Olen lupautunut nuorelle mentoriksi. Amigo-hankkeen mentorisuhde kestää vuoden ja se on vastuullista ja ohjattua vapaaehtoistoimintaa.

Mietin lakkaamatta mitä ihmettä minulla muka on annettavana. Olen itse kaikin tavoin keskeneräinen ja ihmettelevä. Aikaakaan ei töiden lisäksi tunnu olevan mihinkään.

"Se, että me seuraamme uutisia syrjäytymisestä ja muista ongelmista luo harhan, että me olemme valveutuneita. Emme kuitenkaan ole mukana kantamassa vastuuta ratkaisuista. Me seuraamme ja keskustelemme ja filosofoimme ja analysoimme, mutta ehkä se seuraava askel olisi itse osallistua ja vaikuttaa, elää ja kokea se todellisuus, mistä uutiset kertovat", sanoo Liisa Björklund Helsingin Diakonissalaitokselta.

"Olemme saavuttaneet lakipisteen hoivan, tuen ja avun ulkoistamisessa. Julkisen palvelujärjestelmän rahkeet eivät riitä siihen mitä ihmiset toisiltaan tarvitsisivat. Lähimmäisyyttä. Voiko olla kanavia kenen tahansa tavallisen ihmisen osallistua lähimmäisyyden tuottamiseen muillekin kuin sille omalle lähipiirilleen?"

Saanko kysyä yhden kysymyksen?

Mitä sinä teet, kun bussissa istuessasi huomaat, että parin penkin päässä on väsymystään kiukutteleva lapsi?

a) mulkaiset tuimasti kakaraa ja tämän äitiä,

b) ilahdutat lasta itsekeksimälläsi kömpelöllä taikatempulla,

c) huokaat äänekkäästi ja siirryt kauemmas istumaan.

Väsyneen tai villiintyneen lapsen kesyttäminen on yksi vaikeimmista tehtävistä. Lapsi vasta harjoittelee elämää. "Sanopa vuorovedelle, että älä käänny", kuvaa kolmen pienen lapsen äiti Anri haasteitaan. Anri huokaa, että lasten kanssa liikkuminen on usein hankalaa, mutta raskainta on muiden aikuisten käytös. Kun lapsesta on "häiriötä", alkaa ympäröiviä aikuisia lapsettaa. Mulkoillaan, huokaillaan, kiroillaan, sätitään. Harvassa ovat ne aikuiset, jotka tarjoavat apuaan tai jollakin muulla tavalla yrittävät olla osa ongelman ratkaisua.

Miksi me olemme näin tympeitä?

Ja miten on mahdollista, että tällaista mainoskuvaa pidetään onnistuneena?

Anri on painattanut erityisiä käyntikortteja ikävien tilanteiden varalle. Silloin kun joku katsoo perhettä pahasti (PaSi eli Paha Silmä) ja sättii häntä ja/tai lapsia, Anri ojentaa kortin, jossa ovat ne suorat sanat, jotka hän haluaisi osata sanoa loukkaajalle.

Perustin Facebookiin ryhmän, PaSi, jossa mulkoilua kokeneet voivat jakaa tarinoitaan. Miten ihanaa olisikaan, jos huokailuenergia kanavoituisi lapsen hauskuuttamiseen!

En tunne Somalian poliittis-taloudellis-yhteiskunnallista tilannetta. En osaa kertoa juuri mitään Somaliasta, mutta sen tiedän, että maassa on nälänhätä.

Kiinnostaako hätä suomalaisia?

Tämänkin katastrofin mittaluokka on sellainen, että se oma kaksieuroinen tuntuu pilkanteolta. Kehtaanko pudottaa kolikon lippaaseen, mitä se muka auttaa?

Suomessa asuvat somalialaiset muistuttavat tiistaina 13.9. klo 12.15 alkavassa ohjelmassani siitä, miten tärkeää auttaminen on. Jo siksi, että myötätunto meissä pysyisi hengissä. Myötätunto on nimittäin ihmisyyden ydintä.

Onko yksinäisyys yhteiskunnallinen kysymys vai ei? Ainakin yksinäisyys pyörittää kansantaloutta. Menkää lauantaina mihin tahansa ostoskeskukseen ja katsokaa ympärillenne. Yksinäiset naiset siellä sovittavat kenkiä ja jututtavat myyjiä. Ostoksilla voi sentään käydä yksinkin, sitä ei kukaan ihmettele.

Jokaisen yksinäisen yksinäisyys on ainutlaatuinen. Koululainen voi olla syvästi yksin keskellä oppilasmerta, huonojalkainen vanhus ei ehkä kohtaa päivän aikana ketään. Yksinhuoltaja voi kokea arktisen hyytävää yksinäisyyttä iltaisin, lasten nukahdettua.

Yksinäisyydestä voi tulla elämäntapa ja identiteetti. Pitkään yksinäisyydestä kärsinyt voi ajatella, että yksinolo on pilannut hänet ihmisenä.

Netti pursuaa vuodatusta: Olen aivan kaikkea yrittänyt, toivo on hiipunut. En kelpaa kenellekään enkä osaa enää olla ihmisten kanssa. Minussa on jotakin vikaa, selvästi.

Millaista sinun yksinäisyytesi on?

Oletko päässyt muurin yli? Miten teit sen?

(Haluan korostaa, että tällä kertaa olen kiinnostunut yksinäisyyden tunteesta, eli ihmiskaipuusta. Yksin voi olla nautiskellenkin, mutta niille ajatuksille olkoon tila toisaalla.)