Eve Mantu

Voiko nelikymppisten seurassa viihtyä?

Kyyyyllä voi, pienellä varauksella.

Nelikymppinen seurue lähtee helposti väärille urille. Alkaa kilpalaulanta ja nokkeluuksien latelu. Jokainen haluaa olla vierustoveria sukkelampi, fiksumpi, syvällisempi ja kokeneempi.

Ihan sietämätöntä. Olen itse usein juuri tuollainen.

Joskus taas nelikymppiset ovat koolla rentoina ja inhimillisen epätäydellisinä. Vähän hauraina ja toistensa suhteen uteliaina. Enemmän kuulolla kuin äänessä. Nam. Sellaiset kohtaamiset ovat elämän parasta herkkua.

Asiasanat:

40-vuotias

keski-ikä

nelikymppinen

3 kommenttia

Sietämätön nelikymppinen

3 kommenttia

Hyi että me +/- nelikymppiset olemme ärsyttäviä. Meillä on niin suuret luulot itsestämme. Ilman meitä maailma luhistuisi.Me teemme suuria päätöksiä ja satsauksia. Maksamme veroja, korjaamme putkia, opetamme lapsia ja rakennamme tulevaisuutta.

Meillä on kilometrejä edessä. Ja takanakin sen verran, että korvantaukset ovat kuivat. Meidän silmille ei kannata ruveta hyppimään!

Nelikymppisen tunnistaa otsarypyistä. Me olemme niin tosissamme. Me haluamme hoitaa asiat kunnolla, osallistua ja kantaa vastuuta. Meidän on PAKKO, sillä jos me emme niin kukaan ei.

Torstaina 12.15 esitän julkisen anteeksipyynnön kaikkien meidän nelikymppisten puolesta. Lapset ja vanhukset - antakaa meille anteeksi! Me emme voi itsellemme mitään.

Asiasanat:

3 kommenttia

"Olisit niitannut kaaharit 6-0. Olit liian kiltti!"

2 kommenttia

Itsekritiikin paikka. Puhuin torstaina 4.2. lähetyksessäni kaahareista. Etukäteen uhkuin kiukkua ja värikkäitä kielikuvia. Itse lähetyksessä olin kuulemma kuitenkin aika kesy.

Kävimme tuottajan, Honkasen Jorman, kanssa erinomaisen rakentavan keskustelun suoran lähetyksen jälkeen. Jorma oli hämmentynyt siitä, miten maltillisesti puhuttelin kaahareita. "Nehän on tappajia!"

Oli pakko huokaista vaan, että olen samaa mieltä, enkä oikein tiedä mikä minut kesytti. Mitä lähemmäs lähetys tuli, sitä enemmän aloin pelätä että saarnaan. Että olen kukkahattutäti, joka leuka täristen tirisee jotakin paheksuvaa lätinää, ja aiheuttaa kuuntelijoissa pelkästään ärtymystä.

Rankin juttu taisi olla se, että sanoin, etten ottaisi kaaharia miehekseni.

Wow. (Joo, naurakaa vaan, se todellakin taisi olla "rankin" osuus puheenvuorossani.)

Nyt harkitsen kakkososaa - olkoon se vaikka Kukkahattutädin Paluu.

Saa kannustaa. Saa laittaa kommentiksi tai sähköpostilla värikästä tekstiä. Niitataan yhdessä ne kaaharit ihan 6-0. Lupaan lukea messevimpiä mielipiteitä sitten lähetyksessä.

Asiasanat:

2 kommenttia

42 minuutin työmatka

1 kommentti

Autotalli -> päiväkoti -> koulu -> työpaikka: Tasan 42 minuuttia. Ajomatka autotallilta päiväkodin ja koulun kautta työpaikalle taitaa olla monessa perheessä ajoitettu minuutilleen - kiitos navigaattorin laskurin.

Tähän ajatteluun eivät sovi lumiaurat ja pyöräilijät. Ajomatkaan on laskettu kuluvan 42 minuuttia. Kuski järkeilee, että jos ensimmäinen viisi kilometriä menee arvoitua hitaammin (kiitos sen *** köröttelijän), on minulla oikeus ottaa loppumatkasta takaisin. Vaikka sitten kaahaamalla.

Onko kaahaamiseen hyviä syitä?

Mitä sinä olet mieltä?

Asiasanat:

1 kommentti

Kaahari on naurettava pelle

5 kommenttia

Ihminen ei muutu ratissa toiseksi ihmiseksi, mutta hän saattaa paljastaa uusia piirteitä itsestään. Mies voi esittää symppistä ja vastuullista aikuista ihmistä kuukausia, mutta istupa kyytiin ja körötä ruuhkassa hänen kanssaan. Suhaako hän kaistalta toiselle vimmaisesti? Kiilaako turvaväleihin aggressiivisesti? Onko hänessä miestä päästää jalankulkija yli tai pitkään odotellut auto kärkikolmion takaa?

Itsekäs kuski on takuulla törppö muussakin elämässä. Se ei vaan välttämättä paljastu heti. Missään nimessä ei kannata perustaa perhettä sellaisen miehen kanssa, joka sudittaa talvirengasta aina, jos joutuu väistämään tai hidastamaan. Hän ei tule jaksamaan lapsiperhe-elämää.

Voi kun miehet ymmärtäisivät, miten typeriltä heidän liikennekukkoilunsa näyttää naisten silmissä! Nainen ei halua istua PELKÄÄJÄNpaikalla.

Ajan itse päivittäin ruuhka-aikaan ja näen heitä aamuin illoin. Komeita 25-45 -vuotiaita miehiä kiiltävissä autoissaan matkalla töihin. Takapenkillä on tyhjä turvaistuin, koska isi on jo vienyt lapset tarhaan. Ja nyt isi painaa HANAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA

Asiasanat:

5 kommenttia

Hämmennyksen vuosi 2010

1 kommentti

Sain vuoden alussa oman ohjelman. Ihanaa ja kamalaa. Ihanaa siksi, että olen pitkään toivonut vapaampia käsiä. Kamalaa, koska nyt pitäisi tehdä se, minkä olen luvannut itselleni tehdä sitten joskus kun saan tilaisuuden.

Nyt pitäisi käyttää annettu aika hyvin, kunniaksi itselle ja elämälle. 45 minuuttia on iso viipale radiopäivää.

Mikä on tärkeää? Mistä haluan pitää ääntä? Millaiset asiat vaivaavat minua?

Yritän löytää sen suuren ja tärkeän pienestä ja arkisesta. Miksi en osaa jutella somaliäidin kanssa, joka seisoo edessäni kaupan jonossa? Osaisinko pitää seuraa kroonikkopotilaalle sairaalassa, kun vanhan ihmisen seurassa alan pelätä kuolemaa?

Etsin tänä vuonna siis sitä jotakin noloa ja kyvytöntä itsessäni. Ujostelua, kateutta, lammasmaisuutta, ennakkoluuloisuutta... Ja yritän olla säikähtämättä, kun hukkaan langanpään. On uskottava, että juuri niinä hauraimpina hetkinä (eli kun olen ihan pihalla, sanaton ja hämilläni) olen kaikkein eniten ihminen.

Asiasanat:

1 kommentti

Herra varjele meitä joutumasta tasamaalle!

1 kommentti

(IL)
"Päätoimittajan pitäisi pystyä kertomaan rehellisesti kaikista henkilökohtaisista taustoistaan. Näin valitsijat voivat ikään kuin tasamaalta arvioida hänen mahdollisuuksiaan. Tämä ei liity hänen ammattitaitoonsa vaan hänen persoonaansa, viestintäjohtaja Rauno Heinonen kommentoi STT:lle."
Tämän lausunnon jälkeen ei keskustelua tarvitse jatkaa siitä, oliko työsuhteen purkaminen laillista/perusteltua.
Herra varjelkoon kaikkia meitä työnhakijoita joutumasta tasamaalle!

1 kommentti

Pakko valehdella

1 kommentti

"Aiotteko hankkia vielä lapsia?"
"Kumpi teillä jää kotiin, jos lapsi sairastaa?"
"Et kai kuulu mihinkään Greenpeaceen tai vastaavaan?"
"Onko sinulla pankkilainoja?"
Tässä muutamia kysymyksiä, joihin tuttavani ovat joutuneet vastaamaan epärehellisesti työhaastattelutilanteessa. Onko väärin valehdella, jos kysymys on lainvastainen tai muuten asiaton?
Totuushan on, että jos hakija vastaa "en halua vastata tuohon kysymykseen, koska te ette saisi kysyä sitä", se on sama kuin sanoisi kyllä.
Itse aion mennä seuraavaan mahdolliseen työhaastatteluun nauhuri käsilaukussa. On sitten keinot todistaa mahdollinen asiattomuus.

1 kommentti

Jos Peppi kasvaisi aikuiseksi, millainen nainen hänestä tulisi?

3 kommenttia

Punapäällä on ollut pitkä elämä. Hän on ravistellut ruotsalaista yhteiskuntaa jo 60 vuotta. Itse Peppi on pysynyt pisamanaamaisena kauhukakarana, mutta entä jos...

Voisiko Pepin raikas anarkia hyytyä iän myötä? Jaksaisiko hän pitää pienempien puolta ja hörhöillä heppansa kanssa vielä kolmekymppisenä? Peppiä kuvaillaan yleensä vahvaksi, energiseksi ja iloiseksi. Jotkut näkevät myös tragedian: pieni äiditön tyttö, joka ei sopeudu yhteisöön. Voisiko Peppi syrjäytyä?

Kaapin paikka -ohjelmassa leikittiin ajatuksella Peppi-naisesta. Kirjailija Jukka Parkkinen fanittaa erityisesti Pepin slapstick-huumoria ja burleskia meininkiä. Hänen mielestään Peppi on lyömätön verbaalinen jallittaja. Luokanopettaja Eija-Liisa Stam-Lehmusvuori (jonka tytär Henna-Liisa antoi äänensä Pepille niissä uusissa animaatioelokuvissa) käyttää kirjoja oppilaittensa kanssa, kun on aika käsitellä moraalikysymyksiä. Peppi kun on niin oikeudentajuinen ja rohkea!

Marjo Suominen opettaa harmonikansoittoa ja keikkailee Peppinä. Hän voisi kuvitella huostaanottokodin, jonka varaäitinä Peppi häärisi. Peppi jos kuka ymmärtäisi nuoria, joita kukaan ei ymmärrä.

Olisi myös helppo kuvitella P.P. elokuvaohjaajana, jonka dokumentti turismin vaikutuksista Galapagos-saarten luontoon voittaisi palkintoja elokuvajuhlilla.

MUTTA: saako nainen olla nerokas verbaalinen jallittaja, vahva ja omaperäinen sankaritar? Lannistaisiko yhteisö sittenkin Peppimme kauheana akkana?

3 kommenttia

Saako miehillä olla tasa-arvo-ongelmia?

8 kommenttia

Saako miehellä olla tasa-arvo-ongelmia, vai onko naisilla meidän yhteiskunnassamme valta tyrmätä miesten puheet tasa-arvosta?
Tomi Timperi, Miessakit ry:n toiminnanjohtaja sanoo: "Tasa-arvotyö Suomessa pitäisi pysäyttää kuin seinään. Työ pitäisi aloittaa alusta, lähteä rakentamaan luottamusta eri osapuolten välille."
Tasa-arvotutkija Henry Laasanen sanoo: "Naisilla on valta määritellä tasa-arvo. Miehillä ei ole kunnollista edustusta tasa-arvoelimissä ja tutkimuksessa. Missä on miestutkimus?"
"Naiset ovat tasa-arvon keskiluokkaa. Suomessa ei ole samanlaista naissyrjäytyneistöä kuin on miessyrjäytyneistö", sanoo Erkki Lampén, yksi Mies vailla tasa-arvoa -kirjan kirjoittajista.
MITÄ SINÄ SANOT??

8 kommenttia

Sivut

Eve Mantu kutsuu kurittoman kokouksen koolle lauantaisin aamukymmeneltä. Yhteiskuntarauhaa häiritään oudoilla havainnoilla ja kysymyksillä. Miksei työtön saa keittää kahvia? Mihin rikas tarvitsee lapsilisää? Onko huippukirurgeilla liian vähän töitä? Sinäkin voit tämän blogin kautta ehdottaa tärkeää ja/tai kohtuutonta asiaa kokouksen asialistalle. Eve Mantun kuriton kokous Yle radio 1:ssä lauantaisin klo 10.00-10.45. (alkaen 4.1. 2014)

Eve Mantu YLE Areenassa

Tilaa RSS