Lapsuus on liian arvokasta aikaa jätettäväksi lasten käsiin

Eiköhän tämä nykylasten lapsuus ole jo aika pitkälle jätetty lasten omiin käsiin ainakin mitä tilastoihin ja mediassa oleviin juttuihin on uskominen. Se että lapsille pitäisi vielä enemmän saada vapautta on tuhoon tuomittu ajatus! Nykypäivän lapset tekevät tosiaan mitä haluavat yhteiskunnan säännöistä ja muista ihmisistä piittaamatta! Vanhempien pitäisi enemmän panostaa lasten kasvatukseen kun he ovat vielä pieniä jotta heistä kasvaa vastuullisia ja toisia ihmisiä kunnioittavia aikuisia. Nyky vanhempia ikävä kyllä kiinnostaa enemmän ura tai joku muu asia että ajatellaan että lapset kasvavat siinä sivussa, se on vain vääristynyt käsitys. Ennen vanhaan silloin kun minäkin olin vielä lapsi vanhemmuuteen panostettiin ja se kyllä näkyy joten siitä mallista ei ole mitään syytä poistua.

kasvatus kunniaan! kirjoitti:

Eiköhän tämä nykylasten lapsuus ole jo aika pitkälle jätetty lasten omiin käsiin ainakin mitä tilastoihin ja mediassa oleviin juttuihin on uskominen. Se että lapsille pitäisi vielä enemmän saada vapautta on tuhoon tuomittu ajatus! Nykypäivän lapset tekevät tosiaan mitä haluavat yhteiskunnan säännöistä ja muista ihmisistä piittaamatta! Vanhempien pitäisi enemmän panostaa lasten kasvatukseen kun he ovat vielä pieniä jotta heistä kasvaa vastuullisia ja toisia ihmisiä kunnioittavia aikuisia. Nyky vanhempia ikävä kyllä kiinnostaa enemmän ura tai joku muu asia että ajatellaan että lapset kasvavat siinä sivussa, se on vain vääristynyt käsitys. Ennen vanhaan silloin kun minäkin olin vielä lapsi vanhemmuuteen panostettiin ja se kyllä näkyy joten siitä mallista ei ole mitään syytä poistua.

hyvä Eve, eihän kenenkään tarvitse olla Täydellinen Äiti. Ota rennommin vain ja nauti lapsista. Rajat pitää olla ja jos lapsi niitä ei noudata, saa siinä vähän huutamallakin rajaa vetää. Ei lapsi siitä säry, jos hän tuntee että asia on hänen omaksi parhaakseen. Eli rakkaus on mukana tässäkin asiassa.

Aihe on mielestäni olennainen, tärkeä. Jos tietoa on liian paljon siitä on vain harmia. Mutta miten ihmeessä oikeasti voisi tukea "kasvattavia perheitä". Kotiapu silloin kun sitä tarvitaan toimisi, mutta jos on vain se tutkija, joka tunnistaa nuo vanhempien ahdingot, kehityksen siirtymät ja niiden aiheuttamat kysymykset ja haasteet, niin mitä tehdä? Carl Honore on varmaan monessa suhteessa aivan oikeassa, mutta surettaa sekin, että vanhasta Fröbelistä tehdään pelkän nimen perusteella peikko, vaikkei häneltä ole edes yhtään kirjaa suomeksi luettavissa.

Ihana ohjelma, Eve,
sait minut liikuttumaan.

Se alkaa jo piikuvauva ajasta se huonommuuden pyörittely;
jos lapsi on yksin lattialla (niinkuin neuvolasta neuvotaan - pidä mahdollisimman paljon lattialla) niin kuitenkin: "Miksi se on noin hiljaa? Viihtyykö se oikeasti? Olen kuitenkin saanut sen pienen (3kk) tuntemaan, että äiti on väsynyt, ja se ei siksi USKALLA itkeä, selvähän se on, lapseni on sairastunut kiltteyteen heti elämänsä alkumetreillä, ei se muuten noin kauan noin hiljaa yksikseen viihtyisi." "Mun pitäisi jatkuvasti pitää kasvojani vauvan lähettyvillä, eihän sillä muuten ole peiliä. (Ilman peiliä lapsi ei opi tuntemaan itseään - ja kamalaa - sehän on vain tyhjää ja mustaa se minuus siltä kohdin, jolta peili on puuttunut!) Ja hymynaama - hymynaama se olla pitää, muutenhan saan lapsen omanarvontunnon pilalle. Siis - hymyilevä äiti 50cm päässä lapsesta 25h/vrk." Tää on ihan kauheeta.
Lapsi nukkuu nyt ulkona toista tuntia. Kuitenkin liikaa tai liian vähän päällä. Tutti kenties vinossa? Ja huono äiti antoi koirien olla pihalla irti samaan aikaan, kun vauva nukkui vaunuissa terassilla (iso oma tontti josta koirat ei karkaa) - ajattele, koirathan olisi voineet raadella pienokaiseni! Kohta joku hälyttää tänne lastensuojeluviranomaiset, ja olisi kenties aihettakin.
Surkea äiti.
Ja lapsi on vasta kolme kuukautta ja viikon.
;-(
T.Satu

Alku on aina suuri muutos ja hankalaa. Olennaista varmaan se, että voi päästä sinuiksi itsensä kanssa ja ajatella että kysymys on ihmisestä eikä mistään ulkopuolisesta nyytistä. Lapsi kyllä rupeaa ilahtumaan jos on jokin pieni laulu tai pieni "kutitus"leikki, vaikka olisi hämähämähäkkikin, tai jokin oma, joka toistuu ja johon vauva voisi tottua ajan myötä, niin että olisi jotakin odotettavaa ja tietäisi, että nyt äiti on läsnä. Saattaahan olla niinkin, että vauva hahmottaa äitinsä enemmän äänen perusteella, johon hän tottui jo entisessä elämässään kuin katsomalla?

Satu kirjoitti:

Ihana ohjelma, Eve,
sait minut liikuttumaan.

Se alkaa jo piikuvauva ajasta se huonommuuden pyörittely
T.Satu

Veit sanat suustani tänään ohjelmassa. Olen myös kolunnut läpi kirjoja, joissa on mitä kauniimpia ja parhaimpia ohjeita uuteen elämään, on kyse sitten lastenkasvatuksesta tai ihan vaan omasta elämänhallinnasta. Kirjoja on mukava lukea, mutta harva ohje niistä yltää omaan eläämään käytännön tasolle asti.

Ja meidän perhe pyrkii myös tuohon hitaaseen elämään, mutta - kuten ohjelmassa tuli ilmi - se kiire aina näyttäytyy jollain tavalla: minä meinasin myöhästyä esikoululaisen hakemisesta, kun olisi ollut niin kiva kuunnella ohjelmasi tänään loppuun asti... ja kiirehän siinä taas tuli. Näitä kiirehtimisiä tulee joka päivä, vaikka kuinka ihannoisi hidasta elämää ja läsnäolemisen taitoa.

Huh, huh! kuuntelin 25.3. 'huonoäiti'-juttuasi. Ellei juttua oltu tehty pilke silmäkulmassa, niin olet aivan ilmeisesti ammattiavun tarpeessa.

Kuvaamasi stressitilanne oli mielestäni itse aiheutettu: miten sitä aikaa jää normaaliin vanhempana olemiseen jos pitää lukea kaiken maailman kirjallisuus ja konsultoida jokaista mahdollista 'asiantuntijatahoa'. Kahden lapsen vanhempana (tosin miehenä) voin todeta että lasten kasvattamiseen riittää terve maalaisjärki. Toki kuulun siihen hiukan vanhempaan ikäpolveen joka vielä sai 'kotikasvatuksen'. Sinä olet ehkä nuori 70-lukulainen joka ei ole sellaisesta päässyt nauttimaan.

En valitettavasti ymmärtänyt mihin jutulla pyrit; se tuntui pääasiassa hysterian lietsonnalta.

On siinä ehkä jokin ero monesti, miten suhtautuvat miehet ja miten naiset. Ja miten eri kulttuurit. Kuka huolehtii kaulaliinasta, kuka pitää luonnollisena ettei lapsella ole kintaita, vaikka on vielä lunta.

Olisiko häikäilemätön oikea sana luonnehtimaan henkilöä joka masinoi YLEn kuvausryhmän kirjansa markkinointiin ja änkee itsensä patsastelemaan luokkaan kesken koulupäivän kertomaan mistä nämä lapset tällä kertaa kärsivät ?

jmikael: ammattiavun suositteleminen jokaiselle, jonka mielipide ei miellytä, on säälittävää.

Puhuitte lasten tuomisesta kirkkoon. Rakastan lapsia ja ymmärrän, että lapset eivät voi olla hiljaa. Ymmärrän myös aikuisia, jotka haluavat olla kirkossa, jossa ei ole hälyä.
On ikävä, että yksikin ääni peittää hiljaisuuden. Hiljaisuudella ei voi peittää ääntä.

Kirkko järjestää joskus perhekirkkoja. Pitäisi pyytää seurakuntaa järjestämään useammin perhekirkkoja, jonne voi hyvillä mielin tulla lapsetkin.

Pitäisi hyväksyä, että tarvitaan kahdenlaisia jumalanpalveluksia: perhekirkkoja ja ns hiljaisia jumalanpalveluksia. Seurakunnissa on kappeleita, joissa on jumalanpalveluksia eli seurakunnilla on kyllä mahdollisuus järjestää molempia samana sunnuntaina.

Toivon että perheelliset ymmärtävät myös muita.