Toinen jalka vaatekaapissa, toinen Narniassa
Odotan kiihkeästi elokuvaa Narniasta. Olen katsonut trailerin elokuvan kotisivulla jo useita kertoja. Musiikissa, taistelukohtauksissa ja repliikeissä on paljon fantasiaseikkailukliseitä, mikä vähän tökkii. Yritän kuitenkin nähdä rakastamani sagan kaiken möyhystelyn alla. Sormustarinoita katsellessa jo kolmannen leffan kohdalla alkoi tuntua siltä, että olen kuullut tarpeeksi kvasilatinaa jylhänä kuorolauluna, kirkonkellojen pahaenteisiä kumahduksia ja lauseita "Now Ýou Must Die" ja "The Faith of This Land Lies In Your Hands".
Menin kuitenkin päänahkaa myöten kananlihalle, kun näin Narniatrailerin ensimmäisen kerran. Lucy avaa vaatekaapin ja astuu takinhihojen välistä toiseen maailmaan. Muistan niin elävästi millaisen humauksen - millaisen älyllis-tunteellisen nousuhumalan koin pikkutyttönä, kun antauduin Narniatarinan vietäväksi. En ollut enää IHAN lapsi, mutta tarkistin silti kaikki isommat kaapit, just in case.
Joku päivä joululomalla menen katsomaan leffan. Kerron sitten mitä tykkäsin.