Vapaa toimittaja ja tietokirjailija Minni Niemelä tarjoutui kokeilemaan Tulevaisuus Labin tilauksesta, miten ilman mitään kokemusta syntyy kone-elokuvaa eli machinimaa. Animaation aiheena on esitellä YLE Tulevaisuus Labin omaa nurkkaa Second LIfe -virtuaalimaailmassa.

Niemelä jakaa kokemuksiaan YLEn sosiaalisen median työkalut-blogissa: 

"Työmäärä suhteessa valmiisiin minuutteihin on melkoinen, mutta silti täysin yhden ihmisen hallittavissa, jos vertaa vaikkapa animaation tekemiseen. Omalla kohdallani työtuntimäärää lisäsi se, että lähdin projektiin aika lailla kylmiltäni - alla oli vain kuvausharjoituksia ja keskeneräisiä teelmiä. Edes itse kuvaaminen ei ollut ihan räpylässä.

Tehdessäni opettelin 3D-ympäristössä kuvaamisen mekaniikan (vaatii hieman sorminäppäryyttä ja etukäteissuunnittelua), ohjelmat (Fraps) ja leikkaamista (Adobe Premiere Pro). "

Kummitustalo, koko nimeltään YLE Tulevaisuus Lab ja Holodeck valmistui Second Life -virtuaalimaailman EduFinland IV-saarelle parahiksi pyhäinpäiväksi. EduFinland on suomalaisten oppilaitosten keskittymä yhdelle alueelle.
 

Olemme sopimassa ruotsalaisten mobiilivideostreamauspalvelu Bambuserin kanssa heidän palvelunsa pilotoimisesta yleisradiotoiminnassa ja sen liepeillä. Kännykkävideolähetyksien tekemisessä avautuu ainakin kaksi toisistaan jyrkästi eroavaa toimintamallia: perinteinen portinvartijamalli ja sosiaalisen median malli.

Perinteisessä journalistisessa toiminnassa journalisti tarkistaa ensin tiedon oikeellisuuden ja hyvien tapojen mukaisuuden ja muutenkin sopivuuden YLEn jakelukanaviin. Se edellyttää, että sisällöt, joita yleisöt meille lähettävät, tarkistetaan etukäteen, ennenkuin niitä julkaistaan vaikkapa uutissivuille.

Sosiaalisen median luonnollisin toimintamalli on sen sijaan julkaista ensin ja suodattaa sitten sekalaisesta massasta parhaat ja kiinnostavat sisällöt esille. Millainen tila ja ympäristö sosiaalisen median verkostot ovat journalistille? Miten YLE brändinä ja sen palvelut, sisällöt ja ihmiset voisivat näkyä verkossa muualla kuin YLEn omissa jakeluteissä, televisiossa, radiossa ja yle.fi -palvelussa.

Tällaisia kysymyksiä nousi esiin, kun parikymmentä yleläistä ja kymmenkunta YLEstä kiinnostunutta oman alansa asiantuntijaa kokoontui YLEn Isoon pajaan tänään aamulla.

Tilaisuus oli hauska, kiitos osallistujille, siitä jäi käteen monia hyviä ajatuksia ja osallistujille toivottavasti myös uusia verkostoja ja kontakteja. Pyysin tilaisuuden lopuksi, että mahdollisimman moni kävisi tässä blogissa "jättämässä jälkensä" elin linkin tekemäänsä profiiliin, jos haluaa sitä kautta olla löydettävissä jatkossa verkosta. Niin saavat tehdä myös muut mobiilivideoilmaisun jatkokehityksestä kiinnostuneet, jotta löydämme toisemme.

Olen yhä varmempi siitä, että hyvinvointiyhteiskunnassamme aika on kaikkein merkittävin ja silti aliarvostetuin niukka resurssi. Suonette anteeksi taloustieteen termin, luen parhaillaan Chris Andersonin kirjaa Ilmainen. Digitalisoitumisen vaikutukset kaupankäyntiin (Terra Cognita 2009).

Sitähän itse kukin tekisi vaikka mitä, jos olisi aikaa. Aloittaisi blogin, lukisi enemmän ammattikirjallisuutta, kokoaisi digikuvistaan upean valokuvakirjan, opiskelisi uuden kielen, ottaisi haltuun sosiaalisen median.

Tiedosta ei ole pulaa - kun vain ehtisi omaksua kaiken tarjolla olevan tiedon.

Ajan käytön hallinnan tunne on tärkeä osa työssä viihtymistä. Olenko itse kalenterini valtias, vai viuhuuko nakki ja pukkaako palaveria sitä tahtia, ettei ehdi oman työpöydän ääressä tietokonetta avata saati katsoa TED Talks -videoita. 

Jos on oikein huonosti asiat, sitä on oma pää niin jumissa, ettei mitään saa aloitettua ja mihinkään keskityttyä vaikka aikaa irtoaisikin. Silloin lie parasta nukkua enemmän ja ulkoilla.

Omasta ajastani tänä vuonna taistelevat oma päätehtäväni Tulevaisuus Labissa kehitysprojekteineen, uusi kirjaprojekti, kiinnostavat ja inspiroivat opetuskeikat ja kaikki se edessä oleva uuden oppiminen, josta ei vielä tiedä mitään.

Jos jotain konkreettista vinkkiä on aikaansaamiseen tähän mennessä oppinut niin se on tämä: mitä ikinä olitkaan aikeissa saada aikaan, merkkaa se kalenteriin. Varaa tekemiseen aikaa karsimalla vähemmän tärkeää tekemistä. (Vehmas Assemblyllä on resepti kiireettömään menestymiseen!).

Aikaansaavuuttasi edistää, jos voit tehdä osan hommasta yhdessä kaverin kanssa, mieluiten julkisesti ja avoimesti, jolloin saat mahdollisesti apua niiltäkin, joilta et ole hoksannut edes pyytää.

Tekijänoikeuksien luovutuslisenssejä tunnetaan vielä huonosti. Harva tietää esimerkiksi, että on olemassa tapa, jolla voi netissä ilmaista omien kuviensa ei-kaupallinen käyttö samalla kun pidättää kaupalliset oikeudet niihin.

CC-lisensoiminen mahdollistaa tekijän valinnasta riippuen joko kaikille ja myös firmoille kuvien käytön lisenssillä sallimisen tai vaihtoehtoisesti kaupalliset ulkopuolelle sulkien. (Ks. Aikaleima-blogi: Creative Commons on digitaalisen ajan tekijänoikeusmekanismi 30.3.2009)

YLE tutkii tapoja hankkia oikeuksia uusilla tavoilla.

Yllä oleva kuva on huhtikuisesta Mahdollistajastrategiatapaamisesta. Mikrofonia pitelee toimittaja Olli Sulopuisto ja pöydän äärellä istuu yleläisiä, yleisöä ja yhteistyökumppaneita.

Kuvan otti omia aikojaan omaan käyttöönsä Suvi Korhonen.

Tänä syksynä halusin käyttää joitakin Korhosen ottamia kuvia diaesityksessäni (s. 46 ja 47). Mutta sen sijaan, että olisin vain hankkinut perinteisesti sopivaa korvaussummaa vastaan YLElle julkaisuoikeuden haluamiini kuviin, päädyimmekin Korhosen ehdotuksesta ratkaisuun, jossa Korhonen luovutti ko. tilaisuudessa otetun kuvasarjan Creative Commons-Attribution -lisenssillä Flickr-palvelussa. Näin Yleisradiolla ja lisäksi kenellä tahansa on kuviin ajallisesti ja välineen puolesta rajaamaton muokkaus- ja uudelleenjulkaisuoikeus.

Tämä toimintamalli saattaisi sopia joidenkin ohjelmasisältöjenkin oikeuksien hankkimiseen tulevaisuudessa - vai mitä sanotte?