Twitterin uusi listaominaisuus jakaa mielipiteitä. Erilaisia mekanismeja kontaktien luokitteluun - kategorisoimiseen ja asiasanoittamiseen - on eri palveluissa jo paljon ja niitä pitäisi voida käyttää ristiin sen sijaan, että joutuu tekemään "kaverilistat" uudelleen joka palvelussa. Omien verkostotietojen siirtäminen palvelusta toiseen olisi hyödyllinen ominaisuus. Mutta sitä odotellessa on otettava ilo irti siitä, mitä nyt on käytettävissä.

Twitterin käyttäjät (tai ainakin valitut koekäyttäjät) voivat siis nyt itse koota kontakejaan listoiksi millä perusteella vain haluavat. Itse aloitin kokoamalla listan tietämistäni Twitteriä käyttävistä yleläisistä ja YLEn eri palveluista, joiden syötteen voi tilata kyseisen palvelun kautta.

Toisten laatimia listoja voi napsia seurattavakseen: esimerkiksi Daniel Schildt on listannut videoaiheisia Twittertunnuksia ja @ttso futuristeja.

Facebook-ryhmän "Täysimittainen kapina mediamaksua vastaan" perustanut Riku Nieminen fanittaa mm. Pingua, Rölliä, Pikku Myytä ja Ransua. Näin voi päätellä tarkastellessaan miehen profiilin tietoja tämän eri Facebook-sivuista.

Malliksi ja promoottoriksi ilmoittautuva mies kertoo harrastuksekseen verkostomarkkinoinnin. Melkoinen markkinointisaavutus lieneekin se, että mediamaksun vastustusryhmällä on jo yli satatuhatta jäsentä. Yleensä naamakirjan yhden asian ryhmät saavat olla onnellisia muutamasta sadasta jäsenestä.

Etelä-Suomen Sanomien haastattelema Nieminen huomauttaa, ettei hänellä ole mitään YLEä vastaan - mediamaksua vain. Facebookissa on myös muitakin vastaavanlaisia kilpailevia ryhmiä, ESS lisää, yksi niistä Ylen puolesta, ja Nieminen liittyi heti myös siihen, jutussa kerrotaan.

Muita Niemisen vaikuttamiskeinoja mediamaksua vastaan ovat addressi addressit.comissa sekä ensi kuulle joulukuulle kaavailtu kaksipäiväinen mielenosoitus.

Lisäsin Facebook-ryhmän perustamisen Wikipedian kansalaisvaikuttamis-artikkeliin.

"Luin blogimerkintäsi ja olin eri mieltä melkein jokaisesta kohdasta", sanoi suuresti arvostamani radiotähti hetki sitten Toimitustalon kahvilassa jonottaessamme.

Jos journalismi ei pelastu sillä, että toimittajat jalkautuvat verkkoon, mikä avuksi? Eväitä voi lähteä etsimään Radio- ja televisiotoimittajien liiton RTTL:n järjestämästä mediaseminaarista, jossa etsitään journalismi pelastajaa. 

RTTL järjestää tilaisuuden Suomen Journalistiliiton, YLEn, MTV:n ja Nelosen tuella. Tilaisuus lähetetään suorana YLE Areenassa ja esitykset ovat kuunneltavissa myös myöhemmin tallenteena. Yhteiset muistiinpanot kirjoitetaan Qaikun Seminaarikannu-kanavalla. Twitter-kommentit voisi varustaa vaikkapa #rttl-risuaidalla, niin on helppo seurata kommentteja viserrysten virrassa.

Seminaarin juontaa Eeva Mäntymäki, joka väitöksessään selvitti, miten median käyttäjät ilmaisevat käsityksiään Yleisradiosta toisaalta kansalaisuuden, toisaalta kuluttajuuden näkökulmasta.

Lisätietoja puhujista ja seminaarin ohjelma RTTL:n sivuilta (pdf)

Videotallenteet

• osa 1/3 Avaussanat Eeva Mäntymäki, Tapio Räihä, luento Gunnar Nygren
• osa 2 /3 Charlie Beckett
• osa 3/3 Ismo Silvo, Riitta Monto ja paneelikeskustelu

Kissa pöydälle: uutisten uutisuus on usein tuotettua. Työhöni kuuluu opastaa toimittajia verkkoon verkostoitumaan. Kun mietitään, miten journalisti voisi verkossa toimia, törmätään vallitseviin käytäntöihin, jotka jarruttavat kokeilunhalua. Eräs niistä on halu säilyttää jonkinlainen illuusio siitä, että uutiset ovat yllättäviä, ennakoimattomia tapahtumia, joista raportoidaan mieluiten "juuri tulleen tiedon mukaan".

Vallitseva uskomus #1: uutisen on oltava uusi ja yllättävä

Usein ja enimmäkseen uutislähetys, kuten sanomalehtikin, koostuu ennalta tiedossa olleista aiheista, jotka uutistoimitus uutispäällikön johdolla on päättänyt ottaa mukaan päivän uutispakettiin. Turun Sanomien uutistoimituksen päällikkö Hannu Miettunen kirjoitti Journalisti-lehden 100 sanaa-palstalla tiedotevetoisesta uutistyöstä: "Tv-uutiset suoltavat illasta toiseen tavaraa, joka pohjautuu infokutsuihin ja tiedotteisiin. Uutinen on harvoin tapahtunut juuri sillä siunaaman sekunnilla. Joku muu on vain päättänyt ottaa asian esiin. Joku muu on yleensä julkinen valta, yritys tai etujärjestö."

Miksi pidämme kiinni sellaisesta uutisten esitystavasta, jossa näitä pakkopullajuttuja nostetaan kuin jäniksiä silinteristä? Entä jos uutisten merkitys kansakuntaa sitovana tarinapakettina jäsennettäisikin uudelleen niin, että journalistit kävisivätkin yleisöjen kanssa tiivistä keskustelua verkossa päivän uutisagendasta - ja yhteisen prosessin tulokset esitettäisi ruudussa päivän pääuutispaikalla? Nostettaisi yhteisesti arvioiden merkittävimmät asiat framille parhaaseen kansalliseen Digg-tyyliin.

Voisi kuvitella, että tällainen etukäteispainotteinen palaute olisi journalistille ja uutislähetysten yleisöille ja lehtien lukijoille paljon mielekkäämpää kuin jo julkaistujen juttujen virheiden korjailu jälkikäteen. (Katso uutispalautteesta keskustelua Qaikussa)

Vallitseva uskomus #2: verkkokeskusteluun käytetty aika on pois toimitustyöstä

Toinen myytti toimittajien verkkoläsnäolossa on ajankäyttö. Aikaa siis ei muka ole. Toistan itseäni, mutta uskon vakaasti, että verkkokeskusteluun käytettävä aika jopa jouduttaisi työprosessia, jos verkkokeskustelun painopiste olisi tulevissa, työn alla olevissa jutuissa. Tällöin voisi käyttää verkostoja apunaan tietojen löytämisessä ja asiantuntijoiden löytämisessä, ja kun jutun tärkeys ja näkökulma olisivat tulleet jo käsitellyiksi, ei joutuisi jankkaamaan enää siitä, miksi ja miten asiaa käsiteltiin niinkuin käsiteltiin. Vai olenko aivan idealisti, kuvittelenko liikaa yleisöjen yhteistyöhalusta ja -kyvystä?

Aiheesta on vaihdettu ajatuksia viikon verran Qaikussa #Journalismi-kanavalla.

Toimittaja Tero Lehto on kyynisempi.

"Ideaalitilanteessa varmaan saa rakentavaa palautetta. Käytännössä saattaa tullakin sitten vain piruilua jostain pikkuvirheistä, sananmuodoista tai typoista, jos siis erehtyy paljastamaan lukijoille vielä keskeneräistä työtä."

Digitaalisen viestinnän lehtori Juhana Kokkonen näkee, että keskeneräisen näyttämisen hyöty liittyy yleensä kirjoittamiseen:

"Kai tää pätee kaikkeen kirjoittamiseen ja työstämiseen. Jos saa kommentteja ennen kuin homma on (omasta mielestä) valmis, keskustelusta on äärimmäisen paljon hyötyä, mutta jos juttu on (omassa päässä) valmis, keskustelu tuntuu enemmän arvostelulta kuin auttamiselta."

Aiemmin tässä blogissa

• Toimittaja tekee työtään sosiaalisessa mediassa monessa moodissa 
  
• Jos versiointi tarkoittaisikin yleistajuisen ja erikoistajuisen jutun tekemistä?