Tuleeko koulusta kosketusnäytöllinen?
Kasvatuspsykologian professori Kirsti Lonka puhuu diginatiiveista. He ovat keskelle tietotekniikkaa ja älylaitteita syntyneitä nykyajan lapsia ja nuoria. Tulevaisuuden opettajia kouluttava professori suree sitä, että tämän päivän koulu riisuu nuoret aseista. Näiltä taitavilta älyteknologian suurkuluttajilta otetaan apuvälineet pois, kun he tulevat kouluun. Kännykät kiinni, kuuluu opettajan komento.
Voisiko laitteet valjastaa oppimisen käyttöön?
Tulevaisuudentutkija ja tietokonealan pioneeri Risto Linturi hämmästelee sitä, että koulussa on nyt höylää ja sorvia ja hitsipilliä ja muuta vanhan maailman laitetta, kun käytännössä pelit ja elokuvat tehdään kolmiulotteisina.
- Oppikirjojen hinnalla saa sähkökirjan ja uusien laitteiden myötä tarvitsemme suuren muutoksen. Ei riitä, että nykyiseen maailmaan laitetaan uudet laitteet.
Kaikki eivät villiinny esimerkiksi kosketuksella toimivasta valkotaulusta. Haastattelemani "ihan tavallisen koulun ihan tavallinen opettaja" liputtaa vanhan kunnon liitutaulun puolesta. Hän toivoo, että koulut saisivat ensin kynät ja paperit ja sitten vasta mietittäisiin tuhansien eurojen hintaisten innovaatioiden hankintaa.
8 kommenttia
Ti 22.01.2013 @ 10:27
Ohjelma tulee parhaillaan radiosta. Voisiko sille miesopettajaopiskelijalle välittää tiedoksi, että osallistuisi niikutuksenpoistamiskurssille. Meinasin vaihtaa kanavaa niikutuksen vuoksi. Radio kun on toisessa huoneessa, niin en saanut aikaiseksi. Onneksi nyt puhuva professorinainen pärjää vähemmillä niikutteluilla, vaikka joutaisi ne vähätkin pois
Ti 22.01.2013 @ 11:26
Kun puhumme koulusta ja oppimisesta, on viisasta suoda pari ajatusta myös näiden diginatiivien varhaisempaan lapsuuteen. Leikkiminen on paras ja kenties ainoa todella tehokas esikoulu. Aikuisten on pidettävä huoli siitä, ettei diginatiivien lasten leikkiminen laimene pelkästään digivekottimilla leikkimiseksi. Lasten maailma on kuitenkin sadun, fantasian ja leikin maailma, johon kuuluvat roolileikit konkreettisessa maailmassa oikeita esineitä käsitellen ja niistä viriävien ideoiden kehitteleminen yhdessä toisten lasten kanssa.
Viime vuosina olen seurustellut paljon ihanan diginatiivilapsen kanssa, joka hallitsee Ipadinsa suvereenisti ja osaa etsiä sieltä kiinnostavia videoita ja viihdyttäviä pelejä. Mutta kaikki perinteiset lasten leikit voittavat aina, jos vain joku aikuinen tai lapsi tarjoutuu leikkikaveriksi esim. kotileikkiin, piiloleikkiin, rakenteluleikkiin, nukketeatterileikkiin, kiipeilyleikkiin, retkeilyleikkiin ja vaikka mihin.
Ti 22.01.2013 @ 20:04
Mielestäni suomalaisessa koulussa pitäisi enemmän harjoitella juuri esiintymistä ja luokan edessä olemista. Nämä uudet laitteet vähentävät esiintymisen minimiin. Toki laitteet varmasti helpottaa ujoja ja arkoja mutta oppivatko he tosiaan sitä kautta reippaammiksi esiintyjiksi ja sosiaalisesti varmemmiksi? Toivottavasti!
Ke 23.01.2013 @ 12:26
"Tulevaisuudentutkija ja tietokonealan pioneeri Risto Linturi hämmästelee sitä, että koulussa on nyt höylää ja sorvia ja hitsipilliä ja muuta vanhan maailman laitetta, kun käytännössä pelit ja elokuvat tehdään kolmiulotteisina."
Oletan, että kolmiulotteinen talo, jossa Linturi asuu, on tehty pääosin käsityönä. Ainakin, mikäli kysymyksessä on yksilöllisesti suunniteltu rakennus.
Rakennuksen valmistumiseksi on vaadittu käden taitoja.
Ehkä talon suunnittelussa on käytetty apuna tietokoneavusteista 3D-ohjelmaa, mutta
kone itsessään on tuskin suunnitellut mitään.
Eikä lopputuloksen paremmuudesta ole takuita siitä huolimatta, onko käytetty vanhanajan ”kynäsuunnittelijaa”, vaiko turvauduttu lukuisiin havainnekuviin.
Lapset eivät tarvitse oppimiseen mitään it-leluja. He voivat leikkiä niillä vapaa-aikanaan, ja oppivat käyttämään niiden mahdollisuuksia omatoimisestikin.
Tietotekniikan tuominen opetukseen kuuluu myöhempään kehitysvaiheeseen.
Hieman yksiulotteinen on Linturin lausunto pelien ja elokuvien kolmiulotteisuudesta.
Onko sillä merkitystä, jos ei ole sisältöä?
Ke 23.01.2013 @ 21:21
"Tavallaan niinku"! Paljonkohan asiaa olisi jäänyt jäljelle, mikäli kaikki ed.m. niikutukset olisi poistettu tämän Linturin puheesta. Alkaa olla todella raivostuttavaa kuunnella näitä nykypuhujia. Ehdotankin, että Ylen insinöörit pikimmiten kehittelevät suodattimen, jolla puhutusta tekstistä poistetaan joka ikinen "niinku" ja "tavallaan"!
Kiitokset muuten hyvistä ohjelmista. RN
Pe 25.01.2013 @ 20:51
Eve Mantu ja haastatellut tieteilijät: tekniikan ja teknologian merkityksillä on ero. Säsättelevä kasvatuspsykologian professori totesi, että tietyssä vaiheessa lapsella on hallussaan kirjoittamisen teknologia. Ei kai sentään. Olkoon termi englanniksi mikä tahansa, siihen ei pidä mennä mukaan. Tekniikkaa on menetelmä, siitä johdosadjektiivi tekninen. Kun aamulla kuuntelin Arno Kotron puhetta, olipa hyvä esimerkki sujuvasta yleistajuisesta puheilmaisusta, hyvä tekniikka!
Ma 12.08.2013 @ 14:23
Moi!
Löysin sattumoisin (omaa blogia kirjoittaessani) tämän vanhan (?) blokkauksen. Kirjoituksesi lopussa näkyy oikein hyvin asian/ongelman ydin. Suomessa on hankittu kouluille paljon laitteita ja varsinkin opettajille, jotka myös käyttävät tietotekniikkaa. Eurooppalaisessa tutkimuksessa näytämme kuitenkin olevan suunnilleen viimeinen siinä miten oppilaat saavat käyttää tietotekniikkaa oppimiseensa. Älytaulu on aika älytön pedagogisesti. Se tukee opettajan esitystä, eikä tietotekniikan muuten sallimaa/vaativaa vuorovaikutteista ja oppilaslähtöistä oppimista.
Lähes kaikilla oppilailla on nyt Pandoran lippaat mukanaan. Koulujen ei tarvitse investoida oikeastaan kuin toimivaan langattomaan verkkoon ja sitten vaan mentäisiin uuteen opppimiseen! Tarvitaan opettajien päivitys, ja aika pian.