Pöytäkirja 4.1.
Paikka: Kurittoman kokouksen vallattu tukikohta
Läsnä: Tiina Kuopanportti (kuvassa oikealla), Eve Mantu ja Anna Pylkkänen (kuvassa vasemmalla).
1. Kokouksen avaaminen
Puheenjohtaja ja nuija Eve Mantu avasi kokouksen klo 10:00.
2. Kokouksen järjestäytyminen
Pöytäkirjan tarkastajaksi valittiin Suomen kansa.
3. Laittomuuden ja päätösvallattomuuden toteaminen
Sääntöjä ei ole, mutta jos olisi, niissä lukisi, että kurittomat kokoukset ovat aina laittomia ja päätösvallattomia.
4. Vallalla olevien asenteiden esittely ja horjuttaminen
Lähihoitaja ja Proud Age -liikkeen perustaja Anna Pylkkänen kritisoi: Ikääntyviä ihmisiä väheksyvä ja rajoittava kulttuurimme johtaa pahimmillaan toimintakyvyn laskuun, elämänpiirin kaventumiseen sekä siihen, ettei ikääntynyt ihminen enää luota itseensä.
Lähihoitaja Tiina Kuopanportti kuvaili: Laitokseen joutuvalla ei ole enää kotia, hän muuttaa asumaan hoitajien työpaikalle.
Puheenjohtaja (ja nuija) kärjisti: Erään virkistysretken suunnittelu kesti vuoden ja vaati lukuisia perusteellisia kokouksia, joissa mietittiin mitä tehdään, jos jotakin yllättävää tapahtuu. Vanhustyön ammattilaiset ovat kauhusta kankeita ja virheiden pelko johtaa siihen ettei vanhusten kanssa uskalleta tehdä mitään, ettei vaan satu mitään!
Vallankumouksellinen Anna Pylkkänen muistutti, että puhe asiakaslähtöisyydestä ja itsemääräämisoikeuden kunnioittamisesta on pelkkää sanahelinää, jos asiakkaan tai asukkaan koko päivä on ammattilaisten aikatauluttama eikä mahdollisuutta omiin valintoihin ole.
5. Muut asiat
- kokous oli yksimielinen siitä, että jos pappa haluaa tupakan, hoitaja saa auttaa. Fyysisen terveyden edistäminen ei saa olla jyräävä ykkösasia, hoitajankaan arvoasteikossa.
- kokous vaatii, että luovutaan sanasta 'kodinomainen' ja tunnustetaan, että pysyvä asunto laitoksessa on koti. Kirpputorilta ostettu poppanakaitaliina lukunurkan pöydällä ei tee laitoksesta kodinomaista.
- kokous kannustaa kaikkia vanhustyön toimijoita tutkimaan omia strategia- ja arvoliturgioitaan ja pohtimaan ovatko ne arjessa totta.
- kokouksen ajatukset hoitotyön koulutuksen kehityspaineista päätettiin siirtää myöhemmän kokouksen käsiteltäviksi.
- kokouksen aikana nautittiin kaksi (pientä) pussia irtokarkkeja sekä kolme kpl Brunbergin suukkoja.
6. Kokouksen päättäminen
Puheenjohtaja kiitti kokousta aktiivisesta osallistumisesta ja siitä, että kokouksessa oli aavistuksenomaisia kurittomuuden häivähdyksiä. Kokous päättyi klo 10:45
4 kommenttia
Ti 07.01.2014 @ 12:39
Paljon ihan oikeaa asiaa puhuitte. Lisäisin kuitenkin, että aamun kiire johtuu kyllä muusta kuin tarpeesta päästä yhtaikaa kahville.. eli viimeiseksi aamupalan ja muun aamuhoidon saava asiakas ei varmasti ole kovin mielissään jos hoitaja tulee vasta yhdentoista maissa.. siksi yleensä suihkutukset tehdään ainakin meillä vasta aamukierron jälkeen. Toki yhteinen kahvihetki tietojen vaihtoineen on tä'rkeäkin, muttei siihen kuitenkaan pyritä. JA; hoitajat tekevät jokainen työtä omalla persoonallaan, eli meitähän on moneksi! Kiitos hyvistä jutuista!
Ti 07.01.2014 @ 16:57
Ohjelman voi kuunnella nyt Areenassa http://areena.yle.fi/radio/2094525
To 09.01.2014 @ 09:05
Miksi tupakointi nostettiin esiin "oikeutena", vaikka tupakkamyrkyt aiheuttavat sivullisille pahoja oireita? Ei kai päihderiippuvuus oikeuta vahingoittamaan muita ihmisiä? Miten savuttomien, astmaatikkojen, sydänsairaiden ym. itsemääräämisoikeus toteutuu, jos tupakoitsijoiden pitää saada toteuttaa halujaan? Liikuntarajoitteinen ei pääse edes pakoon tupakansavua ja tupakoitsijoita.
Tupakansavu ei pysy ulkona eikä haihdu taivaan tuuliin, ja tupakoitsija kantaa myrkkyhiukkaset mukanaan ja tartuttaa ne siihen, mihin koskee. Kun on jo koko ikänsä kärsinyt ko. saasteen vaikutuksista, hengenahdistuksesta ja pahasta olosta, miettii kauhulla, miten mahtaa pärjätä mahdollisesti huonokuntoisena jossain laitoksessa, missä tupakoivat hoitajat tulevat väkisinkin lähikontaktiin. Entäpä, jos ei pysty ilmaisemaan itseään ja tuskaista oloaan muuten kuin nyrkein?
La 11.01.2014 @ 18:12
Hei! Pääosin hyvä ohjelma. Kuitenkin pari asiaa, joista olen hiukan eri mieltä: ei ole vältttämättä turhaa suojelua varoittaa vanhusta esim.nousemasta kiikkerille taloustikkaille. Esim. äitini satutti päätänsä pudottuaan tikkailta ja sen jälkeen oli päänsärkyjä, jota yleinen terveydenhuolto ei ala tutkimaan. Vaikea sitten tietää mikä viimeisten vuosien vaikeuksissa johtui mistäkin. Meidän omaisten ja tietysti mielellään hoitohenkilökunna pitäisi mieluummin aktiivisesti auttaa, kun tarvitaan yläkomeroista jotakin. Vanhukset usein eivät halua rasittaa omaisiaan, eivätkä kerro tarpeistaan.
Myös osa alkoholiongelmaisista elää vanhaksi ja silloin se pieni konjakkiryyppi ei ehkä riitä mihinkään, vaan laukaisee halun juoda. Ja niitähän sitten löytyy, jotka toimittaa alkoholia, vaikka vanhus itse ei pystyisi itse käymään ostoksilla.
Mielestäni vanhusten palvelukodeissa ym. tulisi olla mahdollisimman monipuolisesti eri ammattiryhmiä ja osaamista. esim. fysioterapeutin taidot olisivat tarpeen esim. kalusteiden ymv.tarkoituksenmukaisen käytön suunnittelussa sekä siinä, miten pienilläkin tavoilla voisi liikkumista edistää.
Kuka tahansa meistä omaisista ym. voi käydä ilahduttamassa muistellen, jutellen, laulaen, kysyen vanhukselta mitä tämä toivoisi. Lapset, koirat, kissat, (laulu)kirjat kannattaa ottaa aika ajoin mukaan, varsinkin jos vanhus sitä toivoo.
