Tule - syödään yhdessä!
Haisin kasviskeitolle vielä seuraavana aamuna.
Keskiviikkona 7.12. olin mukana silppuamassa juureksia valtavaan keittoon. Korttelikeittiö-tiimi valloitti cateringyrityksen ammattikeittiön ja kuori, silppusi, raastoi ja pilkkoi ainekset 100 hengen borschkeittoon, (joka tunnetaan myös nimillä borssi ja borscht, mutta lausutaan aina borrrssshhhhh. Nimen tulee muistuttaa äkillistä aivastusta.)
Korttelikeittiö on Kallio-liikkeen vapaaehtoisten kaunis ponnistus.
Aamu alkoi tukkukierroksella. Kävimme pyytämässä lahjoituksia, saimme punajuuria, sipulia, kaalia ja perunoita. Sitten pestiin, kuorittiin, pilkottiin ja raastettiin. Borsch hautui Catering Ceitaan valtavassa kattilassa. Sitten se kuljetettiin erään Eve Mantun takakontissa Elokoloon Toiselle linjalle.
Lähes 60 Kallion ystävää kävi syömässä ilmaista keittoa. Sitä jäi iso kattilallinen vielä seuraavaksi päiväksikin.
Tällainen yhteinen ruoanlaitto ja syöminen on salakavalaa kaupunginosatyötä. Peräänkuulutettua yhteisöllisyyttä syntyy sopan sivutuotteena.
Sosiaalista vastuuta voi syödä, lusikalla.
Korttelikeittiön Laura (vas.) ja Mia (oik.) valmiina pilkkomaan.
2 kommenttia
Ti 13.12.2011 @ 13:06
Kiitos Evelle hienosta ohjelmasta! Ihan kuin olisin ollut mukana!
Kyllä Kallio-liike on hyvä juttu! Tällaista enemmän muihinkin kaupungin osiin!
Soppailta voi vetää mukaan sellaisiakin, jotka eivät muuten uskaltaisi tulla.Vaikka ei vielä tekemään, niin ainakin ensin syömään.
Myös kirpputori Diakkarin pihalla elokuussa oli upea tapahtuma: koko piha täynnä iloisia myyjiä!
Ke 14.12.2011 @ 23:25
Yhteisöllisyys on hieno asia ja bortsh-keitto mainio ruoka, jota muutamankin kerran on tullut ryystettyä. Hienoa, että ihmisistä löytyy vielä niin paljon lämpöä ja tarmoa, jotta tämmöisiä mukavia hetkiä pystytään yhteisen hyvän nimissä viettämään. Uskon kaikkien korttelisoppaa lusikoineiden nauttineen tilanteesta täysin siemauksin. Mahtavaa, ettei kukaan jäänyt pitkäksi aikaa pöytään notkumaan, vaan antoi seuraavalle nälkäiselle tilaa nauttia talon antimista..
Syy voi olla hyvinkin käytännöllinen, bortsh-keitosta kun on kyse. Ehkä ei olla haluttu enää siinä vaiheessa jäädä tuolille pinnistelemään, kun hapankaalin, sipuleiden ja smetanan aiheuttamat vatsanväänteet ovat saaneet katseen hakeutumaan oven suuntaan, jonka kautta sitten on nopeasti poistuttukin ”tuulettumaan”. Näin keiton lusikoijien vaihtuvuus on käynyt luontevasti, ja pöydän ääreen ovat päässeet uudet nautiskelijat, jotka vielä eivät olleet muuttuneet pieniksi kaasulaitoksiksi.
Kallion kaduille hajut ovat varmaankin haihtuneet kuin tuhka tuuleen, ellei jollakin onnettomalla ole ollut liian pitkä kotimatka ja hyvät ovat päässeet housuihin.
Mutta kyllähän työläiskaupunginosaan raavaatkin hajut sopivat luontevasti.
En itse touhuile ruuan kanssa lainkaan yhteisöllisesti, vaan mieluiten syön yksin. Ruokaa voi maiskuttaa niin paljon kuin sielu sietää ja keittoa samoin ryystää niin, että ravintolassa moista touhua katsottaisiin hyvinkin paheksuvasti. Ravintolassa syöminen tuntuu vähän samalta kuin miltä voi koirasta kuvitella tuntuvan sen tekemässä toimitustaan tien pientareella; näköhavaintojen perusteella koiraa vähän nolottaa. Jääppäs bortsh-sopan jälkeen tuolille tuhnuttelemaan, niin pian sinut vähintään tuijotetaan ulos, ellei riuska vahtimestari ehdi taluttaa niskaotteella.
Kotona tämäkin luonnollinen toiminto käy vaikka keiton ja herkullisen suklaakakun välissä.
Kakun ja kahvin jälkeen seuraakin melko nopeasti vierailu täysistunnossa. Omakotitalossa ei ole mitään väliä, millaisia varpusparvia lentelee, kaikki pysyy hyvin yksityisenä. Töräytteleppäs häpeilemättä ravintolan tai kerrostalon kaikuvassa vessassa, josta perimmäinenkin ravintolan asiakas tai kerrostalonaapuri kuulevat varpusten määrän ja lentonopeuden.
En ihmettele toimittajaa, joka kertoi haisseensa koko seuraavan päivän keitolle.
Minun ei tarvitse kuin syödä aamupala, jonka seurauksena wc haisee koko aamupäivän. Oven tarvitsee olla vain hieman raollaan, kun hampaita pestessä tepastelee edestakaisin käyden oven läheisyydessä. Ei haju paha ole, kun se on omasta takaa. Se on vain ihmisen haju, yksi monista.
