Saako vammainen nainen näkyä?
Invalidiliitto julkaisi pari vuotta sitten eettisen työkirjan, jonka avulla voi pohtia vammaisen elämään liittyviä asioita. Arkipäivän keskellä vastaantuleva hienotunteisuuden kaapuun kätketty syrjintä on vaikea tunnistaa ja siihen on vaikea tarttua.
Kirjaan on myös listattu nuoren vammaisen seksuaaliset oikeudet:
Minulla on…
1. Oikeus tulla kohdelluksi aikuisena;
muut eivät näe minua ikuisesti
lapsena ja ei-seksuaalisena; minua
kuuluu kohdella arvokkaasti ja
kunnioittavasti.
2. Oikeus saada täsmällistä ja
esteettömässä muodossa olevaa
tietoa seksistä, seksuaalisuudesta
ja sukupuolisuudesta.
3.Oikeus olla seksuaalinen, muodostaa
ja päättää seurustelusuhteita;
oikeus ottaa riskejä, jotta voi oppia;
ei ylisuojelua sen vuoksi, ettei tulisi
pettymyksiä tai tunnekuohuja.
4. Oikeus olla olematta yksittäisten
apua antavien työntekijöiden
seksuaalisten asenteiden armoilla;
itsensä toteuttaminen, ei muiden
miellyttäminen; omien valintojen
tekemisen ja oman seksuaalisuuden
ilmentämisen mahdollisuus ilman
ennalta määrättyjä normeja.
5. Oikeus elää inhimillisessä ja
arvokkaassa ympäristössä, ilman
seksuaalista hyväksikäyttöä.
Saako vammainen nainen olla seksuaalinen ja täydessä mielessä aikuinen nainen?
Kuvassa Riitta Skytt flamencohahmossaan "Rikkinäinen nukke".
2 kommenttia
Ke 16.03.2011 @ 21:16
Yhteiskunnassamme on edelleen monta ikävää "esimerkkiä" siitä että yhteiskuntamme virallisten tahojen ynnä muiden tahojen (kuten ihmisten yleinen asenne vammaisia kohtaan) asenne on jäänyt viime vuosituhannen tyypillisten asenteiden tasolle vaikka me olemme olleet jo kauan uuden millenniumin puolella ja olemme niin hirveän ylpeitä kaikista yhteiskuntamme "ylpeyden aiheista" kuten tietoyhteiskunnan valtaisasta kehityksestä viime vuosien aikana. Silti ihmisten asenteet mataa jossain viime vuosisadan alkupuolen käsityksissä miten vammaisiin tulee suhtautua. Ja kuten tiedämme niin oikeastaan kaikkiin vammaisryhmiin suhtautuvat muut nk tavalliset terveet ihmiset AINA alentavasti kun vain sopiva tilaisuus tarjoutuu. Tämän saa huomata niin vammaisille tarjotuissa normaaleissa sosiaalipalveluissa ja koulutuksessa sekä tietenkin sairaalahoidossa ollessaan. Tämä koskee ehkä erityisesti suljetussa psykiatrisessa hoidossa olevia psyykevammaisia. Se mitä pidetään suljetuilla psykiatrisilla sairaala-osastoilla täysin normaalina hoito-toimenpiteenä, ei välttämättä menisi ns läpi tavallisilla somaattisen puolen sairaala- osastoilla. Ihmettelenkin vain sitä, milloin alkaa yhteiskunnassamme kansalaisten ja erityisesti sosiaalisen alan toimijoidemme asenteissa uusi vuosituhat. Kaikkien kannalta olisi helpottavaa että vammaisiin lähimmäisiimme suhtauduttaisiin tasa-arvoisesti ja kaikkia ihmis-oikeuksia sekä ihmis-arvoja kunnioittaen. En halua lietsoa riitaa näissä kysymyksissä vaan haluaisin runsaasti lisää avointa keskustelua mitä tulee kyseeseen suhtautumisessamme vammaisuuteen sekä yleensä ihmisyyteemme. Kiitos!
