Mitä siitä seuraa, jos siirrämme vastuun seksuaalisista loukkauksista loukatuille? Joudumme aikamoiseen hetteikköön. Miten määrittelen provosoivan käyttäytymisen ja pukeutumisen? Joukossa on sellaisiakin, joille hissukka hiirulainen on ärsyke. Nainenhan viestii selvästi alistuvuutta, ja kutsuu alistamaan.
Otin osaa lutkamarssiin kumisaappaissa ja ruskeassa hupparissa. Oli siellä korkokenkänaisiakin. Ja miehiä.
Kupittaan puistossa Turussa on kylvetty, tanssittu ja taisteltu. Tarinan mukaan Pyhä Henrik kastoi ensimmäiset suomalaiset pakanat juuri Kupittaalla.
26.7. puistossa kapinoidaan lempeästi rasismia ja vihapuhetta vastaan. Kukkahattutädit huviretkeilevät ja keskustelevat.
Turkulaisessa Varissuon koulussa on kymmeniä eri kansallisuuksia edustava "oppilasaines". Miten arki saadaan rullaamaan? Millaisin arkipäivän ratkaisuin yhtenäisyyttä vahvistetaan?
Viltilleni istahtavat ainakin opettajat Katri Sarlund ja Abdisalam Ismail. Kulttuurituottaja Riikka Oksanen retkeilee myös joukoissamme, jos hänen kesäflunssansa sen sallii.
Lupaan huudella myös naapurivilttien suuntaan.
Nuori mies luki kirjaa puistossa. Vieras mies tarttui häntä nilkoista ja alkoi vetää kohti vettä. "Eläin pitää viedä takaisin luontoon." Mitä sinä olisit tehnyt, jos olisit nähnyt tapauksen? Tarinan eläin on Chike Ohanwe. Hänen tarinansa leviää kulovalkean tavoin esimerkkinä törkeän rasistisesta loukkauksesta. Minä olen Suomi ja sinä olet Suomi. Mitäs nyt tehdään?
Järjestän tiistaina klo 12.15-13.00 suoran "kyläkokouksen" radiossa. Nyt mietitään rakennuspalikoita. Mitä minun ja sinun on hyvä tehdä ja sanoa, kun joudumme todistajiksi ikävään tilanteeseen. Kun bussissa joku huutelee rasistisia kommentteja, kun jotakuta kohdellaan kuin halpaa makkaraa hänen ihonvärinsä takia.
Kyläkokoukseen voi osallistua puhelimitse. Otan myös kiitollisena vastaan sähköpostitse lähetettyjä rakennuspalikoita.
Chike Ohanwe haastaa meidät: Rakas Suomi. Älä vaivu sosiaaliseen lamaan. Loukkaavan käytöksen laittaminen kulttuurin piikkiin on tekosyy olla ottamatta itsestään vastuuta. Yksilö tekee kulttuurin. Sinä olet se miltä Suomi näyttää.
Olen ennenkin puhunut siitä, miten jännittävää on poiketa polulta. Vuosi sitten lähdin hetken mielijohteesta vieraan vanhan miehen matkaan, haahuilemaan pitkin Helsinkiä. Näin kotikaupunkini uusin silmin. Telkkäperhe tarvitsi apua, variksenpoika teki kuolemaa, askeleemme kulkivat hidasta siksakkia puistoissa ja rantakivillä.
Viime viikolla lähdin toisenlaisen kuljeskelijan matkaan. Raimo Långia kiehtovat epäpaikat. Murrosvaihetta elävät maisemat, paikat, joissa kaupunki luo nahkaansa. Minä olen tottunut retkeilemään paikoissa, joissa on valkovuokkoja ja luonnonkauneutta. Aivot niksahtivat uuteen asentoon, kun Raimo vei minut sepelivuoristoon. Kohtaamani maailma oli epätodellinen. Konekouria, metallimyttyjä ja miesten agilityä.
Äänimatkalle epäpaikkaan pääset tiistaina 31.5. klo 12.15 Yle radio 1:ssä.
Oudon robottihirviön käsi lepää kasan päällä. Otus on nukahtanut. Ollaan hiljaa, ettei se herää.
Tästä pääsisi pienen mörön pesäluolaan, jos uskaltaisi kulkea. Sisältä kuuluu rahisevaa hengitystä. Ehkä.
Näetkö sinäkin tässä nukkuvan peikon kasvot? Vai jotakin muuta?
Kerro myös, mihin sinun olisi hyvä vaihtelun vuoksi mennä ja miksi - sekä milloin aiot tämän hyväätekevän retken tehdä.
Katsokaa nyt tätä lumppukasaa. Tästä pitäisi valita paita töihin.
Tuon turkoosin rievun ostin muutama viikko sitten. Kaupan henkarissa se oli kivasti laskeutuva toppi, kahden pesun jälkeen sillä voi pyyhkiä lattiaa.
Valkoinen t-paita on napakampaa trikoota, mutta kainalot pinttyivät ruskeiksi jo ensimmäisellä käyttökerralla. Paidan saisi pestä vain 30 asteessa, mutta eihän käyttöpaitaa saa raikkaaksi ja tahrattomaksi niin alhaisessa lämpötilassa! Aivan sama, mitä pesuainevalmistajat sanovat. Ei saa.
Pesin paidan siis 60 asteessa ja sain kovan koppuran, jonka saumat ovat kuin piikkilankaa. Ja se ruskea tahra on edelleen kainalossa. Sain paidan kanssa hulluuspuuskan. Päätin, että tahrahan lähtee, vaikka se pitäisi ampua singolla irti. Kokeilin etikat, tahranpoistoaineet, sappisaippuat, astianpesuaineet - koppura tuli aina vaan koppurammaksi, mutta tahra P-Y-S-Y-Y- uskollisesti.
Fida Lähetystorien lajittelijoiden käsiin tulee 850 000 kiloa vaatelahjoituksia joka vuosi. Vain noin 20% määrästä kelpaa myytäväksi kirpputoreilla. 10% menee suoraan energiaksi. 85 tonnia vaatetta poltetaan siis joka vuosi. Suuri osa tästä vaatejätteestä on erilaista halpaa puuvillariepua.
Hävettää. Hävettää sekin, kun tiedän, että kahdeksalla eurolla myydystä paidasta ei paljoa ompelijatädille tai puuvillanviljelijälle tuloa kerry.
Tiistaina 17.5. tarkastelen Yle radio 1:n ohjelmassani Suomi puhtaaksi päivässä -kampanjaa. Mehän harjoittelimme jo huhtikuussa Marianne Rintalan, Heikki Attilan ja Niklas Toivakaisen kanssa Kaisaniemen puistossa. Sama joukko oli tietysti huhkimassa myös varsinaisena tempauspäivänä, perjantaina 6.5.
Valtakunnallisen vapaaehtoistapahtuman järjestäminen on valtava ponnistus. Muutaman ihmisen talkoojoukko aloitti suunnittelu- ja tiedotuspuurtamisen useita kuukausia sitten. Näin suurta kansan siivoustalkootapahtumaa ei ole maassamme ennen järjestetty.
Marianne Rintala jaksoi hymyillä ja kannustaa Tokoinrannassa.
Työvälineitä oli varattu reilusti. Aurinko paistoi ja tunnelma oli letkeä.
Tuttujakin näkyi! Tammikuisen radio-ohjelman jäteasiantuntija Roskisnalle oli tietysti talkoissa mukana. Nallekin ihmetteli yhtälöä: Kukaan ei kerro roskaavansa, mutta silti roskia on maassa, puussa ja vedessäkin.
Roskisnalle työntelee aina kärryä, josta löytyy muovipussitettu roska-astia. Jos vastaan tulee jätettä, nalle vetää käsineet käteen ja korjaa roskan kärryynsä pois kuleksimasta.
Suomi puhtaaksi päivässä -kampanja alkoi virallisesti vasta kello 12.00, mutta Tokoinrannassa ensimmäiset malttamattomat odottelivat haravia jo yhdeksältä.
Raikkaaksi rapsuteltu nurmikko odottaa kesäkansalaisia. Toivottavasti picnic-kansalaiset muistavat korjata roskansa pois.
Kampanjan projektisihteeri Heikki H Attila tulee suoraan radio-ohjelmaan tiistaina 17.5. tuoreimmat tilastot kainalossaan. Kuinka moni kunta ja kaupunki osallistui? Mistä päin löytyy aktiivisin talkooväki? Missä sijaitsivat karmeimmat roskaamisalueet?
Eve Mantu yle radio 1 tiistaina klo 12.15
KOMMENTOI, KERRO: Olitko mukana? Huomasitko lähiympäristösi siistiytyvän? Millaisia kehitysideoita sinulla olisi kampanjaa 2012 ajatellen?
Jo tähän ryhtyessäni tiedän, että ei tästä mitään tule. Sisäinen kriitikkoni nauraa katketakseen. "Vai aikoo emävetelys taas yrittää kuntospurttia ja laihdutuskikkaa. Vai ihanko peräti loppuelämän muutosta? Tästä tulee hauskaa!"
Tämän keskivartalon rakentamiseen on mennyt aikaa ja rahaa. Makkara on parasta A-luokkaa. Painoa on tullut noin kilo per vuosi lapsen syntymän jälkeen.
Olen siis yksi kahdesta miljoonasta maamme rasvahaalarin kantajasta. Ei tässä ole mitään uutta eikä raikasta, mutta havahduin tilanteeseeni ja haluan muutosta.
Ongelma on siinä, etten halua muuttaa mitään. Haluan edelleenkin mässyttää voikkareita illalla tietokoneen ääressä enkä missään nimessä halua hölskyttää vyötiäisenvartaloani minkäänlaisissa jumppasaleissa. Juoksemista en ole koskaan oppinut.
Oletko nykyinen tai entinen kohtalotoveri?
Jaa viisauttasi: miten laiskanpulskalle rakennettaan uudenlainen identiteetti?
(Tai älä sittenkään, turhaa vaivaa, ei tästä mitään tulee, taaskaan.)
Äiti sairastuu helposti vahvuuteen. Hän pätee perheellään ja nostaa rimaa aina ylemmäs. Äiti takertuu lapsiinsa ja elää heidän kauttaan. Utelee seurusteluasioita, vihjailee vauvatoiveista ja marisee "kun te ette IKINÄ käy".
Äiti ei itse saanut nuorena tehdä mitään. Hänen piti tyytyä vähään. Hän ei ole toteuttanut syvimpiä unelmiaan, koska hänestä tuli äiti.
Äiti kehuu tyttärelle poikaa ja pojalle tytärtä. Roolipeli etäännyttää perheenjäsenet toisistaan, eikä äiti koskaan opi aidosti tuntemaan omia lapsiaan.
Eron jälkeen äiti syyllistyy kostonhimoisuuteen ja kohtuuttomuuteen. Äiti manipuloi lapsiaan.
Nettikeskusteluissa tuuletetaan lapsuusmuistoja:
Kun äiti on kantanut, synnyttänyt ja kasvattanut, onko sitä ikuisessa kiitollisuudenvelassa siitä? Kyllä minun mielestä samaan pakettiin kuuluu myös äidinrakkaus ja eväiden antaminen omaan itsenäiseen ja tasapainoiseen aikuiselämään tai muuten äidin tehtävä on jäänyt vähän puolitiehen. Varsinkin, jos pakettiin liittyy vielä henkistä alistamista tai väkivaltaa, on äiti suorastaan epäonnistunut tehtävässään. Itse en voisi antaa itselleni koskaan anteeksi, jos kohtelisin omaa lasta niinkuin äitini on kohdellut...
SUOMI PUHTAAKSI PÄIVÄSSÄ.
Onnistuuko?
Kävimme Kaisaniemen puistossa harjoittelemassa isoa tempauspäivää varten.
Tempauksen projektisihteerit taistossa. Luutamiekkaa heiluttaa Heikki H Attila. Pölykapselin taakse suojautuu Marianne Rintala.
www.suomipuhtaaksi.fi kertoo kevään 2011 siivoustalkoista enemmänkin. Sivustolla voit kertoa paikoista, johon roskaa on kerääntynyt. Voit myös etsiä kartalta siivouspartioiden kohteita.
Marianne kiipesi roskalavalle ja teki löydön.
Mikään kunta tai kaupunki ei voi palkollisten voimin pitää yhteisiä alueita roskattomina. Tupakannatsojen, hampurilaiskääreiden ja pullonkorkkien noukkiminen on aikaavievää työtä.
Tässä vielä pari kuvaa Latvian siivoustempauksesta:
Aiotko sinä osallistua keväisiin siivoustalkoisiin?
Onnistummeko ylittämään Slovenian aktiivisuuden, saammeko yli 13,5% suomalaisista liikkeelle?
Heikkokuntoiset vanhukset joutuvat sinnittelemään yksin kotona. Sellaista elämää en halua. Hellin haavetta jonkinlaisesta vanhusyhteisöstä, mutta miten sellainen perustetaan?
Helsingissä Arabianrannassa sijaitseva Loppukiri on ensimmäinen laatuaan Suomessa. Loppukirin yhteisöllinen elämä perustuu yhteistyöhön ja naapuruuteen. Talo ei ole palvelutalo, vaan itsepalvelutalo. Asuntoja on 58. Loppukiri sai alkunsa neljän toimeliaan naisihmisen haaveesta. Ehkä minäkin siis voin haaveilla?
Vanhustenhuolto Suomessa on kriisissä, enkä usko tilanteen helpottuvan.
Millaisia ajatuksia sinulla on? Miten sinä asut, oletko tyytyväinen? Mikä on unelmasi?
Eve Mantu kutsuu kurittoman kokouksen koolle lauantaisin aamukymmeneltä. Yhteiskuntarauhaa häiritään oudoilla havainnoilla ja kysymyksillä. Miksei työtön saa keittää kahvia? Mihin rikas tarvitsee lapsilisää? Onko huippukirurgeilla liian vähän töitä? Sinäkin voit tämän blogin kautta ehdottaa tärkeää ja/tai kohtuutonta asiaa kokouksen asialistalle. Eve Mantun kuriton kokous Yle radio 1:ssä lauantaisin klo 10.00-10.45. (alkaen 4.1. 2014)
