Esityslista 26.4. Miten hoitoalalle pitäisi kouluttaa?
Kokoukseen on kutsuttu Kirsti Holmberg ja Taina Semi.
1. Kokouksen avaus
2. Kokouksen järjestäytyminen
3. Laittomuuden ja päätösvallattomuuden toteaminen.
4. Vallallaolevien asenteiden esittely ja horjuttaminen.
Kaikki lähtee koulutuksesta.
Tarvitsemme motivoituneita nuoria, jotka soveltuvat hoitoalalle.
Tarvitsemme koulutuksen, joka tukee heitä kasvussa vahvoiksi ja rohkeiksi ammattilaisiksi.
Eve Mantun kuriton kokous haaveilee hoitoalan koulutuksen uuteen kuosiin. Kokouksessa ovat läsnä Kirsti Holmberg ja Taina Semi.
Kirsti Holmberg on koulutukseltaan kätilö ja erikoissairaanhoitaja. Hänellä on myös tutkinnot terveydenhoidon hallinnosta ja johtamisesta. Alkupäässä uraansa Kirsti Holmberg työskenteli sairaalan synnytysosastolla. Myöhemmin hänestä tuli keravalaisen vanhainkodin johtaja, josta tehtävästä hän irtisanoutui ja ryhtyi vapaaehtoistyön suunnittelijaksi. Hän haluaisi oppilaitokset ja hoitoalan työyhteisöt tiiviimpään kumppanuuteen.
- Rohkea hoitaja uskaltaa olla oma itsensä. Hän saa positiivisella ilmastollaan hyviä asioita aikaan työyhteisössään.
Taina Semi on toiminut perushoitajana ja apuhoitajana. Hän perusti oman muistisairaiden hoitokodin ja johti sitä, kunnes siirtyi työyhteisövalmentajaksi. Tänä vuonna Taina Semi on yksi valmentajista A-studion ohjelmasarjassa, jossa hoivakodin arkeen etsitään uusia näkökulmia ja virkistäviä käytäntöjä.
- Hoitajan työväline on hänen oma persoonansa. Siksi on tärkeää tuntea itsensä hyvin. Parhaimmillaan hoitaminen on syvää oivallusta ihmisenä olemisesta.
Millaiset pääsykokeet olisivat hyvät?
Mitä oppiaineita hoitoalan oppilaitoksiin tulisi ottaa nykyisten lisäksi?
Millaisia työharjoitteluja ja millaisissa paikoissa tulisi opiskelijoille tarjota?
5. Muut asiat
Laitoksissa asuvien vanhusten on päästävä ulos!
Ikäinstituutin johtaja Päivi Topo kertoo kokoukselle kansalaisaloitteesta, johon kerätään nimiä. Tavoitteena on saada 50.000 nimeä tukemaan ympärivuorokautisessa hoidossa asuvien oikeutta päästä päivittäin ulkoilemaan.
- Taivas on korkeammalla kuin katto. Elämä ulkosalla on ikkuna tavanomaiseen elämään. Kun pääsee välillä raittiiseen ilmaan, elämä tuntuu enemmän elämältä.
Suomessa vangeille taataan päivittäinen tunnin ulkoiluoikeus. Tästä seuraa, että vankiloissa on oltava ulkoilupihat ja vartijoiden työjärjestelyissä on otettava huomioon tunnin mittainen ulkoilu. Hoitolaitoksista on vähitellen tullut suljettuja paikkoja. Tarvitsemme hoitajia, jotka aukovat ovia!
6. Kokouksen päättäminen.
Eve Mantun kuriton kokous pidetään lauantaina 26. huhtikuuta klo 10.00. Pöytäkirjan tarkastajina koko Suomen kansa.
4 kommenttia
Su 27.04.2014 @ 12:06
Kuuntelin tuossa kauppamatkalla osan lauantain 26.4. Kurittomasta kokouksesta ja taas kerran kuulin tuon kliseiden kliseen sanottuna hieman värähtävällä (tietysti!) äänellä: "Jokaisen tulisi hoitoalalla olla oma itsensä".
Mitä ihmettä se oikeasti tarkoittaa? Ja mitä lisäarvoa siitä saadaan? Eikö nimenomaan hoitoalalla jokaisen tulisi pyrkiä olemaan "hoitaja", siis unohtaa oma itsensä ja keskittyä siihen mitä hoidettava on? Hänhän se on hoidon kohteena eikä se hoitaja toteuttamassa omaa itseään. Taiteilijat toteuttavat itseään, mutta muut, vaikka nyt ne hoitajat, he ottavat työhön tullessaan ammatti-identiteettinsä ja toimivat sen mukaisesti. Eihän se mitenkään estä inhimillisyyttä, vaan päin vastoin fokusoi työn hoidettavaan!
Ma 28.04.2014 @ 16:50
Kiitos kommentista. Siinä tulee esiin hyviä näkökulmia hoitajan ammatti-identiteettistä. Hyvässä hoidon- ja elämänlaadun toteuttamisessa pyritään juuri siihen, että hoitaja unohtaa itsensä ja heittäytyy hetkeen asukkaan kanssa, toteuttaa hänen toiveitaan ja tarpeitaan, on tilanteessa läsnäoleva. Parhaimmillaan voidaan puhua jopa "flow" tilasta, yhdessä viihtymisestä ajattomassa tilassa. Tällöin asukas istuu oman elämänsä ratissa eikä ole pelkkä hoidon kohde.Tämä vaatii valtavaa osaamista ja jos tämä aidosti toteutuu vanhustyön kentällä meidän vanhuspuheessa yhteiskunnallisesti ei olisi näin paljon hätää ja negatiivisuutta. Yksi osa hoitajan ammatti-identiteettiä on itsetuntemus. Mitä paremmin hoitaja opettelee tuntemaan itsensä, hän kiinnostuu myös asukkaasta ja tästä syntyy luova ja yksilöllinen vanhustyö. Hoitajan ammatti-identiteetin rakentumiseen liittyy henkilökohtainen tietäminen eli oman arvomaailman ja rajojen tunnistaminen, ihmiskäsityksen rakentuminen jne. ( eettisen, esteettisen ja hoitotieteen tietämisen ohella). Näiden asioiden tietämisen yhteissummana ehkä,kaikenlainen sosiaalinen epäoikeudenmukaisuus katoaa vanhustyössä. Niin kauan kuin nämä tietämisen lajit eivät näy käytännön kentillä ei mielestäni voida puhua kliseistä, mutta toivotaan, että näin tapahtuu tulevaisuudessa, sillä "hoitaminen on taiteista kaunein, kenties kaunotaiteista kaunein."
Su 04.05.2014 @ 09:35
Kommenttini koskevat nyt muuta kuin tätä aihetta, mutta kun en tiedä, mihin näitä laittaisin.
Kertoisitko Eve tai joku miten ylipäänsä pääsisi kommentoimaan aina viimeistä jaksoa. Täältä löytyy kyllä nämä vanhimmat, mutta uusimpaa ei meinaa löytyä millään.
Toinen juttu: olen yrittänyt suhtautua myötämielisesti noihin ylimääräisiin törähdyksiin, mutta lopputuloksena olen ihan kyllästynyt niihin.
Kolmas juttu: Ylen into muutella lähetysaikoja ei taida aina olla hyväksi ohjelmille. ainakin kommentit ovat vähentyneet.
Su 04.05.2014 @ 13:01
Samaa mieltä. Näitä asioita tulee soveltaa jokaiseen hoitoalaan, päivystykseen, terveydenhoitoon, työterveyshuoltoon yms. Nykyisin hoidetaan byrokratiaa. Tasapäistetään, ei huomioida hoitajien erilaisia lahjakkuuksia palvella asiakasta. Samat säännöt koskevat kaikkia tietysti, mutta sillä varjolla ei voi vaatia, että asiakasta juoksutetaan kuntayhtymässä 100 km käsi paketissa! Jos hoidamme asiakkaan hyvin, saamme itse hyvän mielen ja se jos mikä heijastuu työyhteisöön.
