Pöytäkirja 11.1.

Paikka:    Kurittoman kokouksen vallattu tukikohta B

Läsnä:    Helsingin kaupungin opetusviraston mediakeskuksen johtaja Liisa Lind, Eve Mantu ja luokanopettaja Pihla Mollberg.

1.    Kokouksen avaaminen
Puheenjohtaja ja nuija Eve Mantu avasi kokouksen klo 10:00.

2.    Kokouksen järjestäytyminen
Pöytäkirjan tarkastajaksi valittiin Suomen kansa.

3.    Laittomuuden ja päätösvallattomuuden toteaminen
Sääntöjä ei ole, mutta jos olisi, niissä lukisi, että kurittomat kokoukset ovat aina laittomia ja päätösvallattomia.

4.    Vallalla olevien asenteiden esittely ja horjuttaminen
Keskustelu käy kuumana: otetaanko pienet sormitietokoneet kouluissa opetuskäyttöön vai ei. PISA-tutkimusten tulosten johdosta on käyty kiivastakin keskustelua puolesta ja vastaan.

Puheenjohtaja ja nuija Eve Mantu ihasteli omaa tablettiaan, maailmanikkunaa, jota kertoi rakastavansa hetkittäin jopa enemmän kuin omaa poikaansa. Pihla Mollberg ja Liisa Lind vakuuttivat olevansa maltillisempia käyttäjiä.

Pihla Mollberg kertoi kokoukselle koulun arjesta. Yksi opettajista joutuu yleensä ottamaan "tietokone-Pertin" roolin. Hänen tehtävänään on opastaa kaikkia muita ja pitää koneet kunnossa. Tästä mittaamattoman stressaavasta lisätyöstä hänelle maksetaan 15,60 euron lisäkorvaus. Jos ja kun tietoteknologiaa käytetään kouluissa enemmän, tämä järjestely ei toimi. Pihla Mollberg arveli oman tablettiosaamisensa olevan 7 tasoa tutulla kouluasteikolla. Opettajakunta tulee tarvitsemaan merkittävästi lisäkoulutusta, joka tarkoittaa sijaisia. Mistä sijaiset kouluihin siksi aikaa, kun opettajat ottavat härpäkeosaamisen haltuun?

Liisa Lind kertoi kouluissa jo tehdyistä tablettikokeiluista. Toimintamalleja on ollut hyvin erilaisia. Erään koulun käsityöopettajat saivat käyttöönsä yhteensä neljä laitetta, jotka olivat opettajien hallussa ja käytössä vain oppitunneilla. Opettajat olivat tähän käytäntöön erittäin tyytyväisiä, eivätkä halua lisää laitteita. Jotkut koulut ottivat muutamia laitteita, joita käytettiin ryhmätöissä. Osa kouluista hankki isolle joukolle oppilaita henkilökohtaiset laitteet.

Viidesluokkalaisen - öhöm, sanotaan vaikka liikkuvaisen pojan äiti Eve Mantu hikoili merkittävästi kainaloista kokouksen aikana miettiessään realiteetteja. Entä jos pojan kouluun hankitaan henkilökohtaiset laitteet, jotka kulkevat päivittäin kodin ja koulun väliä? Reppu nimittäin saa aikamoista kyytiä. Se lentää kaaressa reppukasaan, kun aletaan pelata futista. Se saattaa unohtua puistossa sateeseen. Kuka hajonneen (lue: hajonneet) laitteet korvaa? Millainen stigma niihin oppilaisiin tulee, jotka ovat hömelöyttään onnistuneet kadottamaan/kastelemaan/päälleistuen murskaamaan useita laitteita?

Kokous oli yksimielinen siitä, että kouluissa on käytävä perusteelliset pelisääntökeskustelut ennen laitteiden hankintaa.

Mihin laitteita kouluissa sitten tarvitaan, millaisia käyttötarkoituksia kokeilukoulut ovat löytäneet?

Liisa Lind kertoi, että tabletteihin ladattavat "appsit" ovat useimmiten työkaluohjelmia, joiden avulla lapset voivat itse tuottaa sisältöä. Pihla Mollberg kertoi värikuvakasviosta, jonka hänen luokkansa toteutti valokuvina yhteiseen oppimisympäristöön. Animaatiot ja sähkökirjamaiset itse tehdyt oppimateriaalit ovat myös innostavia ja tehokkaita opiskelussa.

Luokanopettaja Pihla Mollberg kaipasi tabletin nettiyhteyttä kertoessaan keskiajasta. Hän aloitti historian jakson mielikuvaharjoituksella, jonka aikana oppilaat saivat silmät suljettuina kuvitella Robin Hoodia, hänen vaatteitaan, Sherwoodin rosvoja, kyliä, linnoja. Yli kymmenen kättä nousi kesken harjoituksen: Kuka on Robin Hood?

Oppiminen ryhmässä vaatii, että oppilailla on yhteisiä mielikuvia, joiden varaan tietoa voidaan alkaa rakentaa pala palalta. Jos Pihlalla olisi ollut tabletti, hän olisi voinut hetkessä avata esille kuvia keskiaikaisista kylistä ja ihmisistä, vaatteineen ja arkisine touhuineen.

Tabletit mahdollistavat nopean tiedonhaun, joka vähentää nippelitiedon oppimisen tärkeyttä. Kokous huokasi yhteen ääneen helpotuksesta, kun Pihla Mollberg esitti, että esimerkiksi Suomen jokien ulkoaopettelusta luovuttaisiin järjettömänä. Hän panisi enemmän painoa suurille kokonaisuuksille ja asioiden yhteyksien ymmärtämiselle. Ei opetella ulkoa sieniä, mutta yritetään ymmärtää mikä on sienen tehtävä.

Kokous asemoitui vahvasti sille kannalle, että pädit on syytä päästää kouluihin, mutta pelisäännöistä, opettajien kouluttamisesta ja huoltojärjestelyistä on sovittava etukäteen. Laitteet voivat toimia innostavina kannustimina, mutta niistä voi myös tulla riesa kaikille osapuolille.

5.    Muut asiat
- kokous oli yksimielinen siitä, että tietoteknologian kanssa tulee AINA ärsyttäviä ongelmia. Kuka lataa, kuka buuttaa, kuka korjaa, kuka korvaa? Nämä on mietittävä.
- kokous vaatii, että "tietokone-Pertit" jätetään rauhaan tai heille annetaan kunnon mahdollisuudet hoitaa hommansa ajan kanssa, ei otona.
- kokous kehottaa kaikkia miettimään, onko kalliiden laitteiden paikka lapsen repussa. Kuvittelepa itse pieni pipopäinen yksin aamupimeässä. Aika helppo kohde ryöstäjällekin, kun sana alkaa kiertää, että meidän koulun kaikilla höpönassuilla on aamuin illoin upee kone matkassa.
- kokous ihasteli Isaac Asimovin osuvia ennustuksia.
- kokouksen aluksi nautittiin kahvit ja sämpylät (ruista, meetvurstia).

- kokous innostui puheenjohtajansa johdolla kovasti sienistä, joiden ulkoaopettelun mielekkyydestä käytiin vilkas keskustelu. Voisiko netin sienioppaiden ympärille rakentua hyvä medialukutaidon keissi?

6.       Kokouksen päättäminen
Puheenjohtaja kiitti aktiivisesta osallistumisesta ja päätti kokouksen klo 10:45