Toimittaja Tapani Niemi haastetteli minua Lapin radion juttusarjaan sosiaalisesta mediasta. Käsittelimme verkon sosiaalista puolta, mutta myös tiedonhakua. Miten netistä löytää samanhenkisiä ihmisiä, tai tietoa jostakin mahdollisesti eksoottisestakin harrastuksesta? Vaikka porokoirien harrastajia?

Tässä jutussa antamani vinkit vähän täydennettynä

Sanoin, että jos lähtisin ihan umpimähkään etsimään sellaisen aiheen harrastajia, josta en itse tiedä vielä mitään, aloittaisin hakukoneista.

Google, Bing, Bing kuvahaku , Yahoo, www.fi

Jos haluaisin pysyä ajan tasalla siitä, mitä uusia porokoira-aiheisia sisältöjä verkkoon julkaistaan, asettaisin hakuvahteja, joista saisin tietoa haluamallani tiheydellä suoraan postilaatikkoon. Goole Alerts, Yahoo Alerts.

Jatkaisin porokoiraihmisten etsimistä kuvagallerioista kuten Flickr , tai Kuvaboxi.

Saadakseni ladata netistä luvan kanssa kuvan tähän blogiin rajasin haun uudelleen Flickr-kuvagalleriassa sellaisiin kuviin, jotka on julkaistu Creative commons -järjestelmän "Nimi mainittava" -lisenssillä. Se antaa luvan käyttää kuvaa kuvaajan nimen mainiten vaikkapa osana kaupallista palvelua. Haulla löytyi tämä Dave S:n julkaisema söpö pentukuva.

Yahoo!n Delicious-kirjanmerkkipalvelussa porokoira-asiasanalla veti vesiperän.

Wikipediasta ei löytynyt suoraan porokoira-artikkelia, mutta hakusanalla Lapinporokoira löytyi. Artikkelissa oli linkki porokoirakerhoon. Haastattelussa kehotin vilkaisemaan Wikipedia-artikkelin keskustelusivulta, ketkä ovat käyneet keskustelua artikkelin muokkauksista. Mikäli keskustelusivulta ei löydy mitään kiinnostavaa, voi myös tutkia artikkelin historiaa, esimerkiksi ottaa tarkasteltavakseen rinnakkain eri ikäisiä versioita . Tässä tapauksessa asiantuntijan löytäminen Wikipediasta ei ollutkaan ihan helppoa, koska monet olivat muokanneet Wikipedia rekisteröitymättä jolloin heistä oli jäänyt talteen vain IP-osoite.

Käytän itse Wikipediaa myös hakusanan muunkielisten ilmaisujen löytämiseksi. Kunkin artikkelin vasemmassa reunassa on linkit saman aiheen muun kielisiin artikkeleihin. Lystikästä on kopioida vaikka jotain muita aakkosia käyttävä käännös, ja syöttää jälleen se hakutermiksi kuvahakuun...

Facebookista näyttää tänä päivänä löytyvän kolmen porokoiran profiilit (Piekku, Rekku ja Alli) sekä yksi 424-jäseninen harrastajaryhmä.

Lapin porokoirat tuntuvat olevan ahkeria bloggaamaan: yksin blogilistalla heitä on kuusi. Google Blogsearch löytää muitakin RSS-syötteitä kuin blogeja.

Porokoiraväki tuntuu siis olevan ihan kiitettävästi edustettuna sosiaalisessa mediassa - veikkaanpa että Facebook-ryhmään liittymällä ja blogeja kommentoimalla pääsisi piireihin.

Suuresti kunnioittamani radiotoimittaja Eve Mantu panee itsensä komeasti peliin uudessa ohjelmassaan. Kuuntele vaikkapa jakso vanhuuden pelkäämisestä - ainakin minä tunnistin paljon asioita omasta ajattelustani.

Areenan upotus on uusi ominaisuus, jota parhaillaan testataan YLEn sisäisesti. Aiheesta kerrotaan pian myös Kehitys kehittyy -blogissa.

Media ei vielä osaa hyödyntää ihmisiä jutuntekemisen kaikissa vaiheissa, sanoi uusien palvelujen strateginen suunnittelija Pirkka Aunola aamu-tv:ssä tänään. Sen sijaan, että pyydettäisi vain palautetta jutuista, voitaisi ottaa ihmiset mukaan jo ideointivaiheessa, hän ehdottaa.

Hän huomautti myös, siinä missä toimittajat edellyttävät läpinäkyvyyttä poliitikoilta ja yrityksiltä, ihan samoin he voisivat lisätä oman jutuntekonsa läpinäkyvyyttä.

Esimerkkinä avoimesta jutuntekoprosessista hän mainitsi Tietoviikon toimittaja Jouni Junkkaalan hankkeen Qaikussa: Tehdään yhdessä juttu Tietoviikkoon! Suunnitellaan ja kirjoitetaan avoimen yhteisöllisesti juttu 5.3.2010 ilmestyvään lehteen.

Jutun aiheeksi on valikoitunut avoin data ja kehittely jatkuu nyt Qaikussa toimittajan johdolla yhteistyössä.

Aamu-TV:n toimittaja Riina Malhotra mainitsi esimerkiksi journalistin työn taustojen avaamisesta toimittaja Paula Vilenin eilistä blogikyselytuntia, jossa sai kysyä Haitista. Pirkka Aunola vahvisti, että juuri tällaista, ja ehdotti, että yksittäisten kysymys-vastaus -tempausten lisäksi kanava toimittajan ja yleisöjen välillä voisi olla koko ajan auki.

Haastattelun lopussa sivuttiin vanhoja vastakkainasetteluja: toimittajat tuovat herkästi esiin netin huonoja puolia ja viharyhmiä ja muita ikäviä piirteitä, ja viittaavat netin käyttäjiin ylimalkaisilla termeillä kuten "nettiväki", aivan kuin netin käyttäjät olisivat jokin oma erityinen lahkonsa eivätkä me kaikki, ja kuinka yleisössä saattaa olla vuosikymmenien aikana toimittajakuntaa kohtaan kertyneitä kaunoja ja patoutumia, jotka nyt purkautuvat, kun siihen on mahdollisuus.

Jos kuitenkin yritettäisi nähdä netin mahdollisuudet hyviin asioihin, eikä annettaisi niiden hukkua huonojen puolien joukkoon, ehdottaa Aunola.
 

• Haastattelu Areenassa
  

Toimittaja verkossa -aiheisia aiempia blogikirjoituksiani

• Toimittaja tekee työtään sosiaalisessa mediassa monessa moodissa
• Kuka pelastaisi journalismin, kysyy RTTL:n mediaseminaari tänään
  
• Journalismi ja sosiaalinen media kietoutuvat yhteen
• Sosiaalisen median maailmaan ajatuksella
• Jos versiointi tarkoittaisikin yleistajuisen ja erikoistajuisen jutun tekemistä?
• Online, on air - uudenlaisia journalistisia ilmaisumuotoja, osa 3
• Uusi journalistinen ilmaisumuoto: liverapo
• Uusi nimi vanhalle tiedonhankintametodille: verkostohaastattelu

Radiolla välineenä on valtava merkitys suomalaisille. Radio-media tavoittaa 95% suomalaisista viikkotasolla.

Perinteinen radiovastaanotin on edelleeni suosituin tapa kuunnella radiota. Kännykällä radiota kuuntelee viikoittain 6 %.

Internetin kautta radiota kuuntelee silloin tällöin reilu kolmannes suomalaisista ja viikoittainkin jo noin joka kymmenes.

Radion tulevaisuuden näkymissä suurin muutos lienee se, että netin kautta kuuntelun osuus kasvaa. Näin arvioivat ainakin Raimo Mäkelä ja Otto Metsähukala aiheesta aiemmin kirjoittamani blogikirjoituksen kommenteissa.

Radiosta ei tullut digitaalista DAB-teknologialla, vaan se digitalisoitui nettiradiona. Käytin tänään YLEn puheenvuoron Finnpanelin Radiovuosi 2010 -tilaisuudessa, jossa kuvasin radionkin muutokseen vaikuttavia muutosvoimia. Radio Suomen Ajantasa-lähetyksessä tiivistin tulevaisuuden radion piirteiksi että sillä on nykyistä isompi digitaalinen jalanjälki, ja  pitkä häntä.

Kuuntele juttu YLE Areenasta: Ajantasa 21.1.2010 klo 14:03 / lataa MP3