Pienet koululaiset ovat heitteillä

Olet kyllä yliveto! Hienosti matkittu robotin ääntä.
Asiaa puhuit äskeisessä ohjelmassa. Niin tärkeää asiaa. Minulla on ollut onnellinen tilanne kun olen saanut hoitaa lapseni kotona ja koululaiseni ovat tulleet kotiin, jossa äiti on läsnä. Ei meillä helppoa ole ollut silti, rahasta on tosi tiukkaa, mutta nyt osaan antaa arvon tälle omalle valinnalleni.
Olisiko tässä jopa työllistymismahdollisuus jollekin? Tarjota aamupäivä ja iltapäivä(hoitoa) pienille tai vaikka niille vähän isommille koululaisille. Olla aikuisena läsnä.

KIITOS hyvin kiteytetystä, punnitusta ja jälleen niin ajankohtaisesta tekstistäsi! Ihanaa kuunnella harkittua, asiallista, oivaltavaa, ajatuksia ja jopa ideoita herättävää tekstiä! Teillä todella on lahja pukea asiaa sanoiksi. Ja kitos ajatuksenvaihdosta Rantalan kanssa. Olen 25v vielä opiskeleva, lasten hyvinvointi sydämelläni ja ip-kerhotyötä tehnyt. Tulee pohdittua mahdollisuuksia, mikä oma rooli voisi olla jonkun lapsen /lasten arjessa, Jottei heidän tarvitsisi olla yksin, tai että lähistöllä olisi edes joku johon ottaa tarvittaessa yhteyttä. Omat kokemukset vahvistavat näkökulmaa asiaan. Luontevaan suhteeseen aikuiseen on laajempi tarve sekä lasten että nuorten elämässä. Myös nuoret voivat olla yksin, erilaisissa tilanteissa ja asioissa, mutta tuo joku läheinen/luontevaksi koettu aikuinen elämässä on iso ja tärkeä juttu, vanhempien lisäksi. Herra minua ohjatkoon jonkun tarvitsevan luo. Siunausta työhösi sekä koululaisen kanssa!

Anonyymi kirjoitti:

Olet kyllä yliveto! Hienosti matkittu robotin ääntä.
Asiaa puhuit äskeisessä ohjelmassa. Niin tärkeää asiaa. Minulla on ollut onnellinen tilanne kun olen saanut hoitaa lapseni kotona ja koululaiseni ovat tulleet kotiin, jossa äiti on läsnä. Ei meillä helppoa ole ollut silti, rahasta on tosi tiukkaa, mutta nyt osaan antaa arvon tälle omalle valinnalleni.
Olisiko tässä jopa työllistymismahdollisuus jollekin? Tarjota aamupäivä ja iltapäivä(hoitoa) pienille tai vaikka niille vähän isommille koululaisille. Olla aikuisena läsnä.

Iltapäiväkerhoja jossain määrin järjestetään, mutta tarvetta lienee yli tarjonnan. Kiitos vinkistä, jään pohtimaan - kuinka tavoittaa luotettavia aikuisia, joilla rakkautta ja aikaa lapsille, kuinka organisoida iltapäiväseura ja mistä raapisimme varat syntyviin kuluihin... Ja minä kun luulin että olen päässyt yrittäjyydestä eroon, mutta 'sitä olen mitä syön' eli kotona oppii, mutta ei huono asia! Jätänpä hautumaan! :)

Hyvin tehty ohjelma! Tarpeellinen muistutus siitä, että lapset ovat lapsia, siis suomeksi sanottuna tarvitsevat meitä aikuisia paljon enemmmän kuin monet täällä Suomessa, reippaiden ja itse pärjäävien lasten luvatussa maassa, uskovat.
Kun nyt pääsin kehumisen alkuun: myös vaimo-ohjelma oli kerrassaan mainio!

Olipa aivan erinomainen ohjelma. 1970-luvulla syntyneet ovat usein itse kärsineet yksinäisistä iltapäivistä ja nyt heidän lapsensa...

Haluaisin tehdä koululaisen iltapäiväseuralaiterobotin tilauksen jo, lapseni aloittaa koulunkäynnin kuuden vuoden päästä. Sitten mietitään näitäkin asioita, toivottavasti muistan silloin vielä armolliset ajatukset kuunnella itseä vanhempana. Ja kyseenalaistaa nuo päättelyketjut: näin tehdään nykyään yhteiskunnassa -> se on siis oikein. Kiitos ohjelmastasi!

Hyvä ohjelma, jota voi tulkita monella tavalla. En tulkintaan lähde, vaan heitän yleisen ehdotuksen lasten etujen ajamisesta yhteiskunnassa.
Lapsiperheiden etujen ajaminen ei tule onnistumaan tulevaisuuden ikärakenteen muuttaessa äänestäjäkunnan eläkeläisvoittoiseksi. Vanhuksistakin pitää huolehtia, mutta tyhmä on se yhteiskunta, joka ei huolehdi lapsista.
Siksi ehdotan perustuslain yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden käyttöönottoa kirjaimellisesti. Lasten äänet toisivat yhteiskuntaan noin miljoona äänestäjää lisää, sillä on jo huomattava poliittinen painoarvo.
Teknisesti tämä on helpointa toteuttaa niin, että jokaisella kansalaisella on kaksi ääntä. Alaikäisten kahdesta äänestä toisen käyttää äiti ja toisen isä, yksinhuoltaja molemmat.

Kiitos hyvästä ohjelmasta, Eve!
Suomen lasten asia on meidän...Olen paljon pohtinut suomalaisuuteen kuuluvan (yksin) pärjäämisen eetosta ja sen kielteistä vaikutusta lastemme kehitykseen. Kyse on syvästä kulttuurisesta ongelmasta, jota ei havaita eikä siksi käsitellä julkisuudessa. Sekä tieteelliset tutkimukseni että oma kokemukseni osoittavat, että Suomessa suomenkielisten (heistähän ohjelmassasi on kyse) lapsuuden lähtöaskel on silkkaa kompastelua verrattuna Suomen ruotsinkielisiin lapsiin. Esimerkkejä eroista on kymmenittäin. Mainitsen tässä vain Folkhälsanin kymmeniä vuosia sitten aloittaman "eftis"-toiminnan (koulujen aamupäivä- ja iltapäiväkerhot), naapuriavun, sosiaalisen verkoston jne. Ne toimivat pienen koululaisen hyväksi, mikä tuottaa hyvinvointia ja terveyttä. Kuten tietänet, suomenruotsalaisilla on hallussaa runsaasti sosiaalista pääomaa. Sen vaikutus näkyy mm. suhtautumisessa lapsiin. - Suosittelenkin suomenruotsalaisen mallin opiskelua. Sosiaalista pääomaa ei kuitenkaan omaksuta hetkessä, vaan parin sukupolven aikajänteellä. Ja tässä on mentävä ohjelmassai mainitun "järjestelmän" tuolle puolen eli kulttuurimme perusteisiin. - Mitä enemmän ohjelmasi kaltaisia puheenvuoroja, sitä enemmän meillä on toivoa. - Menestystä jatko-ohjelmille!

Lapset ovat lähellä sydäntäni ja mielenkiinnolla seuraan lapsista käytäviä keskusteluja, vaikka niitä ei itselläni olekkaan.

Mieleeni jäi radio-ohjelmasta Janna Rantalan ajatus naapureiden ja lähipiirissä asuvien mahdollisuuksista auttaa perheitä. Olen nimittäin itsekkin joskus aikaisemmin ajatellut, että voisin yksinasuvana perheettömänä opiskelijana mielellään auttaa perheellisiä arjessa vaikka tällaisessa tilanteessa. Se olisi oikeasti mukavaa! Tällainen toiminta toisi luonnollista ja tervettä yhteisöllisyyttä kaupunkien ja myös maaseutujen asuinalueille.

Olen itse saanut kasvaa turvallisen lapsuuden koko kouluajan. Maalla koulumatka saattoi kestää kavereiden kanssa jutellen ja leikkien pitkiäkin aikoja, eikä kukaan huolestuneena kysellyt perääni, sillä ympäristö oli oikeasti turvallinen ja virikkeellinen! Vastaavan haluaisi jokaiselle lapselle nykyäänkin.

Hei!

Kiitos hyvästä ohjelmasta.

Eikö olisi aika lyöttäytyä samaan veneeseen naapuruston tai koululuokan muiden vanhempien kanssa ja palkata lastenhoitaja vaikka MLL:stä parin-kolmen perheen lapsien kesken. Tällöin kulut voisi jakaa perheiden kesken ja hoitopaikkaa vaihtaa kodista kotiin vaikka viikoittain.

Tässähän olisi myös loistava markkinarako! Miksei kukaan perusta lastentarhojen lisäksi "koululaistarhaa"; paikkaa jonne lapsen voi tuoda aamulla ennen koulua tai jonne he voivat itse kulkea koulusta iltapäivällä?

Muistan itse kuinka pelkäsin toka- ja kolmasluokkalaisena yksinäisiä iltapäiviä kotona. Odotin vanhempien kotiintuloa hievahtamatta keittiön pöydän ääressä ja tuijotin vuorotellen kelloa ja pihatietä. Kun omat lapseni ovat kouluiässä, järjestän heille tavalla tai toisella aikuisen seuraa iltapäiviksi!

Hejssan toimittaja!

Kiitokset hyvistä ja herkistä hetkistä ohjelmiesi kuulovieraana,, kuivin silmin harvoin kykenen reissujasi seuraamaan. Ammattitaidolla ja suurella sydämellä tehdyt ohjelmat ovat kuin siskoja tai veljiä hyvin tehdylle taideteokselle. Molemmat hyvin tehtyinä nostavat arjen pintaan tunteita,,ajatuksia ja asioita,,jotka muutoin tallautuvat nykyelämän arvomarkkinoilla kurssiheilahtelujen varjokuviksi.

Kiitollisuudella ja kunnioituksella isä,,aviomies ja taiteilijakin vielä!

Kiitos taas ohjelmasta. Kyyneleet tuli silmiin lopetuksestasi!
Kuuntelen postia jakaessa usein Eve Mantua!

T. Isä 47 v.

Hei!

Ohjelmasi ovat aivan helmiä, kiitos erityisesti henkilökohtaisesta lähestymistavasta.

Mietin vaan yhtä asiaa. Muistan itse lapsuudesta, että vaikka kotona iltapäivisin oli välillä tylsää, jotain tosi vapauttavaakin oli siinä, että sai olla yksin (tai joskus veljen kanssa) ja _oli hiljaista_. Tai olla kotona jonkun kaverin kanssa. Minulla oli useampia eri harrastuksia, mutta usein ajattelin, että voi kun saisi vaan mennä kotiin ja olla siellä rauhassa. Kun koulussa oli niin paljon sosiaalista virikettä, sosiaalinen harrastustoiminta iltapäivällä oli välillä tosi stressaavaa. Ehkä ideaalia olisi se, että lapsilla olisi omalla asuinalueella jokin paikka, jossa on iltapäivisin aikuinen, jonne he voivat mennä jos niin haluavat. Mutta jos lapsi haluaa olla itsekseen, sekin olisi ok.

Minulla ei ole vielä omia lapsia, joten en sano tätä vanhempana vaan omaa lapsuuttaan muistelevana.

Parhain terveisin, Anna 31v.

Kiitos ohjelmasta. Se nosti pintaan asioita. Kuuntelin sitä ja tuumin, että onneksi minulla ei ole lapsia joten asiahan ei varsinaisesti ole itselleni ajankohtainen. Selostaessani ohjelmaa ystävälleni tajusin, että 20 vuotta sitten ongelma oli juuri tuo, mutta ilmeisesti lapsen mieli suojeli itseään. Minulle vakuutettiin, että hyvähän minun on ja uskoin, ja vasta nyt tajusin miten asiat oikeasti olivat. Kiitos ohjelmasta.

Voisitko joskus tehdä (tai olet voinutkin tehdä mutten ole kuullut) siitä kun nykypäivän 25-35-vuotiaat on hirveän väsyneitä? Olen itse ja tunnen monta ikätoveriani, joista ei olisi esimerkiksi kokopäivätöihin, saati sitten sen jälkeen hoitamaan kotia! Sitä ei saa sanoa missään, kun pitää olla nuori ja terve. Hah. Onko se saasteet, syömämme teollinen ruoka vai miksi me ei enää jakseta mitään?

Kiitos kattavasta kannanotosta! Tuntuu lohdulliselta ajatella, että näin moni kokee tämän "nykymallin" haastavaksi ja epäreiluksi. Ehkä siis on lupa toivoa, että kolmessa vuodessa tapahtuisi jotain, mikä mahdollistaisi sen, että minun ihanan esikoispojan ei tarvitsisi kulkea kouluun tai koulusta yksin, eikä olla iltapäivisin tyhjässä kodissa.
Tuntuu nurinkuriselta, että iltapäivät pitäisi viettää yksin, ja sitten illalla taas lähdetään harrastuksiin tms. Eikös harrastustoimintaa voisi siirtää kouluihin ikäänkuin amerikan after school malliin, ja sitten illat voitaisiin rauhoittaa harrastuksilta jne perheen yhdessä ololle. Kouluilla voitaisiin harrastaa musiikkia, liikuntaa, askartelua/käsityötä, mitä tahansa. Voisi olla läksykerhoa, pienemmillä ulkoilua, leikkejä, pelejä tms. (valvoja/ope tms. paikalla). Ikäänkuin alakoululaisten "tarhoja", kuten joku mainitsikin. Ihanintahan olisi jos vanhemmat voisi tässä kohtaa tehdä lyhyempää päivää. Tunti tai parikin tekee jo paljon!