Miten sinä käytät vapauttasi?

Hei, Eve!

Minulla on vapaus, jonka varassa voin elää sisäisesti vapaana arkielämän sidonnaisuuksien keskellä.
Toisin sanoen en ole olosuhteiden uhri tai omien sisäistettyjen toimintamallieni orja.

En tavoittele lisää ulkoista vapautta, mutta olen valmis ottamaan sitä vastaan, jos elämä johtaa minua siihen.

"Vapaus", mitä se on?. "Vapaus on suuri vankila", sanoi joku.

OIkeastaan se mikä tässä Kannistojen vapausideologiassa nyppii on se, että heillä on illuusio vapaana olemisesta kun he tekevät toisin kuin on normi. Aivan samoin kuin moottoripyöräilijät kuvittelevat olevansa vapaita sillä perusteella että tuuli tuivertaa ajaessa partaa. Kiertolaisuus nyppii monia siksi että Kanniston tapainen kiertolainen kelluu "vapaasti" muiden rakentaman yhteiskunnan varassa. Jos ei olisi näitä "elinkautisvankeja" ei olisi näitä "nomadeja". Kannistojen "vapauden" onttous paljastuu jo heidän matkansa aloituksesta: "OSTIMME LENTOLIPUT Brasiliaan". He ovat siis riippuvaisia muista ihmisistä, rahasta. Ja raha kuitenkin ratkaisee. Kannistot ovat joka tapauksessa hyväosaisia, etuoikeutettuja ja koulutettuja. Vaikka he tulevat toimeen suomalaisen elintasoon verrattuna pienellä summalla niin intialaisen työäläisen palkkaan verrattuna on kyse valtavsta summasta). Näiden nomadispiritistien tulisi joka päivä kiittää tavallisia "vankeudessaan" puurtajia jotka mahdollistavat heidän "vapautensa".

Lähinnä oikeaa vapautta on se oikea nomadielämä jota vietettiin ennen kuin maanviljelyskulttuuri mahdollisti nykyiset sivilisaatiot ja elintason. Sitähän Kannistot eivät ole kokeilleet: menneet alasti metsään ja eläneet sillä ruualla mitä luonto tarjoaa. On paljon kovempi paikka olla oikeasti "vapaa" - täysin riippumaton yhteiskunnan infrastruktuurista.

Ei, en ole "vapaa". Minä koen vapauden illuusion kun olen yksin maalla jossa naapuria ei näy, vain koski kohisee, tuuli suhisee ja linnut laulavat.

Ei ole oikein syyllistää niitä jotka "uhrautuvat" syystä tai toisesta vakituiseen työhön, asuntolainan maksuun ja jälkikasvun kasvattamiseen. En toki mitenkään vastusta (eettisesti hyväksyttävien) unelmien toteuttamista - jos se nyt sitten on vapauden mitta.

Kiitos mielenkiintoisesta ohjelmasta. Ajattelen näiden ihmisten vapaudesta kuitenkin hieman samaan tapaan kuin Bror.Tämän tyyppinen vapaus on mahdollista vain hyvinvointiyhteiskuntien kansalaisille. Miten esim. romaniasta tulleet kerjäläiset? Ovatko hekin toteuttamassa täällä vapauttaan vain ovatko enemmän vankeja? Itseäni kiinnostaisi erilaiset mahdollisuudet matkustella esim. lähialueilla, naapurimaissa, siten että voisi vaikkapa majoittua koteihin ja samalla tutustua paikallisiin ihmisiin. Eve tai hänen vieraansa mainitsi järjestön "Vieraanvaraisuus". En kuitenkaan löytänyt sitä netistä. Jos tiedät, voitko kertoa.

Se, että vapautena pidetään päämäärätöntä matkustelua ympäri maailmaa, on jotenkin pakkomielteistä.

Lähdin 60-luvulla 21 vuotiaana työhön ulkomaille. Sitä ennen olin hankkinut ammatin,joka sallii työnteon missä päin maailmaa tahansa. Silloin lähdön hetkellä kuulin nuo 'kyl määki mutku' usealta taholta ja päätin etten sano ikinä noin. Teen sen mitä mielin ja voin, haikailu on elämän tuhlaamista.

Matkustelu ei ole minua koskaan kiinnostanut, vaikka nyt olenkin matkustanut yli 60 maassa. Olen aina tehnyt työtä ja matkustanut työn vuoksi. Etelä-Amerikassa tapasin usein näitä 'nomadeja', jotka olivat PÄÄTTÄNEET olla vapaita ja olivat sen päätöksensä kanssa suorastaan ahdistuneita.-Paluutahan ei oikein ollut, kun oli rummut päristen lähdetty reissuun..

Minulle ei sovi tuollainen pinnallinen tutustuminen uusiin maihin. Mielestäni parhaan kontaktin sain aina tehdessäni työtä paikallisten kollegojen kanssa, jakaen saman arjen.

On lapsellista kritisoida 'pohjoismaisen yhteiskunnan ahtaita rajoja', jos koko nomadius perustuu tämän yhteiskunnan suomille mahdollisuuksille.

Kyllä vapaus on ihmisen oman pään sisällä, jos on. Nyt en sairauksieni takia enää voi mennä työhön, edes kotimaassa, mutta noissa rajoissa olen vapaa edelleen.

Joissain näissä kommentoinneissa tulee esille juuri se ajattelun ahtaus, josta Eve Mantu, Kannistot ja mm. minä haluamme vapautua. Toisten ihmisten tavallisuudesta poikkeavat ratkaisut tuomitaan heti, miettimättä mihin ne perustuvat ja mikä oikeasti on hyvää elämää. Tuntuu siltä, että näiden tuomitsijoiden kommenteissa kyse on osittain kateudesta ja osittain siitä, että he itsekin joutuvat miettimään, onko omassa elämässään tehnyt oikeita ratkaisuja, olisiko halunnut mieluummin tehdä toisin, mutta on kuitenkin päätynyt tekemään "kuten on tapana" ja sillä tavalla kuten "kaikki muutkin tekevät". Ehkäpä silloin tulee esille pettymys siitä, että olisi kuitenkin halunnut jotakin muuta - ja tämä purkautuu toteamukseen "miksi noi voi kun mä en voinut (/uskaltanut)".

Kannistot käsittääkseni itse ansaitsevat oman toimeentulonsa mm. kirjoittamalla ja tekemällä töitä. Ei siis voi millään tavalla sanoa, että "vankeudessa puurtajat" mahdollistavat heidän vapautensa. Tuskin olisi yhtään sen "kunniallisempaa", jos he asuisivat Suomessa ja tulisivat täällä toimeen 500 eurolla kuussa, ja tekisivät sen ansaitakseen sopivasti töitä.

Mielestäni oli hyvä, että tuotiin esille myös se, että ollakseen vapaa EI ole pakko matkustaa ja olla nomadi. Omasta mielestäni vapautta on oman tien löytäminen elämässä, läsnä oleminen ja ilo siitä mitä tekee, omien unelmien miettiminen ja toteuttaminen. Jollekin tämä vapaus voi löytyä matkustamalla. Luulen että matkustamisen ja nomadiuden kautta on helpompi irtautua normiodotuksista, muiden mielipiteiden pelosta ja paineista, joita ympäristö asettaa. Kun matkustaessa on kerran irtautunut oman taustan oletuksista, muualla on joka tapauksessa jollakin tavalla erilainen. Silloin on helpompi tehdä juuri omannäköisiä ratkaisuja, kun JOKA TAPAUKSESSA poikkeaa muista.

Matkustamisessa ja "maailmankansalaisuudessa" on omasta mielestäni kyse elämän vapaaehtoisesta yksinkertaistamisesta. Samaan tapaan toimivat ne, jotka muuttavat maalle sukutilalle ja elävät siellä osin omavaraisesti, osin muuten vain vähällä toimeen tullen. Molemmissa tavoissa on mietitty, mitä itse haluaa, mikä on elämässä oikeasti tärkeää, ja miten siihen pääsee. Eikä tärkein juttu olekaan sitten raha, eikä sitä tarvitakaan loppujen lopuksi kovin paljon.

Vapaus nyky-yhteiskunnassa saattaakin tarkoittaa vapautta materiasta, kuluttamisen pakosta ja rahan vallasta. Tähän viittasi jo Eve Mannun ohjelma "Kaikki ei maksa". Toki kaikki tarvitsevat elääkseen ruokaa, puhdasta vettä, suojaa, vaatteita, jne., mutta välttämättömydet tulevat tyydytetyksi hyvin vähällä. Sen jälkeen saattavatkin tärkeämpiä olla läheiset hyvät ihmissuhteet, iloiset kokemukset ja luontoelämykset, kuin uusi Audi, kuudennet siistit kengät tai uudenmallinen älypuhelin.

Kommentti V:lle:

Vartavasten lopuksi annoin kaikille vapauden tehdä vapaasti mitä tahansa eettisesti hyväksyttävää. Totesin itse olevani (yhteiskunnan) vanki mutta minulla on ajatus on vapaa. Olenko "huono" ihminen kun en hylkää vaimoa, lapsia ja sairasta anoppia ja lähde toteuttamaan itseäni maailmalle tai luomutilalle? Olen joskus tehnyt valinnan joka rajaa vaihtoehdot väistämättä.

Ensisijaisesti halusin sanoa, että Kanniston ja "nomadien" käsitys vapaudesta on omansa eli illuusiota täydellisestä vapaudesta. Kannistojen kirjoittamisen ja nomadien vaeltelun mahdollistaa vain tämä työläismuurahaisten vankiarmeija joka tuottaa heidän tarvitsemansa tavarat ja palvelut. On varmasti täysin kunniallista elää vähällä rahalla missä tahansa - varsinkin jos ottaa vapauden hylätä yhteiskunnan tarjomat tuet (kuten yllättävän moni Suomessa tekee). Minä tunnen vähällä rahalla elämään joutuvia mutta ei se aina näytä herkullista se köyhyyden vapaus olevan...

[quote=Bror]Totesin itse olevani (yhteiskunnan) vanki mutta minulla on ajatus on vapaa. Olenko "huono" ihminen kun en hylkää vaimoa, lapsia ja sairasta anoppia ja lähde toteuttamaan itseäni maailmalle tai luomutilalle? Olen joskus tehnyt valinnan joka rajaa vaihtoehdot väistämättä.
quote]

Väitätkö siis olevasi vanki, kun olet tehnyt itsesi mielestä hyvät valinnat etkä haluaisi lähteä rajattomasti matkailemaan? Itse väitän, että vapautta on juuri se, että voi tehdä omanlaisiaan valintoja ja elää itsensä näköistä elämää. "Itsesi toteuttaminen" on nimenomaan tässä se avainasia, joka sinun kohdallasi ei välttämättä toteutuisi maailmalla tai luomutilalla. Kaikkien mielestä se ei todellakaan olisi vapautta, jos olisi pakko lähteä haahuilemaan ympäri maailmaa ilman tärkeitä ihmisiä, tai ilman mahdollisuutta tehdä juuri itseä puhuttelevia tehtäviä. Vapaine ajatuksinesihan lienet "onnellisempi" tai "tyytyväisempi elämääsi" kuin monet päämäärättömästi vaeltavat ja itseään etsivät nomadit.

Itse edelleen kuitenkin väitän, ettei kaikkia nomadeja/matkustelijoita/oman tiensä kulkijoita voi automaattisesti leimata epärealistisiksi haihattelijoiksi, jotka vain elävät muiden kustannuksella. Monesti nimenomaan nämä toisella tavalla elävät ovat tehneet ratkaisunsa tietoisesti ja pystyvät perustelemaan ne hyvin sekä itselleen että muille. Sen sijaan monetkin "tavallisella tavalla" elävät ovat nimenomaan jossain määrin pettyneitä omaan kohtaloonsa ja kokevat, etteivät tee tai voi jostain syystä tehdä itselleen sopivia valintoja. Tai sitten he ovat vain epämääräisen tyytymättömiä eivätkä tiedosta syytä, vaikka "kaiken pitäisi olla kunnossa" (lue: on omakotitalo, kaksi lasta ja farmariauto). Ja sitten siitä omasta tilanteesta kumpuaa kateus niitä kohtaan, jotka uskaltavat tehdä omia ratkaisujaan.

Yritän selittää, että mikäli ihminen itse valitsee tietoisesti oman polkunsa ja on tyytyväinen tekemiseensä, hän on vapaa. Oli tuo polku sitten virkatyö ELY-keskuksessa, nomadielämä maailmalla, diakoniatyö kotiseurakunnassa tai freelance-toimittaminen Kainuun korvessa. Nomadielämästä puheen ollen, monellekaan ei välttämättä itseä tyydyttäväksi elämäksi riittäisi se, että kulkee paikasta toiseen, näkee ja kokee asioita ja "on kivaa". Maailmalla kulkeminen ja omien rajojen ylittäminen saattaa tapahtua myös vapaaehtoistyössä tai vaikkapa palkattuna työntekijänä maailman kriisialueilla. Polkuja on monia, ja vaikeus on juuri se, että jokaisen pitää löytää omansa. Muista ihmisistä mallin ottaminen ja sen kopioiminen ei ole takuu onnesta, vaikka tuo toinen olisikin omaan ratkaisuunsa tyytyväinen ja omalla tavallaan onnellinen.

Ihminen on ollut ja tulee aina olemaan toimeentulonsa ja nimenomaan sen menettämisen uhan vanki. Vain varakkailla on varaa ostaa itselleen "vapautta". Onkin käsittämätöntä, ettei laajemmin kannateta perustuloa, joka antaisi tavalliselle ihmiselle edes vähän vapauden tunnetta ja antaisi hänelle mahdollisuuden tehdä juuri sitä, mitä hän parhaiten osaa. Uskon vakaasti, että jokainen terve ihminen haluaa olla tarpeellinen toisille ihmisille.

Sanouduin irti vakituisesta hyvinpalkatusta työsuhteesta, monien unelmasta. Myin Helsingin asuntoni, suurella voitolla. Nyt asun maalla, nukun päiväunia ja hakkaan polttopuita, velattomana, keveänä. Tänään olen korjannut persiljasadon ja lämmittänyt saunaa omenankuivatukseen. Klisee tai ei, olen vapaa pomon pomotuksesta, aamuruuhkasta metrossa ja illoista sohvalla.
Tämän mahdollistaa tietynlainen erakkoluonne joka ei perusta muiden hyväksynnästä, sekä halu nähdä vaivaa arkisten asioiden eteen. Minulle sopii, monelle ei.

Hetkellinen vapauden tunne, kun vapautan itseni pakonomaisesta tarpeesta filosofoida ja viisastella vapaudesta.
Ehkä palaamme asiaan, mikäli sanat alkavat putoilla vapaasti.

http://anttiliikkanen.blogs.fi L´hiver glacé

”Jos lähtisin matkalle, näkisin vain kalpean kopion kaikesta siitä, minkä olen jo nähnyt matkustamatta minnekään.” (Fernando Pessoa) Maria

Vapaa on adjektiivi kuten myös sanat kaunis, hyvä, ruma ja paha. Minulle, ulkomailla useaan otteeseen asuneelle, vapautta on se kun ei tarvitse lähteä mihinkään. Vapautta on se kun saa nähdä oman kotikaupunkinsa ihmeellisyyden eri vuodenaikoina ja saa hämmästellä kaikkea sitä vaihtelevuutta mitä luonnossa tapahtuu, eri vuosina erilaisia asioita. Näkemistä ja kokemista olisi loputtomiin alati ihan käden ulottuvilla. Ihmisen pitäisi olla keiju, jotta voisi ylipäänsä nähdä sen kaiken. Ihminen itsessään on vankina ja ihmisen vapaus on mitä suurimmissa määrin harhaa.

Erno Paasilinna huokaili jäätyään pois virkatöistä kirjailijaksi:
"Vapaus on ainetta".

Kiitos, Eve,

Oli ihanaa kuulla Ritasta, sillä olen suunnittelemassa yksin maailmalle lähtöä keski-iän ohittaneena. Ja tämä ohjelmasi osui niin sydämeeni, että minua itkettää. Olen nimittäin jo nyt karsinut elämääni, koska elän mieluummin vähällä ja saan enemmän valita tekemisiäni, koska en ole unelmieni työssä. Teen työtä vain vuokran ja laskujen maksamiseksi. Vapaa-ajalla teen ilmaiseksi kaikkea mitä rakastan. Olen matkustanut aina yksin, ja aina matka on loppunut kesken. Kiitos tästä ohjelmasta.

Hyvä Eve!
Jäin miettimään, mitä sisällytät sanaan "vapaus". Minulle se toi kuvan lapsuuteni leikkitoverin äidistä, jota äitini kuoleman jälkeen poikkesin tapaamaan, kun vietin kesälomaa lapsuuskodissani. Hän (silloin jo vanhus) eli yksin metsätien varressa harmaassa mökissä. Jo ulko-ovella koin sunnuntaiaamun rauhaa, joka vain vahvistui sisälle astuttuani. Se ja valoisa hymy kirkastivat vanhuksen kasvot. Ahdistuin ajatellessani, että vanhus asui yksin metsän keskellä, ja hänen tyttärensäkin kotiin oli matkaa parisen kilometriä. Kysyin, eikö häntä pelottanut. "Mitä minä täällä pelkäisin, kun Jumala on minun kanssani!" hän vastasi. Tuntui kuin tupa olisi avartunut kaikkiin suuntiin. Jeesus totesi: "Jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. Orja ei pysy talossa ikuisesti, mutta poika pysyy. Jos Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita." Vanhus oli löytänyt tämän täydellisen vapauden ja ilon.

Minulla on tässä naapurustossa tuttava, joka nuorempana matkusteli ympäri maailmaa. Nyt hän tutkii ötököitä tuossa lähimetsässä ja kertoi, että paljon piti matkustaa löytääkseen sen varsinaisen ihmeiden maailman ihan läheltä kotia... Ehkä se on vapauden kanssa sama juttu. Pitää matkustaa maailma muutaman kerran ympäri huomatakseen, että vapaus kulkeekin koko ajan mukana.

Sisko kirjoitti:

Ehkä se on vapauden kanssa sama juttu. Pitää matkustaa maailma muutaman kerran ympäri huomatakseen, että vapaus kulkeekin koko ajan mukana.

Joo, ehkä se on näin että vapaus on olemisen tapa. Ehkä sitä voisi kuvata olemisella oma itsensä, elää itsensä näköistä elämää, tuntea itsensä ja toimia sen mukaan. Matkustamalla voi nähdä itsensä uudella tavalla ja kokeilla uudenlaisia asioita, ja silloin ehkä helpommin huomaa ennakkoluulottomasti, mikä on mukavaa, hyvää, sopivaa jne. juuri minulle. Ja sitten kun sen takaisin kotona vielä muistaisi, että mikä tuo sen vapauden - eikä kuvittelisi, että vapaus ja hyvä olo johtui välttämättä jostakin paikasta tai pois täältä olemisesta, vaan keksisi todellisen syyn. Oman asenteen ja toiminnan ja suhtautumisen kaikkeen.