Raha polttaa taskussa ja karkaa näpeistä

Herranjestas, Eve hyvä, eihän markkinakorkojen seuraamisesta ole mitään hyötyä. Pitkäaikaisena osakesäästäjänä neuvon sinua sijoittamaan kaiken liikenevän rahasi suoraan osakkeisiin, jolloin pääset seuraamaan alati liikkeessä olevia pörssikursseja. Se on hyvin mielenkiintoista, ja tuo jännitystä elämään, päinvastoin kun hyvin jähmeästi liikkuvan korkokannan seuraaminen. On todella pitkiä aikoja, kun korot eivät tunnu liikkuvan mihinkään suuntaan, vaan junnaavat ikävystyttävästi paikoillaan.
Sijoittamisen voit aloittaa hyvin pienin panoksin; voit ottaa ensimmäiseksi etapiksesi ostaa perjantaipullon sijaan yhden tai useamman osakkeen, riippuen osakkeen arvosta ja pullon hinnasta.
Neljän tähden konjakkipullon hinnalla saat jo monta laatuyhtiön osaketta, ja halvan viinipullon edestä joudut tyytymään pörssissä hieman rupusakkiin kuuluviin senttiosakkeisiin.
Kaikkein viisain ratkaisu saattaisi olla, että ostaisit pikkuhiljaa kaikkia pörssin osakkeita, jolloin pääsisit nauttimaan jokaisen osakkeen suomasta oikeudesta osallistua yhtiökokouksiin, ja niissä järjestettäviin tarjoiluihin. Yhden senttisarjassa painivan osakkeen kaupankäyntikulut voivat ylittää moninkertaisesti osakkeen hinnan, mutta pitemmällä aikavälillä olet varma voittaja, mikäli vuosien mittaan käyt nauttimassa tarjoiluista. Näistä antimista kannattaa nauttia siekailematta ja täysin rinnoin, jolloin voit todeta poistuneesi tilaisuudesta täysin vatsoin. Ja mikäli haluat tuplata hyötysi ja häpyä riittää, suosittelen saksalaisen muovikassimetodin sijaan ottamaan mukaan hienostuneen , mutta tilavan laukun, jonne mahtuu sopiva määrä kotiinviemisiä, jolloin lapsikin pääsee osalliseksi äidin osakeomistuksista. Samalla lasta voi neuvoa laittamaan viikkorahat säästölippaaseen, ja kun lipas alkaa täyttyä, voit opastaa poikaa sijoittamaan kertyneet säästöt viisaasti; Helsingin pörssin osakkeisiin, ei karkkipusseihin tai muihin turhuuksiin. Karkit kun voi tuoda yhtiökokouksista, joita riittää.
Aku Ankan ja Mustanaamion tilaus olisi hyvä vaihtaa Kauppalehteen ja Talouselämä-lehteen, jolloin lapsesta kehittyisi pienestä pitäen rahojaan viisaasti hallinnoiva kypsä aikuinen, joka voisi tyhjänpäiväisen työnteon sijaan pyörittää osakesalkkuaan, käyden sitten hänkin nauttimassa pöydän antimista ja tapaamassa muita samanmielisiä pukuimisiä, joilla on solmio suorassa, tukka hyvin ja kello näkyy. Ja mikäs sen rattoisampaa, kuin vaihtaa ajatuksia osakeomistuksistaan.

Lopuksi annan kymmenen kultaista pörssivihjettä;

1. Älä osta , kun muut myyvät - älä myy, kun muut ostavat
2. Muista katsoa, näkyykö kello, vaikka muilla olisi tukka hyvin
3. Kun kaduilla virtaa merivesi, sijoita Nokian kumisaappaisiin
4. Sijoita vain se, minkä olet valmis maksamaan kahvitarjoilusta
5. Osta, älä myy - toiset nauttivat rahoistasi kuitenkin enemmän
6. Ymmärrä, mihin sijoitat, sijoita, mitä et ymmärrä
7. Ota voileipäkakku heti, viivyttele kahvin ja makeisten kanssa
8. Katso tarkasti, kastuuko toimitusjohtajan paita
9. Nokiaa kannattaa aina ostaa alle yhdeksän euron
10. Kuuntele kaikkia, älä usko ketään, itseäsi lukuunottamatta

Eve_Mantu kirjoitti:

Sirkka Enkko kirjoitti:

Herranjestas, Eve hyvä,

Aku Ankan ja Mustanaamion tilaus olisi hyvä vaihtaa Kauppalehteen ja Talouselämä-lehteen, jolloin lapsesta kehittyisi pienestä pitäen rahojaan viisaasti hallinnoiva kypsä aikuinen, joka voisi tyhjänpäiväisen työnteon sijaan pyörittää osakesalkkuaan, käyden sitten hänkin nauttimassa pöydän antimista ja tapaamassa muita samanmielisiä pukuimisiä, joilla on solmio suorassa, tukka hyvin ja kello näkyy.

Mainiota, Sirkka, mainiota. Herkullinen kommentti. Mistä arvasit, että pojalle tulee Akkari?

Voi Eve-kulta, eikös kaikille pojanviikareille ole tilattu Aku Ankka? No, annan sen verran periksi, että saakoot poika jokaviikkoisen Akkarinsa, seikkaileehan siinä varsin esikuvallinen Roope-setä, joka tietää rahan arvon ja antaa sen muidenkin tuta.

Bonuksena vielä yksi kultainen ohje;

- Älä väheksy rypistynyttä seteliä, hyväksythän ryppyisen isoäitisikin

Parhain ja taloudenpidollisin terveisin

Nyt kuunnellessani hoksasin että meillä sodan jälkeen syntyneillä on varmaan monilla sellainen kokemus että rahasta ei saa/uskalla puhua. Sitä on ollut joskus niin vähän että se on aiheuttanut tiettyjä jännitteitä lapsuuden kodissa. Meillä ainakin oli niin. Siinä on ollut opettelemista että se on väline jota voi hallita.

Kuuntelin radiosta juuri ohjelman ( Yle1, to 14.10. n klo. 12.30 jälkeen) siitä, miten ei osata käyttää rahaa. En ollut uskoa korviani kuunnellesani sitä löysäilyä, joita jotkut ohjelmassa esiintyneet esittivät, esim. että olisi niin tökkivää tarttua kynään ja paperiin ja seurata menojaan ja tulojaan! Ja mitä löysäilyä ylipäätään houkutusten vastustamisessa. Voi, voi että on vaikeaa. Älkää nyt ostako niitä kalliita tuoremehuja yms., turhakkeita, joita kauppojen hyllyrivit ovat pullollaan! Terveellistä ja edullista ruokaa (ja myös juomaa) on mahdollista hankkia perheelle ja lapsille, kun on älliä ja pitää silmänsä auki. Pois lukien todella vaatimattomilla varoilla elävät, on pakko sanoa ohjelmassa esiintyneiden kaltaisille kitisijöille, että tälläinen "rahan käytön vaikeus" on elämän liiallisen helppouden ja yltäkylläisyyden mukaansatuomaa. Kyllä "Siperia opettaa"!

Kiitos ohjelmasta!

Olen ylpeä heistä, joilla mahdollisimman vähän kuluttaminen kuuluu heidän eettiseen arvomaailmaan ja he vielä todella noudattavatkin sitä. Olen kuunnellut aihetta "downshifting" (kohtuullistaminen) ja se on erittäin ajankohtaista minulle joka haluaisi päästä kiirepyörästä ja elää tässä hetkessä.

Itse huomaan painiskelevani muotimaailman ja vähän kulutuksen ristiaallokossa. Tavoittelen ajan ja kiireettömyyden tuomaa hyvinvointia, ja olen kiinnittänyt huomiota siihen että kulutuksella on sekä epäekologinen että kiireellistävä vaikutus; tavaroille pitäisi olla varastotilaa (joka useimmiten on vielä lämmitettyä) ja niin shoppailu kuin siivous, vanhojen tavaroiden läpikäyminen että kierrättäminen vie hurjan paljon aikaa. Tuskastun jouluista ja syntymäpäivistä, sillä saamme niin paljon tavaroita että ne pyyhkeet, pelit ja lelut eivät mahdu varastoihimme odottamaan sitä päivää, jolloin niitä mahdollisesti saattaisin ehkä käyttää. Tekisi mieli tehdä kuten eräs tuttavani, joka vie suoraan osan joululahjoista paikalliselle työttömien kirpputorille, mutta en tunnesyistä raaski vaan välisijoitan tavarat täysille hyllyille - ja sitten 2-5 vuoden kuluessa kyllästyn ja salaa hakeudun tavaroista eroon... Kirpputorimyyntiä valmistellessani ajattelin, että nyt ymmärrän miksi afrikkalaiset ovat onnellisia - heillä ei ole liikaa tavaraa ja sen aiheuttamaa siivouksen vaivaa.

Silti joku ääni sanoo, että tarvitsisin uusia vaatteita, koska olenhan nainen ja haluanhan näyttää kauniilta. Enhän voi kuluttaa loppuun kulutettuja vaatteita, koska joku säälii ettei minulla olisi aikaa tai rahaa ostaa uusia. Käytettyjen vaatteiden markkinoilta millään löydä itselleni sopivaa, minulla ei ole aikaa käydä läpi niitä miljoonia markkinoilla olevia vaatekappaleita. Lisäksi minusta tuntuu, että vähän kuluttavat saavat osakseen sääliä, eikä voida ymmärtää että vähäinen kulutus on arvo. Mietin, laitanko muutaman vuoden vanhat vaatteeni "jalomielisesti" kiertoon, vaikka lopulta en välttämättä tiedä kierrättävän yrityksen arvoista ja siitä, mihin lahjoitukseni lopulta päätyvät. Tiedän, että ostaminen on kuitenkin paljon helpompaa kuin ostoksen elinkaaren loputtua tavaran kierrättäminen.

Kun on ymmärtänyt ylimääräisen kulutuksen mahdottomuuden paitsi rahan, myös ajan ja ympäristön kannalta niin millä saan itseni motivoitua lopullisesti irroittautumaan kampanjakuluttamisesta kohti sellaista kulutusta, jossa vaatteita ostetaan edellisten kuluttua käyttökelvottomiksi ja jossa en taivu edes lasten tunteisiin vetoaviin Hello kitty- ja Disney Cars- aiheisiin? Onko sellainen mahdollista muissa tilanteissa kuin äärimmäisessä rahapulassa?

Kiitos mielenkiintoisesta ohjelmasta!
Ihailen ihmisiä, jotka kykenevät suunnitelmalliseen talaudenhoitoon. Itselleni se on vaihtelevan haasteellista ihan paperilla toteutettavaksi, mutta huomaan pitkän ja vaiherikkaan työ- ja perhe-elämän koulineen itsestäni esille piirteen, jonka realisoitui ohjelmaa kuunnellessani. Havaitsin, että monenlaiset työ ja työttömyysvaiheet elämässämme ovat opettaneet käyttämään rahaa tilanteen mukaan. Jos sitä tulee enemmän on myös vapaus käyttää sitä enemmän. Nyt olen vuorotteluvapaalla ja tuloni ovat alle puolet normaalista kuukausituloista. Kun kuljen kaupoissa, en tunne tarvetta "helliä" itseäni tarpeettomilla heräteostoilla kuten työssä ollessani. Mietinkin, että yritänkö turhilla ostoksilla poistaa pahanolon tunnetta tai vajausta, joka nyt täyttyy sosiaalisen kanssakäymisen muodossa?
Tuntuu, että nykyisessä tilanteessani tulee todeksi äitien opetus siitä mistä säästöt syntyvät: Ei suurista tuloista vaan pienistä menoista!

Eve_Mantu kirjoitti:

Marjatta kirjoitti:

Mietinkin, että yritänkö turhilla ostoksilla poistaa pahanolon tunnetta tai vajausta, joka nyt täyttyy sosiaalisen kanssakäymisen muodossa?

Minä olen huomannut, että kiireisimpinä aikoina kulutukseni on holtittomampaa. Kiire tuo mukanaan juuri etäisyyden ystävistä ja mieluisasta tekemisestä.

Kirjoitit myös:

"Markkinat ottavat ilolla irti kaiken naisen ristiriitaisesta identiteetistä ja yhteiskunnallisesta asemasta."
-Juuri niin!
Sitäkin pohdin ääneen kauppareissulla mieheni kanssa, kun katselimme ruskearuudullisia "Reino" aamutossuja miehille sekä vastaavia pinkkiruutuisia naisille, että miksi naisten pienemmät tossut maksavat melkein kympin enemmän! Naiset maksavat pienemmistä palkoistaan suuremmat henkivakuutusmaksut, kalliimmat vaatteet, jopa naisille suunnattu kalaöljy on kalliimpaa kuin miehille tarkoitettu vastaava tuote. Ja taas nainen kipittää pienemmillä jaloillaan kovempaa oravanpyörässä pysyäkseen edes paikallaan! Kuitenkin naisten panos pyörittää tätä yhteiskuntaa suurelta osalta. Mitä tapahtuisi jos emme enää suostuisikaan tähän oravanpyörään? Tätä mietin nyt vuorotteluvapaalla.
Kiire tuo etäisyyden ystävistä ja mieluisista asioista, mutta etäännyttää myös itsestä. Ja se on paha.

Sitäkin pohdin ääneen kauppareissulla mieheni kanssa, kun katselimme ruskearuudullisia "Reino" aamutossuja miehille sekä vastaavia pinkkiruutuisia naisille, että miksi naisten pienemmät tossut maksavat melkein kympin enemmän!

Naisten varpaat ovat usein pienemmät ja söpömmät, joten ne täytyy suojata parempilaatuisilla tossuilla.
Reinojen romuluisemmille varpaille kelpaa hieman karkeampaa tekoa olevat. Kyse on laadusta, ei määrästä, oletan. Voihan pinkki värikin olla kallimpaa kuin reinonruskee.

.

"Hyllyillä on halvat huivit, idiooteille ilmeiset" ("Hulluilla on halvat...")

http://suolasuinen.blogspot.com/

.

Olen vannoutunut Eve Mantu -ohjelman kuuntelija. Usein miten aiheet ovat todella mielenkiintoisia ja herättää ajatuksia. Hyvä, niissä on myös usein ripaus huumoria messissä :)
Erityisesti tämä aihe kosketti. Hyvää, suoraa keskustelua ja puhetta. Rahankäyttöasia on vaan monelle NIIN vaikea asia. Kiitos Eve!

Hei,
kuuntelin juuri Areenasta tämän raha-jakson.
Kiitos (taas kerran) Eve Mantu, tarttumisesta aiheeseen, joka on totta ja arkea!
Ja "häpeällisistä tunnuksista" jotka olivat kuin omasta elämästäni.