaisia muistoja oman lapsen vauva-ajoilta.

Mikä tän ohjelman pointti oli? Anri oli pahottanut mielensä ja teettänyt käyntikortteja? Mikä asiantuntija hän on? Olisiko jotakin muuta näkökulmaa kuin yhden ihmisen poteminen? Ohjelmasi oli kyllä koukuttava, pakko oli kuunnella loppuun, että mitä tilitystä sieltä vielä tulee

Otit lapsivihamielisiin paikkoihin viitatessasi mukaan myös kirjastot. Toivottavasti tämä oli vain vahingossa vetäisty sanonta. Kirjastot ovat kuitenkin nähneet kovasti vaivaa, jotta lapset viihtyisivät kirjastossa.
Tiedän, että kirjastoissakin on asiakkaita, jotka eivät tunnu sietävän ylipäänsä muita ihmisiä. Mutta jos minulle aikuinen asiakas tulisi sanomaan, että lapset kirjastossa häiritsevät häntä, koettaisin tietysti neuvoa aikuista hiljaiseen lukutilaan, mutta tekisin tiettäväksi, että lapset ovat asiakkaita siinä missä muutkin. Itse asiassa lasten lainojen määrä vuodessa on aika mahtava ja on hyvin verrattavissa aikuisten vastaavaan tilastolukuun.

Muuten, jotkut vanhemmat ovat suunnanneet pa-si:n minuun, jos olen yrittänyt ottaa kontaktia heidän lapseensa. Mitäs täti silloin voi sanoa?

Anonyymi kirjoitti:

"seurata jumalanpalvelusta hiljaa"
Minä kun luulin, että olemme siellä osallistumassa.

Hienoa, että ymmärtää pointin. Sanoja vääntelemällä pääset varmasti usein mieleseen lopputulokseen!

Hei! Asun maaseudulla ja olen ottanut lapsia matkaan lähes kaikkiin tilaisuuksiin,missä olen käynyt.Joskus otan vain pienimmän,jos hän on ollut vielä imetettävä.Voin kyllä todeta,että maalla on mukavaa.Kyläkaupassa kassatädit puhuttelivat lapsia,kyselivät kuulumisia ja ihan aidosti olivat hyvillään,kun välillä hiljaiseen kauppaan tuli lapsia. Samoin Jumalanpalveluksiin olemme ottaneet lapsia.Vieri viereen rakennetut omakotitalot ovat surkea esitys aikuisten tehoajattelusta.Ei siellä ole tilaa trampoliinin äänille,ei lasten kiipeilypuille,ei pihapallopeleille.Kaupunki muuttaa ihmistä,eikä ollenkaan hyvään suuntaan...

Etelä-Pohjanmaalla asuvana, pienten lasten äitiä, kaikki tuo vihamielisyys kuulosti tosi oudolta. Täällä kaupoissa erityisesti eläkeläiset pysähtyvät kaupoissa juttelemaan lapsilleni ja kertomaan omista lastenlapsistaan. Tuon ohjelman perusteella olen kyllä entistä tyyyväisempi ettemme asu pääkaupunkiseudulla.

Anonyymi-Orvokki kirjoitti:

Muuten, jotkut vanhemmat ovat suunnanneet pa-si:n minuun, jos olen yrittänyt ottaa kontaktia heidän lapseensa. Mitäs täti silloin voi sanoa?

Sama kokemus. Joskus todella ikäviä mulkaisuja. Niihin pitää kai vain tottua, kuten bussien kännykkäkälätyksiin. Unohtamatta että suurin osa ihmisistä on kuitenkin hyväntahtoisia, auttavaisia ja myötätuntoisia. Jostakin syystä vain ne muutamat ikävät kokemukset jäävät mieleen, muut unohtuvat.
Suomi ei ole erityisen lapsivihamielinen maa.

Tuo mainoshan on erityisen onnistunut. Kirkuvia ja huonosti käyttäytyviä muksuja ei pidä ottaa mainoksen mukaisiin paikkoihin. Syynä huonoon käytökseen on usein vanhempi, joka ei saa pidettyä kuria.

Minä mulkoilen huutavaa muksua ja hänen äitiään/isäänsä joka kerta tästedeskin, jos äiti/isä ei ole ymmärtänyt pitää pilttiänsä poissa hienosta ravintolasta, jonne minä olen pöydän varannut intiimin ja romanttisen illan toivossa.

Bussit ja muut julkiset ovat tietenkin asia erikseen. Pakko niitä huutavia muksuja on kuljettaa hoitoon. Yleensä vanhemmat kuitenkin osaavat hiljentää ne myös bussissa.

Kiitos Eve taas ohjelmastasi!

Jo eläkkeellä olevana entisenä opettajana, rehtorina ja koulutoimenjohtajana ajattelen usein nuoria, joita kohdellaan liikennevälineissä, kaupoissa, mediassa ja etenkin arkikeskusteluissa tosi huonosti. Nuoria parjataan ja syytetään ties mistä. Tosiasia on, että suurin osa nuorista on todella hyvin käyttäytyviä, auttavaisia, fiksuja, kielitaitoisia, kansainvälisiä, suvaitsevaisia,... Keskimäärin paljon edellä aikaisempien sukupolvien nuorista eli nykyisistä aikuisista. Nähdään vain se pieni osa nuorisoa, joka - vaikkakin kuuluu ja näkyy - on kuitenkin pieni vähemmistö. Mielestäni tämä on aivan kohtuutonta, etenkin kun nuorten haasteet nykymaailmassa ovat aivan toista luokkaa kuin meidän entisten nuorten.

Anonyymi kirjoitti:

"seurata jumalanpalvelusta hiljaa"
Minä kun luulin, että olemme siellä osallistumassa.

Eve kiitos ohjelmistasi ja rohkeudesta puhua asioista!
Jos haluat mennä lapsen kanssa kirkkoon, niin mene silloin, kun on Rauhanyhdistyksen tilaisuus, siellä on taatusti muitakin lapsia, eikä kukaan katso lastasi pahalla silmällä.

jee, ois ihanaa jos päästäisiin eroon näistä kiukuttelivasta äideistä. Lapset on kyllä ihan mukavia, mutta sosiaalitanttanutturapää äidit tosi rasittavia.

Kuten jo moni muukin on todennut: ei Suomi ole lapsivihamielinen maa.

Helsingissä ja muissakin kireen ja stressin värittämissä kaupungeissa stressinsietokyky on niin alhalla, että se kohdistetaan kaikkeen minkä kokee häiritsevänä.

Lapsi ei ole pahantahtoinen, eikä häiritsevä tahallaan. Se ei silti tarkoita etteikö lapsen aiheuttamaa hälyä ja meteliä saisi kokea häiritsevänä, ja etteikö se saisi ärsyttää. Lapsethan riehuvat jos niiden annetaan riehua. Aikuinen, joka ei edes yritä ohjata lapsen käytöstä hillitympään susuntaan, on se kehen kiukku pitäisi kohdistaa - ei siis lapseen.

Minusta ihan oikeasti on jo vuosia ollut ongelma: miksi lasten julkista käyttäytmistä ei edes yritetä hillitä? Selittää lapselle, ettei bussissa tai kaupassa juoksennella ja kiljuta. Niille on omat aikansa ja paikkansa. Julkisilla paikoilla tulee huomioida muitakin ihmisiä. Lapset voi silti jutella ja hölpöttää, puuhailla omiaan, mutta desibelejä voi yrittää hillitä. Se on aikuisen tehtävä. Jos aikuiset säännönmukaisesti laistavat kasvattajan velvollisuuksista, on päivänselvää, että lapsiin aletaan suhtautua 'vihamielisesti'. Väärinhän se on, mutta inhimillistä.

Minua ei niinkään häiritse pienet lapset ja heistä kuuluva elämä - olette varmaan etelän matkoilla huomanneet kuinka lämpimämmän lapsikulttuurin maissa jälkikasvu istuu vanhempiensa kanssa pitkien pöytien ääressä iloisen äänekkäinä iltatunneille asti - ja kaikilla on silti hauskaa.

Tämä ei liity aivan suoraan asiaan, mutta julkisilla paikoilla minua häiritsee enemmän aikuisten julkijuopottelu ja järkyttävät tavat heti kun kesälomille päästään. Pullot mukana uimarannoilla, vaikka ollaan koko perheellä. Näinpä myös viime kesänä kauniisti pukeutuneen keski-ikäisen naisen tarpeillaan porttikongissa..

Kyllä nyt tämä Anri voisi hieman mennä itseensä ja miettiä omaa suhtautumistaan muuhun väestöön.
Pikkukaupungissa asuvana mummo-ihmisenä en ole koskaan törmännyt moiseen lapsi-negatiivisuuteen, jota Anri tuntui kokevan lähes joka paikassa. Oman pitkän kokemukseni perusteella pikkulapset kirkossakin juoksentelevat pitkin kirkon käytäviä sen suurempaa melua aiheuttamatta, mutta heidän tuskastuneet vanhempansa saattavat aiheuttaa omalla perässä juoksemisellaan paljon suurempaa häiriötä kuin lapsi konsanaan. Lapsi näet palaa aikansa paikkoja tutkittuaan takaisin vanhempiensa luo, joka paikassa. Luulenpa, että tämä kolmen lapsen äiti on itse todella väsynyt omaan kotiäitiyteensä tai omaishoitajan rooliinsa, joten ystävällinenkin tai osaaottava katse vaikuttaa hänestä "mulkaisulta" ja herättää hänen agressionsa äärimmilleen. Luulen myös, että näillä
"mulkoilijoilla" on useimmiten vain hyvää tarkoittava lähestymistapa ilman arvostelua, muistissa omatkin lapset ja heidän aikanaan aiheuttamansa tuskan tunteet.
Eipä tullut mieleenikään jaella kantaaottavia käyntikortteja mihinkään suuntaan! Ystävällisyys kun on aina parempi lähestymistapa, molemmin puolin!

hämmästynyt kirjoitti:

Kyllä nyt tämä Anri voisi hieman mennä itseensä ja miettiä omaa suhtautumistaan muuhun väestöön.
Pikkukaupungissa asuvana mummo-ihmisenä en ole koskaan törmännyt moiseen lapsi-negatiivisuuteen, jota Anri tuntui kokevan lähes joka paikassa. Oman pitkän kokemukseni perusteella pikkulapset kirkossakin juoksentelevat pitkin kirkon käytäviä sen suurempaa melua aiheuttamatta, mutta heidän tuskastuneet vanhempansa saattavat aiheuttaa omalla perässä juoksemisellaan paljon suurempaa häiriötä kuin lapsi konsanaan. Lapsi näet palaa aikansa paikkoja tutkittuaan takaisin vanhempiensa luo, joka paikassa. Luulenpa, että tämä kolmen lapsen äiti on itse todella väsynyt omaan kotiäitiyteensä tai omaishoitajan rooliinsa, joten ystävällinenkin tai osaaottava katse vaikuttaa hänestä "mulkaisulta" ja herättää hänen agressionsa äärimmilleen. Luulen myös, että näillä
"mulkoilijoilla" on useimmiten vain hyvää tarkoittava lähestymistapa ilman arvostelua, muistissa omatkin lapset ja heidän aikanaan aiheuttamansa tuskan tunteet.
Eipä tullut mieleenikään jaella kantaaottavia käyntikortteja mihinkään suuntaan! Ystävällisyys kun on aina parempi lähestymistapa, molemmin puolin!

---------

Psykiatri Martti Paloheimo. Kirja Ihmisensuojelu 1972.
Lainaus kirja-arvostelusta.

Keskustelu ihmisten ympäristön saastumisesta on ollut viime aikoina voimakkaasti esillä. Martti Paloheimo lähestyy kysymystä uudelta, omaperäiseltä taholta. Hän tarkastelee ihmisensuojelua luonnonsuojelun osana.
Samaan aikaan, kun luonto saastuu ympärillämme, vahingoittuu myös ihminen ei vain ruumiillisesti, vaan yhä laajemmassa mitassa myö henkisesti.

Tämä kuvastuu erityisen näkyvästi psykiatrin työkentässä, ja on saanut tri Paloheimon kaavailemaan ihmissuojelun kokonaisohjelmaa.
Hänen kirjansa on haaste yhteisöllemme edessäolevan tuhon estämiseksi, Se on depatti ja protestikirja, jossa myös lämpimällä tunteella ja avoimella itsetilityksellä on osansa.

----------------------

hämmästynyt kirjoitti:

Kyllä nyt tämä Anri voisi hieman mennä itseensä ja miettiä omaa suhtautumistaan muuhun väestöön.
Pikkukaupungissa asuvana mummo-ihmisenä en ole koskaan törmännyt moiseen lapsi-negatiivisuuteen, jota Anri tuntui kokevan lähes joka paikassa. Oman pitkän kokemukseni perusteella pikkulapset kirkossakin juoksentelevat pitkin kirkon käytäviä sen suurempaa melua aiheuttamatta, mutta heidän tuskastuneet vanhempansa saattavat aiheuttaa omalla perässä juoksemisellaan paljon suurempaa häiriötä kuin lapsi konsanaan. Lapsi näet palaa aikansa paikkoja tutkittuaan takaisin vanhempiensa luo, joka paikassa. Luulenpa, että tämä kolmen lapsen äiti on itse todella väsynyt omaan kotiäitiyteensä tai omaishoitajan rooliinsa, joten ystävällinenkin tai osaaottava katse vaikuttaa hänestä "mulkaisulta" ja herättää hänen agressionsa äärimmilleen. Luulen myös, että näillä
"mulkoilijoilla" on useimmiten vain hyvää tarkoittava lähestymistapa ilman arvostelua, muistissa omatkin lapset ja heidän aikanaan aiheuttamansa tuskan tunteet.
Eipä tullut mieleenikään jaella kantaaottavia käyntikortteja mihinkään suuntaan! Ystävällisyys kun on aina parempi lähestymistapa, molemmin puolin!

Kiitos mielipiteestäsi.
En ole väsynyt kotiäitiyteen tai omaishoitajana olemiseen. =)
Erotan kyllä ystävälliset ihmiset ja ei ystävälliset. Eikä minun aggressioni ole koskaan herännyt äärimmilleen kenenkään kommenteista.

Kuten haastattelussa ja kommenteissa mainitsen, koen tätä yleensä VAIN kun käyn pääkaupunkiseudulla. En omalla paikkakunnalla, tätä yhtä mainittua tapausta lukuunottamatta.

Olen neljän lapsen äiti Espoosta ja törmännyt PaSiin useastikin.Olen pahoittanut itse mieleni,mutta mikä vielä ikävämpää sen ovat tehneet myös lapset.Olen saanut kuulla olevani huono vanhempi ja että lapsia voisi kasvattaa...
Suomi on lapsivihamielinen maa,lapsia saa olla,mutta he eivät saisi näkyä eikä kuulua.Surullista!

Suomi on todellakaan ole lapsivihamielinen maa. Asun itse Britanniassa ja tähän yhteiskuntaan verrattuna Suomi on hyvinkin lapsiystävällinen maa, minkä myös maassa vierailleet brittisukulaiseni ja ystäväni ovat panneet merkille. Helsinki voi tietysti olla asia erikseen, mutta Helsinki ei todellakaan ole synonyymi Suomelle.

Hyvä aihe!
Suomi on,jos nyt ei lapsivihamielinen maa,niin tympeästi lapsiin suhtautuva.

Anonyymi kirjoitti:

Olen neljän lapsen äiti Espoosta ja törmännyt PaSiin useastikin.Olen pahoittanut itse mieleni,mutta mikä vielä ikävämpää sen ovat tehneet myös lapset.Olen saanut kuulla olevani huono vanhempi ja että lapsia voisi kasvattaa...
Suomi on lapsivihamielinen maa,lapsia saa olla,mutta he eivät saisi näkyä eikä kuulua.Surullista!

Uskon, että olet noin kokenut, niin minäkin.
On eri asia liikkua yhden lapsen, kuin monen kanssa.
Senkin olen kokenut.
Juurikin tuollaiset "hämmästynyt mummo maalta" tapaukset saa karvat pystyyn.

Anonyymi kirjoitti:

Olen neljän lapsen äiti Espoosta ja törmännyt PaSiin useastikin.Olen pahoittanut itse mieleni,mutta mikä vielä ikävämpää sen ovat tehneet myös lapset.Olen saanut kuulla olevani huono vanhempi ja että lapsia voisi kasvattaa...
Suomi on lapsivihamielinen maa,lapsia saa olla,mutta he eivät saisi näkyä eikä kuulua.Surullista!

-------------------------------------------------

Aikuiset hukassa?

Etelä-Karjalan Kesäyliopisto Ammatillissivistävä koulutus Lappeenrannassa .

Lapsi koston välineenä ja lyömäaseena huoltajuusriidoissa ja eroissa

Koulutus on suunnattu lastensuojelun työntekijöille, lastensuojelulaitosten ja perhekotien henkilöstölle, sosiaalityöntekijöille, terveydenhuoltohenkilöstölle, psykiatrisen hoitotyön henkilöstölle, poliiseille, kasvatus- ja perheneuvolan työntekijöille, opettajille, juristeille, tuomareille ja syyttäjille, maahanmuuttajatyötä tekevälle henkilöstölle, seurakuntien työntekijöillle ja kriisityöntekijöille.

Sisältö

Lapsen ja toisen vanhemman suhteen tuhoaminen: kuka, miten ja miksi?
Merkitys ja psykososiaalinen oirehdinta lapsen kannalta
Tapausten oikeudellinen ja strateginen arviointi

Mitä voin ammattilaisena tehdä tilanteen purkamiseksi?
Koston psykologia: Miksi kostetaan, kuka kostaa? Onko kosto suloista?
Kosto avioeroperheessä: toisen vanhemmuuden tietoinen tuhoaminen.

Aika ja paikka
26.10.2011 klo 9.00 - 16.00
Kesäyliopisto, Lappeenranta.

Luennoitsijat
Helinä Häkkänen-Nyholm, psykologian tohtori, erikoistutkija
Nyholm Jan-Olof, kriminaalipsykologian dosentti, varatuomari ja rikosylitarkastaja

Hinta
195 €, sisältää luentomateriaalin sekä aamu- ja päiväkahvin

Ilmoittautuminen 12.10.2011 mennessä

Ilmoittautuminen on sitova. Viimeisen ilmoittautumispäivän jälkeen tapahtuvasta peruutuksesta peritään puolet koulutusmaksusta. Mikäli perumista ei tehdä lainkaan tai henkilö ei saavu paikalle, peritään koko maksu. Oikeus muutoksiin pidätetään. Koulutusvahvistus lähetetään osallistujille noin viikkoa ennen koulutusta
------------------------------------------------------------------------------------.

Viiden lapsen äitinä en kyllä muista äitiuraltani montakaan Pasia - olen kasvattanut lapsia kaupungissa ja maalla ja reissannut heidän kanssaan. En kuitenkaan ole halunnutkaan mennä lasteni kanssa konsertteihin tai muihinkaan tilaisuuksiin, joita he eivät olisi jaksaneet hissuksiin loppuun saakka ja joissa kuitenkin ajattelin, että pitäisi osata olla hiljaa. Ei ole lapsen etu oppia hälisemään hiljaisuutta vaativissa tilanteissa.

Kuitenkin esim. läheisten häissä ja hautajaisissa kävimme, koska ne olivat erikoistilanteita - arvokkaita kyllä, mutta kuitenkin tarkoitettu läheisten piirille, jossa jokaisella on tärkeä rooli. Niissä lapset myös oppivat tutussa seurassa niitä tärkeitä käytöstapoja ja perinteitä.

Kommenteissa joku sanoo, että ei viihdytä toisen lasta, kun ei minunkaan lapsi sellaista sietänyt - jos jokainen meistä arvioi tilanteet vain omista lähtökohdistaan ei kai mitään hyvää voi seurata? Minun lapsiani sai viihdyttää ja itse viihdytän aina - osaan kyllä arvioida milloin viihdytykseni saa vain lisää pahaa mieltä aikaan ja lopettaa nopeasti tarvittaessa ja on niin käynytkin. Monta lentomatkaa olen silti viettänyt hauskasti viihdyttäen naapurin lasta - ja hän minua:)

Itse rakastan lapsia ja nuoria, vaikka en kaikesta tykkääkään mitä tekevät. Voin myös huomauttaa huonosta käytöksestä, nuoria yksinliikkuvia lähinnä, eikä se suinkaan tarkoita, että minulla olisi jotain nuoria vastaan vaan vain tiettyä toimintaa. Toivon, että muut aikuiset ojentavat nuoriani, jos he käyttäytyvät huonosti yksin liikkuessaan.

Pienet lapset on eri juttu ja tiedän tarkasti, että yleensä kilttikin lapsi osaa olla oikea pikku paholainen joissain väsyttävissä tilanteissa. Sellaisissa tilanteissa jakelen myötätuntoisia silmäyksiä ja toivon, ettei niitä pasiksi tulkita8]

Joskus pitkällä junamatkalla keksin lapsille leikin etsiä kanssamatkustajien vaatteista vaikkapa siniset paidat, että kuinka monta vaunusta löytyy. Yhtään pasia en havainnut (ei tarkoita, ettei niitä ehkä ollut8) vaikka koitin kyllä katsoakin, etteivät ihmiset pahastu. Mutta ei - he kysyivät uusilla kierroksilla mitäs nyt etsitte ja näyttivät ja joku naureskeli, että kunhan ette alushousuja...:)

Kaikkiaan ajattelen, että lapset ovat tärkeitä ja etusijalla - luultavasti vielä sittenkin, kun olen vielä vanhempi mummo kuin nyt: johtuneeko siitä, että oma äitini ei ole erityisen lapsirakas, uhma jatkuu;)

Ymmärrän että Anrilla on vaikea tilanne kahden erityislapsen kanssa, mutta muuten tämä Pa-si-keskutelu on mennyt aivan överiksi ja kyse on nyt yhden ihmisen mielensä pahoittamisesta.. Suomi eikä Helsingin keskusta EI ole lapsivihamielinen paikka. Itselläni on kokemuksia erityislapsen kanssa liikkumisesta, silloin kommentteja tai pa-sia on tullut ihmisiltä joilla on selvästi itsellään ongelmia ja he ovat itse avun tarpeessa. Lapseni vamma ei näy päällepäin, joten sitä on tietämättömien ihmisten ollut vaikea nähdä.Sama tilanne on myös Anrin lapsilla, mutta maailma on vain sellainen, että kaikki eivät tule sitä erityisyyttä ikinä ymmärtämään.
Toisen, ns. "normilapseni kanssa liikkuessa olen saanut pelkkiä hymyjä ja iloisia kommentteja : )vaikka lapseni on kova puhumaan ja kommentoimaan ja siis liikutaan siellä Stockmannilla ja kahviloissakin.
Kaikkiin paikkoihin ei voi mielestäni edes yhden erityislapsen kanssa mennä, keskustan kahvilat ja hullut päivät jätän silloin suosiolla väliin, jos joku paikka on on stressaava aikuisillekin niin ei sinne tarvitse lasten kanssa mennä.
Itse pidän noita Pa-si-kortteja todella epäkohteliaina ja toivon, että jos itse matkustan bussissa töiden jälkeen ja joku on siellä huutavan lapsensa kanssa ja katson väsyneenä siihen suuntaan, niin en toivo saavani mitään v*ttuilu-lappua käteen, kiitos.

Erityislapsen äiti kirjoitti:

Ymmärrän että Anrilla on vaikea tilanne kahden erityislapsen kanssa, mutta muuten tämä Pa-si-keskutelu on mennyt aivan överiksi ja kyse on nyt yhden ihmisen mielensä pahoittamisesta.. Suomi eikä Helsingin keskusta EI ole lapsivihamielinen paikka. Itselläni on kokemuksia erityislapsen kanssa liikkumisesta, silloin kommentteja tai pa-sia on tullut ihmisiltä joilla on selvästi itsellään ongelmia ja he ovat itse avun tarpeessa. Lapseni vamma ei näy päällepäin, joten sitä on tietämättömien ihmisten ollut vaikea nähdä.Sama tilanne on myös Anrin lapsilla, mutta maailma on vain sellainen, että kaikki eivät tule sitä erityisyyttä ikinä ymmärtämään.
Toisen, ns. "normilapseni kanssa liikkuessa olen saanut pelkkiä hymyjä ja iloisia kommentteja : )vaikka lapseni on kova puhumaan ja kommentoimaan ja siis liikutaan siellä Stockmannilla ja kahviloissakin.
Kaikkiin paikkoihin ei voi mielestäni edes yhden erityislapsen kanssa mennä, keskustan kahvilat ja hullut päivät jätän silloin suosiolla väliin, jos joku paikka on on stressaava aikuisillekin niin ei sinne tarvitse lasten kanssa mennä.
Itse pidän noita Pa-si-kortteja todella epäkohteliaina ja toivon, että jos itse matkustan bussissa töiden jälkeen ja joku on siellä huutavan lapsensa kanssa ja katson väsyneenä siihen suuntaan, niin en toivo saavani mitään v*ttuilu-lappua käteen, kiitos.

No ei niitä kortteja tule kenellekään, jos katsoo kiukkuisena. Toivottavasti, en sellaista kuvaa ole antanut.
Se joka sen saa, on kyllä aukonut päätään sitten ihan kunnolla. Huutaminen tuollaisissa tilanteissa kun on sitä,mitä ei jaksaisi kuulla. Silloin kortin kyllä sujautan käteen. Ekä siinä todellakaan ole mitään epäkohteliasta. En mä ole niin hölmö ja tuskastunut ihminen, että pahasta katseesta tuohtuisin niin, että alkaisin jotain korttia kaivamaan annettavaksi.

Inkivääri kirjoitti:

Pienet lapset on eri juttu ja tiedän tarkasti, että yleensä kilttikin lapsi osaa olla oikea pikku paholainen joissain väsyttävissä tilanteissa. Sellaisissa tilanteissa jakelen myötätuntoisia silmäyksiä ja toivon, ettei niitä pasiksi tulkita8]

Anrille haluan sanoa, että jaksuja! Sanoin itse tuossa tyhmästi, että kiltti lapsi - tarkoitin rauhallista lasta:) Ja se ei tarkoita, että vilkkaat lapset olisivat jotenkin huonompia kuin rauhalliset, mutta omillakin lapsilla on erilaisia temperamentteja ja yleensä ottaen se, josta muutenkin lähti enemmän ääntä sai väsyessään aikaan kuuluvamman ja näkyvämmän hässäkän. Tapahtumista kaupungilla lasten kanssa ei voi vetää johtopäätöksiä kasvatuksen laadusta vaan vain siitä tilanteesta. Ja Anrin esimerkki osoittaa, että siitä tilanteestakaan emme loppujen lopuksi tiedä mitään - vain sen, että ei lapsi eikä äiti voi hyvin, jos ympäristö tuomitsee:he tarvitsevat kaiken tukemme ja mahdollisimman myönteisen huomion. Ja sitä, että lapsista ei saisi lähteä edes iloisia ääniä kahviloissa, kaupoissa, kaduilla ja pihoissa en oikein ymmärrä kaiken taustahälyn keskellä mitä niissä on. Onko niin, että se ainoa niistä hälyistä, johon tuntee voivansa vaikuttaa ja siksi yrittää vaikuttaa? Minä en sitä kyllä hälynä koe, monet naurut on lasten jutuille saanut nauraa naapuripöytäänkin:)

Kaipaan itse ympärilleni koko elämän kirjon, lapset ja vanhat ja väli-ikäiset. Kaikki eivät ole sellaisia kuin haluaisin, mutta en minäkään sellainen kuin kaikki haluaisivat, siksi toivoisi paaaaljon enemmän sietämistä kanssaihmisiltä.

Anonyymi kirjoitti:

Inkivääri kirjoitti:

Pienet lapset on eri juttu ja tiedän tarkasti, että yleensä kilttikin lapsi osaa olla oikea pikku paholainen joissain väsyttävissä tilanteissa. Sellaisissa tilanteissa jakelen myötätuntoisia silmäyksiä ja toivon, ettei niitä pasiksi tulkita8]

Anrille haluan sanoa, että jaksuja! Sanoin itse tuossa tyhmästi, että kiltti lapsi - tarkoitin rauhallista lasta:) Ja se ei tarkoita, että vilkkaat lapset olisivat jotenkin huonompia kuin rauhalliset, mutta omillakin lapsilla on erilaisia temperamentteja ja yleensä ottaen se, josta muutenkin lähti enemmän ääntä sai väsyessään aikaan kuuluvamman ja näkyvämmän hässäkän. Tapahtumista kaupungilla lasten kanssa ei voi vetää johtopäätöksiä kasvatuksen laadusta vaan vain siitä tilanteesta. Ja Anrin esimerkki osoittaa, että siitä tilanteestakaan emme loppujen lopuksi tiedä mitään - vain sen, että ei lapsi eikä äiti voi hyvin, jos ympäristö tuomitsee:he tarvitsevat kaiken tukemme ja mahdollisimman myönteisen huomion. Ja sitä, että lapsista ei saisi lähteä edes iloisia ääniä kahviloissa, kaupoissa, kaduilla ja pihoissa en oikein ymmärrä kaiken taustahälyn keskellä mitä niissä on. Onko niin, että se ainoa niistä hälyistä, johon tuntee voivansa vaikuttaa ja siksi yrittää vaikuttaa? Minä en sitä kyllä hälynä koe, monet naurut on lasten jutuille saanut nauraa naapuripöytäänkin:)

Kaipaan itse ympärilleni koko elämän kirjon, lapset ja vanhat ja väli-ikäiset. Kaikki eivät ole sellaisia kuin haluaisin, mutta en minäkään sellainen kuin kaikki haluaisivat, siksi toivoisi paaaaljon enemmän sietämistä kanssaihmisiltä.

Auts, tuon siis kirjoitti Inkivääri8]

Anri & co ikävästä suhtautumisesta lapsiinsa loukkaantuneet:
Kävikö koskaan mielessä, että ikävästi suhtautuja saattaa olla ns. avohoitotapaus? (Eli hoitamaton mt-potilas.) Tavis kun ei yleensä huutele eikä edes pahemmin mulkoile, katselee ehkä toisaalle.
Lappusten jakaminen hoitamattomille lienee yhtä tyhjän kanssa -- tai saattaa jopa provosoida entistä kiivaampaan kiukkuun. Heilläkin on kuitenkin oikeus (tai pakko) liikkua ihmisten ilmoilla, niin kurjaa kuin se onkin. Heillä vain ei ole ketään, joka printtaisi lappusia.

Minä olin aina ennen yrittänyt omasta mielestäni kivaa, edes hymyä, jaella kaupassa kiukkuileville lapsille, kunnes eräästä blogista luin nuoren äidin tulenpalavan kiukkuisen kirjoituksen. Hänen lapsensa oli huutanut kaupassa ja joku mummo oli tullut sanomaan, että ymmärtää äitiä, koska hänellä itsellään on ollut seitsemän lasta. Ja äiti oli aivan tuohtunut näin suuresta epäkohteliaasta asiaan puuttumisesta.

Tämän luettuani olen nykyisin kulkenut kivettynyt ilme kasvoillani kaikkien äitien ja pienten lasten ohi.

Suomi on myös mummovihamielinen maa. Kukahan painaisi kortteja, joissa selitettäisiin ikäihmisen hitaus, liikkumisen kankeus ja kotielämän yksinäisyys, joka joskus saa puhumaan jopa ihan vieraille (ei tosin enää nuorille äideille lapsineen)

Anonyymi kirjoitti:

Minä olin aina ennen yrittänyt omasta mielestäni kivaa, edes hymyä, jaella kaupassa kiukkuileville lapsille, kunnes eräästä blogista luin nuoren äidin tulenpalavan kiukkuisen kirjoituksen. Hänen lapsensa oli huutanut kaupassa ja joku mummo oli tullut sanomaan, että ymmärtää äitiä, koska hänellä itsellään on ollut seitsemän lasta. Ja äiti oli aivan tuohtunut näin suuresta epäkohteliaasta asiaan puuttumisesta.

Tämän luettuani olen nykyisin kulkenut kivettynyt ilme kasvoillani kaikkien äitien ja pienten lasten ohi.

Suomi on myös mummovihamielinen maa. Kukahan painaisi kortteja, joissa selitettäisiin ikäihmisen hitaus, liikkumisen kankeus ja kotielämän yksinäisyys, joka joskus saa puhumaan jopa ihan vieraille (ei tosin enää nuorille äideille lapsineen)

No hö, ei pidä yleistää, kenenkään, mihinkään:) Jokainen lapsi ja äiti ja jokainen mummo ja vaari ja siitä väliltä on oma yksilönsä! Se on vähän kuin nuoret - se ikävästi käyttäytyvä prosentti näkyy ja kuluu, muut on ihan kunnolla. Ei ole huonosti käyttäytyvää nuorisoa tai öykeää eläkeläistöä vaan joitakin tylsästi käyttäytyviä tietynikäisiä immeisiä. Ja heilläkin voipi olla syynsä, vaikka ei mikään varsin oikeutakaan tylyyttä toiselle. Kun vaan mahdollisimman moni jaksaisi hymyillä...

Mitä väliä vaikka lapset huutavat ja mellastavat jossain kaupan kassajonossa? tai ravintolassa..kertokaapa mulle semmonen ravintola jonka ovessa lukee "lapsilta pääsy kielletty!" Viekää hyvät ihmiset lapsianne sinne minne haluatte, ja olkaa välittämättä semmosista kitinäkalleista joilla ei näytä olevan muuta elämää kun seurata miten jonkun lapsella saattaa olla huono päivä tms. :D Niin aion nimittäin minä viedä :)

Mä en niinku edes ymmärrä miksi lasten pitäis olla näkymättömiä........ja varsinkin kuulumattomia. Mutta tää on just tätä nyky Suomea, valitettavasti.

Ja miten mä en edes yllättyny että joku oli jo vetänyt lemmikit tähän mukaan.. että kun ei kerran saa koulutettuja lemmikkejään viedä minne haluaa ni miks sitte saa lapsia.. voe älytöntä ja mahotonta kerrassaan!!!!!!!

En haluaisi mitenkään Anriin tätä esiinnousutta "raivoani" kohdistaa, mutta koska en näe vaihtoehtoa niin on pakko... Kuinka usein Anri on vieraillut Tampereella? Tai Oulussa? Tai Turussa? Ovatko nämä PASista vapaita alueita, ja tosiaan vain tämä pk-seutu tämän "taudin" riivaama? Ettei vaan olisi käynyt niin, että Anrilla olisi jonkinlainen ennakkoasenne koko asiaa kohtaan?

Itse olen asunut lapsineni Helsingissä koko ikäni, eikä yhtään paikkaa ole tullut vastaan, jossa lastani olisi katsottu niin pahalla silmällä, että olisin jotenkin mieleni asiasta pahoittanut. Ja jos totta puhutaan, riippumatta siitä ollaanko Stadissa, Utsjoella tai Karjaalla, niin olen minä itsekin sitä pahaa silmään antanut jos aihetta on ollut. Ja näin teen jatkossakin.

Anonyymi kirjoitti:

En haluaisi mitenkään Anriin tätä esiinnousutta "raivoani" kohdistaa, mutta koska en näe vaihtoehtoa niin on pakko... Kuinka usein Anri on vieraillut Tampereella? Tai Oulussa? Tai Turussa? Ovatko nämä PASista vapaita alueita, ja tosiaan vain tämä pk-seutu tämän "taudin" riivaama? Ettei vaan olisi käynyt niin, että Anrilla olisi jonkinlainen ennakkoasenne koko asiaa kohtaan?

Itse olen asunut lapsineni Helsingissä koko ikäni, eikä yhtään paikkaa ole tullut vastaan, jossa lastani olisi katsottu niin pahalla silmällä, että olisin jotenkin mieleni asiasta pahoittanut. Ja jos totta puhutaan, riippumatta siitä ollaanko Stadissa, Utsjoella tai Karjaalla, niin olen minä itsekin sitä pahaa silmään antanut jos aihetta on ollut. Ja näin teen jatkossakin.

Olen ollut Tampereella ja asunut lasten kanssa vuosia Turussa.
Lapset olivat niin pieniä, vauva-ikäisiä, että eivät kovinkaan häirinneet missä liikuinkin. Imettäminen suomessa julkisesti kaupungeissa on kyllä aika lailla ihmisiä ärsyttävää. Pasia ja kommenttia tulee aivan varmasti.
Minulla ei ole mitään ennakkoasenteita. Miksi olisi?
Asun Espoossa lasten kanssa vuoden verran ja tuon aikana huomasin miten meno oli minusta erilaista, kuin esim. Turussa. Kyllä se taitaa niin olla, että isossa kaupungissa monen lapsen kanssa liikkuminen aiheuttaa ihmisissä ikäviä reaktioita.
En yleistä jutuissani Suomea joka paikasta katsottuna. En ole edes joka paikassa Suomessa käynyt, ei kai kukaan ole?
Itse olen vain näin kokenut. Mene ja tiedä, johtuuko se siitä, että kaksi lastani on erityislapsia?
Ja niihin reaktioihin, niin aika moni ollut ihan normi-ihminen, ei millään lailla vaikuttanut avopotilailta. Totta sinänsä, että mistä sitä tietää ketä he on. Kai heillä on vain paha päivä? Mutta korttini ei ole loukkaava. Se saa ihmisiä ajattelemaan, minut myös.

Eve_Mantu kirjoitti:

Onpa täällä aktiivista ja hyvää keskustelua. Vaikuttaa siltä, että pienemmillä paikkakunnilla hämmästellään ilmiötä, joka tunnistetaan Tampereella ja pääkaupunkiseudulla ainakin.
Onko siis niin, että meidät ruuhkassa jurnuttajat on puristettu niin tiheään ja lujille, että olemme jo valmiiksi "ihmisväsyneitä" ja lapsen desibelit saavat mittarin heti punaiselle?

Haluan korostaa, että en tarttunut tähän aiheeseen Anrin kertoman perusteella. Ensin oli havainto monista eri lapsivihamielisyyden alalajeista, sitten etsin kokijaa. Anri valotti tätä PaSi-ilmiötä.
Ensin oli siis havainto -> aihe -> Anri.

Kiitos tästä selvityksestä. =)

Tällaisista keskusteluista tulee väistämättä mieleen sukupolvien kuilu. Se toisella reunalla notkuvat huokailevat, häijyt vanhukset, toisella "mulle ja mun lapsille kaikki oikeudet heti" -nuoret aikuiset. Jos piltti ei saa lähiluomufennovegaani/hyväkarppi/tmv -ruokaa päivähoidossa, syntyy hirveä halojaa. Jos joku katsoo lasta, syntyy halojaa. Jos joku ei katso tai viihdytä lasta veikeillä sirkustempuilla, syntyy halojaa. Jos lasta estää riehumasta ravintolassa tai muusssa vastaavassa pyhätössä, syntyy halojaa. Jos lasta ei estä riehumasta, on välinpitämätön. Ja niin edelleen.

Mielenkiintoinen aihe, joka on herättänyt äärimmäisen kirpakkaa keskustelua. Omassakin päässäni tämä herätti pari ajatusta.

Ensinnäkin, miksei Anri voi sanoa ääneen mitä on mieltä sen sijaan, että sujauttaa surkean käyntikortin valittajan kouraan? Hei haloo, ala-asteella kirjoitettiin lapulle jos tuli paha mieli jostakin kun ei ollut rohkeutta sanoa ääneen. "Sä oot tuhma ja inhottava, yhyy." Mikä esimerkki tuo on lapsillekaan jos ei osoita, että on munaa? Herää, leijonaemo, herää! Varsinkin jos niin tiukasti seisot korttisi sanoman takana.

Toiseksi, olen monesti ihmetellyt miksi lapselliset ottavat mulkoilut ja tuhahdukset ja valitukset niin henkilökohtaisesti. Kun kerta se on luonnollista, että lapsi kiukuttelee paikasta riippumatta, niin eikö tälle luonnollisuudelle osaa kohauttaa olkiaan? Ellei sitten ole samaa mieltä valittajan kanssa, että on ikävää, että lapsi sattui juuri nyt kiukuttelemaan mitä kiperämmässä tilanteessa. Oma on valinta hankkia lapsia, leuka pystyssä otetaan vastaan hyvät ja huonot - eikö?

Kolmanneksi, ei lapselliset halua apua. Monesti olen yrittänyt hymyillä lapselle tai lirkuttaa jotain mukavaa, niin vanhemmalta on tullut joko ilkeä katse tai tuhahdus "kyllä mä osaan oman lapseni hoitaa!". Hohhoijaa, hoida sitten.

Neljänneksi, on ihmeellistä jos ei pientä pahaa silmää tai närkästynyttä kommenttia kestä. Minä olen tehnyt valinnan, etten minä tässä elämäntilanteessa halua lasta koska kapasiteettini ei yksinkertaisesti riitä sellaisen kunnolliseen hoitamiseen. Kuitenkin, kun yritän valmistua yliopistolta ja lukea tentteihin niin naapurissa kiljuu lapsi aamusta iltaan. Kotonaan, luonnollisessa ympäristössä, lapsi toimii aivan itselleen luonnollisella tavalla. Mutta kyllä näyttäisin pahaa silmää! Oma valintani on juuri päinvastainen, mutta silti joudun kärsimään naapurin valinnasta.

Ja viimeiseksi, lapsivihamielisyys on liioiteltu käsite ilmiölle. Suurimmalla osalla meistä kuitenkin on ollut, on tai tulee olemaan lapsia. Eikai kukaan lapsia hankkisi jos niitä vihaisi?

Anonyymi kirjoitti:

Tällaisista keskusteluista tulee väistämättä mieleen sukupolvien kuilu. Se toisella reunalla notkuvat huokailevat, häijyt vanhukset, toisella "mulle ja mun lapsille kaikki oikeudet heti" -nuoret aikuiset. Jos piltti ei saa lähiluomufennovegaani/hyväkarppi/tmv -ruokaa päivähoidossa, syntyy hirveä halojaa. Jos joku katsoo lasta, syntyy halojaa. Jos joku ei katso tai viihdytä lasta veikeillä sirkustempuilla, syntyy halojaa. Jos lasta estää riehumasta ravintolassa tai muusssa vastaavassa pyhätössä, syntyy halojaa. Jos lasta ei estä riehumasta, on välinpitämätön. Ja niin edelleen.

Hahahahahaa! Nimenomaan näin! Miksi nykyään ollaan niin uskomattoman herkkiä? Ehkä liittyy myös egoismiin - kaikki toiminta peilataan aina sen oman itsensä kautta. Mitä muut minusta ja lapsistani ajattelee? Miten se näkyy niiden toiminnassa? Loppupeleissä, ulkopuoliset toimii aina väärin. Aina on valitettavaa, murehdittavaa ja pureskeltavaa - aina pahoitetaan se oma mieli.

Olin Turussa kauppakeskuksessa kolmen pienen lapsen kanssa, yksi vaunuissa ja kaksi kävelevää kulkivat oiken nätisti vieressäni vaunuista kiinni pitäen. Keski-ikäinen pariskunta tuli vastaan leveällä käytävällä vieretysten kävellen. ja toisen piti väistää hieman lastani, joka siis sitkeästi piti vaunuista kiinni, eikä ymmärtänyt väistää vaikka siihen kehoitin. "onpa leveä kuljetus" totesi mies ja huokaili suuri äänisesti, "ollaan niin leveästi, on täällä muitakin..." huokaili nainen.
Lähdimme kotiin. Mietin miten minun olisi pitänyt liikkua, jonossa? sulloa kaikki lapset vaunuihin? Vai vain jäädä kotiin?

Johanna kirjoitti:

Anonyymi kirjoitti:

Tällaisista keskusteluista tulee väistämättä mieleen sukupolvien kuilu. Se toisella reunalla notkuvat huokailevat, häijyt vanhukset, toisella "mulle ja mun lapsille kaikki oikeudet heti" -nuoret aikuiset. Jos piltti ei saa lähiluomufennovegaani/hyväkarppi/tmv -ruokaa päivähoidossa, syntyy hirveä halojaa. Jos joku katsoo lasta, syntyy halojaa. Jos joku ei katso tai viihdytä lasta veikeillä sirkustempuilla, syntyy halojaa. Jos lasta estää riehumasta ravintolassa tai muusssa vastaavassa pyhätössä, syntyy halojaa. Jos lasta ei estä riehumasta, on välinpitämätön. Ja niin edelleen.

Hahahahahaa! Nimenomaan näin! Miksi nykyään ollaan niin uskomattoman herkkiä? Ehkä liittyy myös egoismiin - kaikki toiminta peilataan aina sen oman itsensä kautta. Mitä muut minusta ja lapsistani ajattelee? Miten se näkyy niiden toiminnassa? Loppupeleissä, ulkopuoliset toimii aina väärin. Aina on valitettavaa, murehdittavaa ja pureskeltavaa - aina pahoitetaan se oma mieli.

Joo. Olen nyt jo aikuisen lapsen mutsi. Kyllä sekin joskus kiljui, esim. sukulaispojan rippikirkossa, mutta sitten lähdettiin saman tien pihalle kehityskeskustelemaan aiheesta. Vanhempien homma on asettaa rajat; kukaan muu ei sitä tehtävää hoida. Lasten homma on aikanaan yrittää rikkoa rajoja -- toivottvasti heillä on kunnon sparrausvastusta eikä vain välinpitämättömiä hymistelijöitä.

Maailma on niin täynnä turhanpäiväistä älämölöä ja liikennemelua, että satunnaisena ohikuulijana vauvan itku, sekä lapsen väninä ja höpötys ovat korville pelkkää musiikkia, joka panee hymyilemään itsekseen.
Asianomistajana, ja jokapäiväisenä annoksena pikku nassukoiden tuottama äänimaailma voisi mahdollisesti käydä hermoillekin, joten satunnaisena ohikuulijana on hyvä olla.

No kyllä sitä (PaSi) vaan on muuallakin kuin Helsingissä, eli tähänkään keskusteluun ei näemmä kovin usea oo ottanut osaa. Ite asun nyt Etelä-Pohjanmaalla (en oo täältä lähtösin), ja voin todeta että KYLLÄ, mieluummin lähden kauppaan yksin, kuin lasten kanssa. Meillä on 3 lasta, ja voi voi niitä katseita, jos lähdemme ostoksille koko porukalla! Itku kurkussa kotiin, tai ainakin äkäisenä. Ihmiset katsovat todella kummeksuen, jos esim. vajaa 2v potkiskelee kengillään ostoskärryjä (kuuluu ääntä). Luuletteko, ettei ole sanottu ettei noin saa tehdä? Se mitä äiti tai isä sanoo juuri tuolloin, ei vain kiinnosta tuon ikäistä, kun lähteehän niistä kärryistä eri metka ääni! Tai sitten ne autokärryt.. kuuluu vallan tööt-tööt-tööt-tööt-tööt....tööt-tööt! Tai joskus iskee kiukkukohtaus, leluhyllyt saattaa kiinnostaa lapsia, mutta ei aikuisia. Ja entäpä silloin, kun odotin tätä kolmatta? Katseet olivat sitä luokkaa, että "KOLMAS tulossa eikä nuitakaan saada kuriin." SIIS: PaSia on olemassa, KYLLÄ! Ja kauttaaltaan Suomessa...

[quote=Anonyymi] (...)voin todeta että KYLLÄ, mieluummin lähden kauppaan yksin, kuin lasten kanssa. Meillä on 3 lasta, ja voi voi niitä katseita, jos lähdemme ostoksille koko porukalla! Itku kurkussa kotiin, tai ainakin äkäisenä.[quote]

Teillä on kolme lasta, koska olette halunneet kolme lasta. Kukaan ei ole teitä velvoittanut siihen.
Lähistöllä on 5-10-lapsisia perheitä, joiden pilteistä yksikään ei rieku kaupassa. Kaksivuotias ei todellakaan potkiskele ostoskärryjä, saati suhaa niitä muiden asiakkaiden kintuille, koska vanhemmat ja isommat sisarukset estävät sen. Nätisti mutta tiukasti. Se ei vain käy, niin ei tehdä, vaikka ääni olisi kuinka metka.
.

testi

Keskustelu on jäänyt pyörimään ehkä liikaakin PaSin ympärille ja samalla asian ydin unohtuu. Kyse ei ole pelkästään PaSista vaan siitä, millaisen kokonaiskuvan aikuisten maailma antaa lapsille nuorille heistä itsestään. Me olemme peili, josta lapset tarkkailevat itseään. He lukevat meidän viestejä hyvin tarkasti (sekä verbaalista että nonverbaalista) ja tekevät siitä nopeasti johtopäätöksiä. Kaikki, mitä me teemme vaikuttavat lasten ajatuksiin, asenteiden kehittymiseen ja kuvaan siitä, millaisia he lapsena ovat. Siis siihen, millaisina IHMISINÄ me aikuiset heitä pidämme. Meidän asenteemme vaikuttavat siis lasten itsetuntoon ja siihen, miten he myöhemmin aikuisina itse suhtautuvat lapsiin.

Tässäkin asiassa kyse on avoimuudesta, suvaitsevaisuudesta ja välittämisestä. Jos pysähdymme hetkeksi miettimään asian ydintä, niin on jotenkin absurdia edes kysyä, mitä nämä keskustelut ja pohdiskelut itse asiassa käsittelevät: Onko lapsilla oikeus olla olemassa? Herätys! Lapset ovat tässä, heidän pitää olla meidän lähellemme. Heidän kuuluu saada meiltä turvaa ja luontevaa huomiota!

Lapset ovat paljon herkempiä tunnistamaan pienetkin vivahteet meidän suhtautumisessamme. Jos lapsena ei tunne olevansa arvostettu ja kunnioitettu, ei aikuisenakaan voi odottaa kovin suvaitsevaa suhtautumista muihin ihmisiin (ylipäätään erilaisuutteen, lapsiin, maahanmuuttajiin, jne.).

Olin taannoin erittäin järkyttynyt Tjäreborgin lapsivastaisesta mainoskampanjasta. Jos muistatte, kyseiset Tjäreborgin mainokset ovat sisällöltään suorastaan rasistisia. Lapset ovat myös ihmisiä, eivät vain aikuisia häiritseviä sottapyttykoneita, kuten kampanjan kuvat argumentoivat. Mainosten kuvitus ei ole vitsikäs tai hauska, vaan se halventaa lasten ihmisarvoa sekä loukkaa lasten lisäksi monia vanhempia sekä lapsettomia aikuisia.

Asiaton markkinointiviestintä vetoaa ehkä joihinkin kuluttajiin, mutta kuvien katkoviivat ja sakset, joilla lapset poistetaan aikuisten maailmasta, ovat yksinkertaisesti vastenmielisiä. Kyse ei ole hotelleista, jotka voivat itse valita asiakaskuntansa, vaan tavasta, jolla yritys mainostaa kyseisiä matkoja ja hotelleja.

Pahinta on, että Aikakausmedia, joka pyrkii esiintymään mm. mediakasvattajana, antaa palkinnon tämäntyyppiselle mainonnalle. Vielä pahempi on se, että tämäkin mainoskampanja herätti myös myönteistä vastakaikua. Korosta siis vielä! Kyse ei ole siitä, saako viettää lomaa kaksin rakkaansa kanssa ilman lapsia vai ei. Kyse on siitä, suhtaudutaanko lapsiin tasavertaisina ihmisinä vai ei.

On hyvin surullista, että aikuiset vahvistavat toisissaan lapsista vieraantumista näkyvillä foorumeilla. Aikuisten nonverbaalinen, verbaalinen ja vahva visuaalinen sanoma ei jää epäselväksi lapsille ja nuorille, jotka kaipaisivat juuri päinvastaista viestintää aikuisilta.

P.S. Olisi minusta kohteliasta kommentoida näitä viestiketjuja omalla nimellä. Jäisi enemmän sellainen tunne, että kirjoittaja seisoo sanojensa takana.