Jospas minä vaimon saisin

No,
jos kuitenkin 14 vuoden vanhemmuudella voi sen verran sanoa, että omakotitalossa asuvalle heteromiehelle kelpaisi kyllä kaveriksi toinen mies.
Sellainen, joka yhtään valittamatta jakaisi lumi- ja pihatyöt, minkä tahansa asian korjaukset, laitteiden säädöt, käyttöohjeiden lukemisen, uuden rakentamisen, sisustusideoiden toteuttamisen, tietokoneiden ylläpitämisen, vaikka aluksi. Ja myös pesee, imuroi ja korjaa autoa, ei vain vaihda renkaita. Ja editoi ja tallettaa videot ja digikuvat jotka vaimo on kuvannut.
Varsinkin kun moni näistä tehtävistä on tehtävä heti, tai ajallaan, tai kun sää sallii tai kun ei ole pimeää. Epämukavaa, eikö? Teknisten asioiden tai taloudellisten vaihtoehtojen tylsä selvittäminen vie tunteja, sillä aikaa kun olohuoneessa välkkyvät sairaalasarjan siniset valot.
Tiskaamiseen riittää kouluikäinen lapsikin. Hah! Kotityöt on aikansa elänyt myytti jolla ylläpidetään mielikuvaa uhrautuvista naisista ja niiden tyhmistä miehistä.

Sinkkunainenhan tekee kaikki nuo yllämainitut asiat ihan itse. Mutta onhan se kiva, kun on joku muukin noita juttuja hoitamassa varsinkin kun on lapsia ja siitähän tässä jutussa oli kysymys. Kyllä naiset osaavat tehdä vaikka mitä, mutta se juuri on sitä jakamista, että MOLEMMAT tekevät kodin arjen pyörittämiseen kuuluvia pakollisia juttuja.Mitä miehelle enää jää jos nainen tekee kaikki nuokin jutut, joita edellinen kommentoija luetteli ?

Aki kirjoitti:

No,
jos kuitenkin 14 vuoden vanhemmuudella voi sen verran sanoa, että omakotitalossa asuvalle heteromiehelle kelpaisi kyllä kaveriksi toinen mies.
Sellainen, joka yhtään valittamatta jakaisi lumi- ja pihatyöt, minkä tahansa asian korjaukset, laitteiden säädöt, käyttöohjeiden lukemisen, uuden rakentamisen, sisustusideoiden toteuttamisen, tietokoneiden ylläpitämisen, vaikka aluksi. Ja myös pesee, imuroi ja korjaa autoa, ei vain vaihda renkaita. Ja editoi ja tallettaa videot ja digikuvat jotka vaimo on kuvannut.
Varsinkin kun moni näistä tehtävistä on tehtävä heti, tai ajallaan, tai kun sää sallii tai kun ei ole pimeää. Epämukavaa, eikö? Teknisten asioiden tai taloudellisten vaihtoehtojen tylsä selvittäminen vie tunteja, sillä aikaa kun olohuoneessa välkkyvät sairaalasarjan siniset valot.
Tiskaamiseen riittää kouluikäinen lapsikin. Hah! Kotityöt on aikansa elänyt myytti jolla ylläpidetään mielikuvaa uhrautuvista naisista ja niiden tyhmistä miehistä.

Tällainen miesnäkökulma on aivan yhtä stereotyyppinen kuin uhrautuvan naisen myyttikin. Eiköhän kysymys ole puolin ja toisin siitä, että kukin tekee sen mitä pitää tärkeänä. Sehän se naista monesti harmittaakin, että mies ei eväänsä lotkauta siistyden eteen, koska hänelle se ei yksinkertaisesti merkitse samaa kuin naiselle - paitsi autossa. Sitä paitsi tämä vaimo täällä huolehtii ihan sujuvasti kodin kunnossapidon sekä sisä- että ulkopuolelta (ml. myös kaikki viime talven lumet ja joka ainoa ruohonleikkuu viime kesänä), ja käyttöohjeet ne vasta ovatkin yksinomaan vaimon heiniä! Pärjään erinomaisesti enkä nykyään enää viitsi "nalkuttaa" mistään mitään, mutta monet kerrat on ollut mielessä, että miksi sitä sitten edes yrittää bunkata samassa huushollissa kun kerran halutaan sen näyttävän niin erilaiselta. Enkä edes ole mikään puhtausfriikki! Sekin tuntuisi pikkusieluiselta, että alkaisin jättää miehen käyttämät astiat tiskaamatta tai hänen WC:nsä pöntön puhdistamatta (ts. sen jossa on pissatahroja reunoilla). Lapsia en ikinä halua, koska yksin minunhan vastuulla ne ipanat kaiksesta päätellen olisivat.

Rakkaushan on tunnetusti tekoja. Jos Aki haluaa joskus ilahduttaa vaimoaan, hän yllättää hoitelemalla tiskivuoren, vaikka se kuinka onkin naurettavaa pikkulasten hommaa. Voisit samalla myös neuvoa vaimoa kuvankäsittelyssä sun muussa tietokoneen näpyttelyssä, ja huomaat, että hän saattaakin innostua siitä niin, ettei sinun tarvitse enää vaivautua koskaan arkistoimaan perheen valokuvia! Ja sittenhän sinulle jää aikaa vaikka pestä ikkunat. (Se nimittäin on aika raskasta hommaa tietokonepuuhiin verrattuna - eikä oikein sovi lapselle, etenkin jos on korkeita ikkunoita.)

Kotityöt aikansa elänyt myytti?
Öö...

En ole kokenut mitään erityisen myyttistä siinä, että joka päivä viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen on suunniteltava useampi ruokailu, käytävä niitä varten kaupassa, järjestettävä ruoat komeroon, jääkaappiin ja pakastimeen, keitettävä, kuorittava, pilkottava, paistettava, haudutettava ruuat, katettava ja korjattava pöytä, tiskattava astiat tai täytettävä ja tyhjennettävä tiskikone, lajiteltava pyykit, pestävä ja ripustettava, viikattava kaappiin, lajiteltava roskat ja kannettav aroskiin ja kierrätyspisteisiin, lakaistava, imuroitava, pyyhittävä, puisteltava, pedattava, järjestettävä, kerättävä lelut, vaatteet lattialta... jne jne jne.

Takana on 12 vuotta vanhemmuuta, vaimona ja eronneena, omakoti- ja kerrostalossa

Kiitos ohjelmista – tuo omien elämysten ja objektiivisen todellisuuden tasapainottaminen toimii rehellisyydessään hienosti. Jaksaa kuunnella, vaikka aiheet eivät aina itselle läheisimpiä – ehkä juuri siksi onkin hyvä kuunnella.
Tämän kerran blogi ärsyttää – ja ikävä kyllä hieman muistuttaa Kirsi Virtasen saarnoja. Eli ei ärsytä ajattelemaan vaan huokaisemaan. Miksi näin?
Ensinnäkin blogi paaluttaa aseman omaan nurkkaan: "Lakkaan olemasta näin taantumuksellinen heti kun tutkimusnäyttö osoittaa kotivastuiden jakautuvan neutraalisti isien ja äitien välillä." Tähän miehet sitten lie vastaavat asettamalla omat paalut: "Olen keskustelussa rakentava heti, kun naiset tekevät yhtä paljon työtä kuin miehet." (Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat (verkossa): Taulukot tilastossa: Ajankäyttötutkimus/ Ajankäyttö (82 lk) sukupuolen mukaan: miehet tekevät 3.1 (ansiotyö) + 1.42 (kotitalous ja huoltotyö), eli 4.52 h/vrk ja naisilla 2.02 ja 2.41, eli 4.43 h /vrk.)

Miesten ja naisten vastuiden välinen jännite voidaan jäljittää ainakin antiikin Kreikkaan asti (kuinkas kävikään Sofokleen Antigonessa). Ehkä voisimme jo koettaa oppia ja olla lähtemättä liikkeella asetelmasta, jossa ei suostuta ajattelemaan vaan vaaditaan ensin.

Itse ainakin olen kohtuullisen tomppeli kotitöissä: pitikö siitä lakanan reunasta päästää tästä irti ja kääntää tuonne vain päinvastoin. Eipä äiti opettanut tätä riittiä. Tuon blogin sitaatti liittyy tähän: "Olen väsynyt selittämään miehelleni miten lasten kanssa eletään ja mistä mikäkin asia löytyy ja mitä perusruoka-aineita lapsiperhe tarvitsee." Ihan klassisissa mielekkään työn määritelmissä työn täytyy antaa jotakin itselle, itsetietoisuuden kehitykselle. Jos vaimo sanelee miehelle kuinka kotityöt tehdään ja kommentoi sarkastisesti, kun mies vailla pitkän perinteen tuomaa tukea (ja naisilla tässä osavastuu äiteinä) yrittää selviytyä kotityöstä. (Minusta lakanat kannattaisi laittaa rullattuna siististä putkiin, jotka lievästi kaltevaa tasoa pitkin valuvat sängyn alla sen päätyy ja vedetään sitten siitä suoraan sänkyyn - myös säilytystilallisesti oiva ratkaisu, muttei riitin mukainen.) Olisi ehkä parempi olla selittämättä sille miehelle, kuinka kotityöt pitää tehdä. Sen sijaan miestäkin voi käsitellä ihmisenä, jonka kanssa yhdessä ajatellaan ja rakennetaan mielekkäitä tapoja suoriutua kotitöistä. Kotitöiden tekemisessä naisilla tukenaan vahva perinne, jossa miehet mukava vasta osittain: ei ehkä ole hyvä torpata miehen ensimmäisiä yrityksiä tehdä kotitöitä, vaikka itse osaa ne paljon paremmin? On erittäin uskottavaa, että nainen&nainen suoriutuu kotitöistä varsinkin lapsiperheessä lähtökohtaisesti paremmin – mutta mieskin voi ehkä oppia kunhan pedagoginen malli ei ole ollut käsky, vaade ja moite.

Tuo blogin loppu ihmetyttää – tilastojen valossa naiset ovat huomatavasti miestä onnellisemmassa asemassa. Siksi väite tuntuu kovin vaikealta uskoa: "suomalaisnaiset tekevät viikossa kotitöiden takia 9 tuntia enemmän hommia kuin miehet." Mihinköhän tämä viittaa? Tuota Piekkola&Ruuskanen (Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2006:73) tuntuisi lähimpänä olevan niistä, mitä onnistuin löytämään. Siinä todetaan, että "Naiset tekevät 9 tuntia enemmän viikossa kotityötä." ja tämähän osuu kohtuullisen hyvin yhteen Tilastokeskuksen datan kanssa (naistet tekevät kotitöitä n. 7h enemmän/viikko). Mutta tuo "kotitöiden takia hommia" antaa minusta ymmärtää, että naiset sitten tekivät 9 enemmän töitä viikossa kuin miehet? Tilastokeskuksen mukaanhan miehet tosiaan tekevät enemmän töitä. Onkohan kyseessä joku toinen tutkimus? Olisi kiinnostavaa tietää mikä.

Harmi, että tällä kertaa tuo objektiivisen ja subjektiivisen tasapaino tuntuu kallistuvan oman sukupuolen puolelle, mutta kiitos vielä kiinnostavista ohjelmista.

Juha Himanka kirjoitti:

miestäkin voi käsitellä ihmisenä, jonka kanssa yhdessä ajatellaan ja rakennetaan mielekkäitä tapoja suoriutua kotitöistä. Kotitöiden tekemisessä naisilla tukenaan vahva perinne, jossa miehet mukava vasta osittain: ei ehkä ole hyvä torpata miehen ensimmäisiä yrityksiä tehdä kotitöitä, vaikka itse osaa ne paljon paremmin? .

Näinhän se sitaatti meni:
Olen väsynyt selittämään miehelleni miten lasten kanssa eletään ja mistä mikäkin asia löytyy ja mitä perusruoka-aineita lapsiperhe tarvitsee. Olen päätynyt tekemään kaiken itse, koska kymmenen vuoden kärsivällinen selittäminen ei ole kantanut hedelmää.

Jos kymmenen vuotta on ollut yhteinen koti ja lapsia ei voi sanoa, että torpataan miehen ensimmäisiä yrityksiä tehdä kotitöitä.
Mies voi myös itse olla aloitteellinen ja ryhtyä ottamaan kotia, kasvatusta, ravitsemustietoa yms haltuun. Olen samaa mieltä siitä, että monissa perheissä äidit pyrkivät pätemään kotiasioissa yli miehen ja lasten.

En voi ymmärtää tätä. Tuo mistä te kirjoitatte ja puhutte on juuri sitä sisäänrakennettua koreografiaa mikä minussa on. Mutta sepä ei ole kelvannut koskaan naisille. En ymmärrä miten naiset valittavat miehen hikisistä sukista tai löhöilystä ja sitten kuitenkin jos mies EI OLE SELLAINEN vaan on ikäänkuin toinen nainen taloudessa ja joissakin asioissa vieläpä enemmän nainen kuin "nainen" niin kyllä kengän kuvaa näytetään hyvin nopeasti. Minun parisuhteeni ovat päättyneet näihin lauseisiin;

"Joku saa sinusta vielä hyvän emännän"

"Eihän tuollaisen helvetin neidin kanssa jaksa kukaan"

"Älä tule leikkimään siivoojaa tai tätiä tänne"

"Miehen pitää olla mies eikä mikään mikkihiiri"

Että kiitos vaan kovasti teille naiset kun ei mikään kelpaa. Oli niin tai näin niin aina on väärinpäin.

Oli riemastuttavaa huomata Even ottaneen ohjelmansa teemaksi asian, jota minä huokailin 25v sitten ollessani matkatöitä tekevän miehen vaimo eli käytännössä kahden lapsen yksinhuoltaja, jolla toisinaan oli "kolmas huollettava" käymässä. Itsellänikin oli 50 km työmatkaa, mutta irtisanouduin siihenastisen työurani huippupaikasta, koska olisin tarvinut vaimon kotiin, jotta päivittäisistä rutiineista olisi kohtuudella selviydytty.

En oikein ymmärrä miesten yliherkkyyttä tämän aiheen ympärillä enkä etenkään sitä, että kotityötä ei pidetä työnä!

Voi, mistä löydän sinut Saska...
Olet selvästi eksynyt kimppaan aivan väärien naisten kanssa ! Sellaisten, jotka elävät elämää nimeltä " Kun mikään ei riitä " ! Niitäkin on tullut nähtyä lähipiirissä ja nykyään yhä enemmän ja enemmän. Mutta meitä toisenlaisiakin on vielä...

Näin sinkulle olisi ihanaa - ei pelkästään se, että joku jakaisi kodin rutiinit ja velvollisuudet - että olisi valot päällä kotiin tullessa, jääkaappiin olisi ilmestynyt ruokaa, joku istuisi kahvipöydässä kanssani, ilahduttaisi leipomalla pullaa arkipäivänä, lohduttaisi harmien tullessa. Voisiko joku tulla minulle perheeksi, edes silloin tällöin?

Oi kuuleha Evetsukka, sie pikkune höpsö, miu oma sydänkäpysein. Otaha miut vaimokses, hyvän saisit. Aamul mikros puurot lämmitän, paskase haalari pesukonnees möyhennän ainaski kerta puoles vuojes. Kenkälöt riisun porstuas, leegolot hinkkaan veskilös aamusel ja iltasel melki aina ku muistan. Kenkät on huonos lankis ja mopiili ruostees, mut rahhoo on pankis.
Oi Eve,lupaun siul het vaimoks, jos miul pusun luikautat, huulet törröllä miuu muikautat.

Minulla on yli 25 vuoden kokemus lapsiperhe-elosta vanhemman ominaisuudessa. Tein kerran A4-mittaisen listan yksittäisistä kotitöistä ja kysyin muilta perheenjäseniltä, mitkä neljä kohtaa kukin haluaisi tehdä. Syvä hiljaisuus.
Suosittelen: listoja (ne ainakin hiljentävät jengin hetkeksi)
jankuttamista (vanhemman tehtävähän on opettaa lapsi myös kestämään vastoinkäymisiä)
tekemättä jättämistä (nytkin teinitytön "oma pyykki" on neljättä kuukautta pyykkikorissaan)
pesulan käyttöä (ah ne mankeloidut lakanat)
siivoojan käyttöä (hän jättää sovitusti koskematta ne huoneet, joiden lattiaa ei ole ennalta raivattu)
ja kun kaiken tämän jälkeen mikään ei muutu niin sitten kannattaakin lähteä lenkille (pitkälle) ja mukavassa naisporukassa iltaa istumaan. C´est la vie!

No jos luontainen työjako ei toimi niin eihän siinä siiten auta muu kuin että nainen ottaa vaimon. Tai sitten miehen joka on noilta ominaisuuksilta kuin nainen, siis nössö.

Kyllä naisilla on Suomessa kyllä ekstrahankalaa. Eiköhän meno muutu kun ei-suomalaisen väestön lukumäärä kasvaa ja heidän lakinsa tulee voimaan perheissä. Silloin nainen ei kylläkään voi ottaa vaimoa, mutta mies voi ottaa jalkavaimon. Silloinhan perheessä olisi monta vaimoa eli lopputulos on ... samako?

miksi kotitöiden tekeminen on alentavaa? koska niitä tekee naiset .koska on alentavaa olla nainen?tee siitä ohjelma
mielestäni asettelusi on kyllä erittäin seksistinen, silti hyvä että aiheesta on ohjelma.

En niinkään halua kommentoida juuri tätä aihetta, vaan kiittää yleisesti aivan mahtavista ohjelmista. Niin upeita ohjelmia arjen peinistä asioista! Jos jotain saa toivoa, niin näin lapsettomana lapsiteemoja voisi olla vähemmänkin.

Mutta kaikkineen yksi mun ehdottomia suosikkiohjelmia! Jatka samaan malliin, niin fanitan sua vielä pitkään :-)

En ymmärrä, minkä tähden puhutte radio-ohjelmassa ihmisten vaimon tarpeesta, kun kyse on avun tarpeesta. Miksi nämä ihmiset eivät etsi apulaista? Tämän kaltainen puhe pitää yllä ja vahvistaa perinteistä rooli- ja työnjakoa perheissä. Itse kyllä vaimona koen sanan enemmän eroottiseen kumppanuuteen liittyvänä kuin kotitöihin.

Olen yksinhuoltajaisä ja useinkin pohdin sitä olisiko vaimosta tai parista minulle hyötyä, mutta huomaan kaipaavani lähinnä sitä iloa, mitä toinen läsnäolollaan tuottaa, jos tuottaa ja tämä jos, on se iso JOS. Usein kuitenkin huomaan olevani hyvin tyytyväinen siihen, että selviän yksin. Se tuottaa ehkä enemmänkin tyytyväisyyttä kuin saisi. Pitkä suhteeni päättyi puolisoni kuolemaan. Kun vertaa tiskikoneen täyttämistä, verhojen vaihtamista ja pyykkäämistä uuden parisuhteen mukana tulevaan mahdolliseen sydäntä pahoinpitelevään katastrofiin, niin ei siinä kotityöt enää tunnukaan kovin ylivoimaisilta ja kyllähän työ tekijäänsä kiittää.

Uskon monilla naisilla olevan sellaista taipumusta, ettei heidän tilanteensa parane miestä vaihtamalla. Samat virheet, hakutavat ja mielihalut toistetaan ja lopputuloksena uusi mies on hyvinkin samankaltainen kuin viimeksi. Naisen pitäisi tiedostaa tarvitsemansa paremmin. Aika usein ne luotettavat, pitkään suhteeseen kykenevät syvälliset miehet jää taka-alalle. He ovat naisille tyypillisesti b-luokan valintoja. Joku välittömät seksihalut herättävä alfauros on aina se a-valinta. B-miehiä naisilla on, koska he eivät saaneet a-laatua. He tyytyivät kakkosvalintaan ja oppivat sitten iän myötä arvostamaan valintaansa, jos oppivat. Nainen kaipaa usein miestä, joka tuo välitöntä hormoonihurmosta ja jossa on suurta sijaa naiselliselle hoitovietille. Ja sitten kun he saavat tällaisen hoidettavan miehen, joka on parisuhteessa vain kylässä, pitää kotitöitä alentavina eikä tarjoa lopulta edes sitä tyydyttävää seksiä, josta kaikki alkoi, niin nainen alkaa heräillä suhteensa laatuun pätkittäin ja hänen silmänsä alkavat avautua. Väitän tämän olevan ihan tavallinen tarina.

Suurena Eve-fanina hieman yllätyin tästä ohjelmastasi Jospas minä vaimon saisin. Ei aiheen otsikossa mitään valittamista ole, sehän on maailman kaikkien urosapinoiden päällimmäisiä huolenaiheita – mistä minä kunnollisen, hyperseksuaalisen ja hyvägeenisen naisen saisin. Tässä tekstiosuudessa kuitenkin sorruit feministiseen jargoniin. Teit kotitöistä elämää suuremman asian ja tietysti syyllistit miehiä, jotka eivät muka tee mitään.

Onneksi Juha Himanko jo oikaisi asiavirheen naisten tunneista ja minuuteista. Työnjako on sekin pelkästään järkevää ja hyödyllistä. Se tekee, joka parhaiten osaa. Minuutteja laskemalla ei tule kuin riitaa ja tehottomuutta. Pitäisi ymmärtää erot keskimääräisten ja yksilöllisten taitojen välillä. Keskimäärin naiset ovat vuosimiljoonien kuluessa saavuttaneet paremmat geeneihin sitoutuneet taidot esimerkiksi pienten lasten hoidossa. Sitä nyt vaan on turha kieltää. Jossakin yksittäisessä parisuhteessa taidot voivat sitten olla ihan mitä hyvänsä – mutta sen perusteella ei voi ruveta määrittelemään yleisiä ilmiöitä.

Aivan turhaan pohdit feministisen diskurssin tuottamia epätermejä ja vaimotaidoista mahdollisesti syntyvää paheksuntaa – onko tämä nyt sukupuolistereotyyppisen ajattelun pönkittämistä, tallooko tämä tasa-arvoa vai onko tämä yllytystä taantumukseen. Ihan sama, jos joku jossakin narskuttelee hampaitaan. Ehkä voisimme jättää jo tällaiset vanhakantaiset käsitykset historiaan, kun meillä on tarjolla aivan oikeaakin tietoa ihmisen käyttäytymisestä.

Ei ole mitään stereotypioita, sillä on vain erilaista aivotoimintaa. Ei ole taantumusta, on vain vuosimiljoonien valmentamaa aivotoimintaa. Siksi tämä lanseeraamasi vvv -yhteisökin on paluuta ihmisapinan juurille, jolloin naaraat hoitivat omia tehtäviään yhdessä ja urokset metsästivät, kalastivat ja taistelivat yhdessä. Siinä välissä käytiin parittelemassa, mutta ei ruvettu omistelemaan toista. Siis aivan mainio ajatus tämä vvv. Suorastaan ihme, ettei kukaan muu ole vastaavaa vielä keksinyt. Minäkin voisin liittyä verkostoon vaikka kannatusjäseneksi, jos ylipäätään olisin facebookissa.

Vvv toteuttaa osaltaan kylä kasvattaa -strategiaa, joka on ihmislajin alkuperäinen toimintamalli ja joka toimii vielä siellä, missä rahan valta ei ole päässyt tuhoamaan kaikkea yhteisöllisyyttä. Tästä näkökulmasta onkin hauska pohtia, missä tällä maapallolla ovat kehitysmaat ja missä kehittyneet...

Anonyymi kirjoitti:

Kotityöt aikansa elänyt myytti?
Öö...

En ole kokenut mitään erityisen myyttistä siinä, että joka päivä viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen on suunniteltava useampi ruokailu, käytävä niitä varten kaupassa, järjestettävä ruoat komeroon, jääkaappiin ja pakastimeen, keitettävä, kuorittava, pilkottava, paistettava, haudutettava ruuat, katettava ja korjattava pöytä, tiskattava astiat tai täytettävä ja tyhjennettävä tiskikone, lajiteltava pyykit, pestävä ja ripustettava, viikattava kaappiin, lajiteltava roskat ja kannettav aroskiin ja kierrätyspisteisiin, lakaistava, imuroitava, pyyhittävä, puisteltava, pedattava, järjestettävä, kerättävä lelut, vaatteet lattialta... jne jne jne.

Takana on 12 vuotta vanhemmuuta, vaimona ja eronneena, omakoti- ja kerrostalossa

Minkähän ihmeen takia pitää valmistaa ruokaa noin monimutkaisesti, kun kaupasta saa myös valmisruokaa? Minkähän ihmeen takia on lajiteltava pyykit kun kaikki voi pestä neljässä kympissä ilman mitään ongelmia? Minkähän ihmeen takia pyykit on ripustettava ja viikattava kun vaatteet voi kuivata kuivausrummussa ja käyttää sellaisenaan ilman erityisempiä suoristuksia? Minkä ihmeen takia on puisteltava tai pedattava, kerättävä lelula ja vaatteita kun ilmankin noita toimenpiteitä onnistuu elämä varsin mainiosti?

t. poikamies.

Hei Eve
Tämä kommentti tulee vähän myöhään, kun maalaispoikana en aiemmin tiennyt mikä on blogi.
Mietit, mistä sinä heteronainen saisit vaimon.
Nyt käydään tiukkaa keskustelua sukupuolineutraalista
avioliitosta. Sen rinnalla olisi syytä käydä keskustelua myös lukumääräneutraalista avioliitosta. Lukumääräneutraalista avioliitostahan käytettiin aiemmin
nimitystä moniavioisuus.
TV:ssä pyöri taannoin amerikkalainen sarja Big Love.
Siinä mormoniliikemiehellä oli kolme vaimoa, jotka
kutsuivat toisiaan sisarvaimoiksi.
Tämähän tilanne olisi erittäin sopiva nyky-Suomeen,
jossa suurin osa naimisissa olevista naisista käy töissä.
Ruuanlaitto- , siivous- , ym. vuorot saisi jakaa vaimojen
ja miehen kesken kolmeen - neljään vuoroon - riippuen
tietenkin vaimojen ( tai miesten ) lukumäärästä.
Miehelläkään ei olisi syytä pahoittaa mieltään, jos
vaimo valittaa sängyssä päänsärkyä - ehkäpä toisella
vaimolla ei ole Buranan tarvetta.
T.Jussi

Kuuntelin jutun vasta nyt uusintakierroksella.

Koko tarina oli minulle aivan käsittämätöntä. Olen elänyt kahdessa eri avioliitossa sekä ns. yh-isänä sekä yksinäisenä leskenä. Kodin työnjako on eri kerroilla perustunut aina johonkin muuhun kuin sukupuoleen. Tuon jutun perusteella minulla on kaikki hyvän vaimon ominaisuudet.

Isomman ryhmän kokoontuessa ruoan valmistuksen, kattauksen ja jälkien siivouksen työnjako sujuu kuin itsestään riippumatta siitä mikä on ryhmän ikä ja sukupuolijakauma.

Teini-ikäiset lapset siivoavat itse ja heille voidaan jakaa pyykinpesuvuorot. Olen käytännössä kokenut sen että minun tarvitse pestä pyykkiä vain joka viides viikkoa, enkä koskaan huomannut eroa oliko pyykin pessyt tyttö tai poika.