Kiikkustuolikokous
Kokoukset saavat minut kiemurtelemaan. En tykkää istua paikallani ja ottaa vastaan informaatiota, jonka olisin ottanut mieluummin vastaan sähköpostitse, ytimekkäästi muotoiltuna.
En kestä jaarittelua ja harhailua asiasta.
Olen itse kokouksissa usein ärsyttävän kärsimätön ja piiloaggressiivinen.
Osa kokousinhostani johtuu kokoushuoneista, jotka ovat rumia ja luotaantyöntäviä. Pyökkipintainen pöydänjärkäle paistattelee loisteputken kelmeydessä ja kolhot tuolit klonksuvat. Olisi edes yksi keinutuoli!
Miksi kaikki kokoushuoneet ovat samanlaisia? Missä ovat vaihtoehdot mappi-fläppi-sulkeisille?
Haluaisin tulla pelastetuksi epämääräisinä vellovista yhtiökokouksista, puisevista sääntömääräisistä vuosikamaluuksista ja työporukan halvaannuttavista infopläjäyksistä.
Onko sinulla ideaa, miten kokoukset saisi innostavammiksi? Ilman tunturihotelleja?
6 kommenttia
To 30.09.2010 @ 12:13
Minäkin kuulun näihin kalenteri"taiteilijoihin". Havaintosi kokouspaikkojen samanlaisuudesta on aivan oikea, jopa elämysmatkailupaikoissa kokoustila on steriili. Ehdotin joskus työpaikalla, että mentäisiin pitämään kokousta pihalla olevaan pergolaan, jossa jopa oli pöytä ja tuolit, mutta ei se saanut kannatusta. Oliko sata metriä liian pitkä matka käveltäväksi?
Vai olisiko siellä lintujen laulaessa kaikkien mielenkiinto keskittynyt muuhun kuin asialistaan? Onko steriiliyden tavoitekin karsia ylimääräisiä virikkeitä ja estää ajatusten harhailut - no niitähän ei tietysti voi kokonaan hallita. Onko samanlaisuus myös turvallisuustekijä? Kaikki tietävät aina, miten käyttäytyä. Jos tarjolla olisi keinutuoleja, pasmat menisivät sekaisin. Kuka sukaltaisi istua keinutuoliin? Jos kaikilla olisi keinutuoli, kuka uskaltaisi keinua ja mihin tahtiin?
Eräs esimies keksi viedä jokaisen alaisensa erikseen kävelylle järven ympäri sen sijaan, että olisi käynyt kehityskeskustelua työhuoneessa.
To 30.09.2010 @ 12:51
Vedin itselleni natsikortin ohjelmassa:)
Myönnän olevani aika tiukkapipo sen suhteen, että haluaisin kohtauksen pysyvän asiassa.
To 30.09.2010 @ 23:42
Eve oli käymässä jossain paremmanpuoleisessa hotellissa, hieno kokouspaikka, oikein Feng Shuin mukaisesti tehty.
Niinpä niin, tuon alan ihmisille on oma ammattinimikkeensäkin: FengsHuijari.
Pienen vinkin voisi myös Evelle antaa. Nyt hän oli liikkeellä kierrätyskuningattaren kanssa ja käytössä oli leikkirahaa.
Pitäisi Even saada YLE:n pomot ylipuhuttua ja sitten liikkeelle oikean rahan kanssa ja todella hommataan ne kierrätyskalusteet johonkin neukkariin.
Siitä saisi parikin ohjelmaa. Yhden tavaran ostosta ja toiseksi seurantaohjelma jossa kokoustajat saavat kertoa mielipiteensä kokeilusta.
Pe 01.10.2010 @ 00:28
Aiheena kokoustaminen oli varsin mielenkiintoinen, mutta yllätyksekseni huomasin Evessä piilevän kasvien vihaajan. En oikein ymmärrä syytä, miksi verenpaine kohoaa kokoustavien, hyvää tarkoittavien mammojen puhuessa lämpimään ja huolehtivaan sävyyn taloyhtiön pelargonioista.
Pelargonia on yksi suosikkikasveistani, ja itse voisin puhua siitä tuntitolkulla vaikka itsekseni. Se ei vaadi paljoakaan huolenpitoa; riittää, kun puhuu sille nätisti edes kerran päivässä ja hypistelee hellästi sen kuultavankimmoisia lehtiä, jotka sopivassa valaistuksessa loistavat kauniisti, jopa niin, että tunnelma saattaa olla hieman kutkuttavan salaperäinen. Kerrassaan mainio kasvi.
Olen ollut muutamissakin kokouksissa, joissa mammat ovat saaneet veltostuneisiin ja kalpeisiin poskilihaksiinsa uutta kipakkuutta ja punaa, kun ovat kokouksen edetessä päässeet täyteen kilpalaulantaan pelargonioiden hoitosuunnitelmista. Tuo mammojen marmatus on silkkaa musiikkia korvilleni, enkä kokousta seuraavana aamuna meinaa saada päätä tyynystä. Niin kipeäksi olen aina niskani mummoille nyökytellyt.
Minussa herää kamala aavistus, että kasveja vihaavat ihmiset tuntevat samoin muurahaisia, kärpäsiä ja sammakoita kohtaan. Kaikki viattomia luontokappaleita, jotka eivät halua kenellekään mitään pahaa.
Tämmöisestä vihaamisesta voi olla lyhyt matka radikaalimpiin voimatekoihin, mistä ei voi seurata kerrassaan mitään hyvää.
Toivon, että Eve edes kerran kävisi taloyhtiön pihalla silittämässä kaikkein vaatimattominta rikkaruohoa. Uskon, että se auttaisi karkottamaan kaikki väkivallan ajatukset mummoparkoja kohtaan.
Sitten, mitä muutoin kokoustamisen viihtyvyyden lisäämiseen tulee, niin minulla on tarjota toimiva ja edullinen konsti; kokouspöydälle tulee kasata osanottajain lukumäärä ja kokouksen pituus huomioiden riittävästi Marie- keksejä ja tummapaahtoista kahvia, korkeintaan yksi sokeripala per kuppi. Kekseissä on itsessään jo niin paljon sokeria, että kahvin ylenmääräinen makeuttaminen voi saada pelarguuni-intoisimmat mummelit täysin pois kontrollista, jolloin satunnainen ohikulkija voi ihmetellä, miten niin monta varista voi huutaa yhtaikaa niin kovaa ja korkealta. Ja monet mammat ovat tuossa iässä diabeetikkoja, jolloin liiallinen makean mähveltäminen yhdistettynä vahvan kahvin ryystämiseen voi salpauttaa puhekyvyn täysin. Eikä sekään ole hyvä, jos on nimenomaan tullut kuulemaan pelarguunien ilosanomaa.
Ja jos tavoitteena on päästää mahdollisimman moni ääneen, vaikka juuri kenelläkään ei olisi mitään sanottavaa, niin kahvi voidaan jättää pois. Kuiva Marie-keksi narskuu hampaissa niin äänekkäästi, että maan hiljaisemmillakin on mahdollisuus saada äänensä kuuluviin. Jos kokous meinaa mennä liian imeläksi, on varalla hyvä olla hapankorppuja.
Kokoustaminen voi oikealla asenteella ja eväillä olla herkkuakin.
Pe 01.10.2010 @ 19:56
Kiitos Eve, tuntuu kuin savinen multakokkare olisi pudonnut sydämeltäni.
Minunkin täytyy tunnustaa; keksikonsti on varastettu niksi-Pirkasta vuodelta -83.
Lisäksi haluan paljastaa, että mieluusti tulisin herkällä kädellä, tarkalla nenällä ja lempeällä katseella tekemään tuttavuutta huoneesi fiikuslajeihin - joita suloäänelläsi minulle voisit esitellä - ja etenkin siihen kuulopuheiden mukaan pöytäsi alla piilottelemaasi viikunanlehteen, joka niin varjoisassa paikassa aikaa vietettyään kaipaisi hieman uusia virikkeitä. Yrittäisin kaikkeni, ettei katseeni muuttuisi vauhkoksi Eva.. Eveseni.
