Draamatulva tulee
Ville Vilén on Ylen luova johtaja.
Kansainvälisen draaman kentällä todella tapahtuu. Kerron muutaman tuoreen esimerkin.
Eurooppalaiset tuotantoyhtiöt ovat huolestuneita, kun kaikki merkittävimmät näyttelijät ovat Amerikassa tekemässä tv-draamaa. Vuonna 2014 USAssa oli tulilla 250 draamaprojektia, tänä vuonna 450.
Ruotsista ei löydy enää yhtään vapaata käsikirjoittajaa ja Britanniassa on 120 draamaan erikoistunutta tuotantoyhtiötä.
Kukaan itseään arvostava näyttelijä ei 5 vuotta sitten halunnut tulla palkituksi jenkki-tv:n Emmy-gaalassa, tai ei ainakaan tullut paikalle palkittavaksi. Nyt pysti on suuri kunnia.
Woody Allen tekee Amazonille tv-sarjaa. Ja niin edelleen.
Merkittävin ajuri kehitykselle on varmasti ollut mediakulutuksen muutos ja sen myötä uusien pelaajien ilmestyminen pelikentälle. Siis digitalisaatio eli muutos.
Tilanne ei ole aivan uusi, muuttunut kulutus näkyi jo siinä, miten dvd-bokseja ahmitaan. Striimattavien VOD-palvelujen yleistyminen on kuitenkin räjäyttänyt draamapankin, samalla kun yhä useampi sarja on globaalisti tarjolla samaan aikaan vailla broadcasterien väliporrasta. Netflixin sarjan ensi-illalla on 70 miljoonaa potentiaalista katsojaa ilman, että kenenkään tarvitsee nostaa kankkuaan kotisohvalta.
Pohjoismaisen draaman nousu osuu tähän kehitykseen saumaan. Tai oikeastaan sarjojen tason nousu oli sopivasti valmiina odottamassa tätä käännöstä. Suomessa VOD- eli videon on demand -kisa alkaa toden teolla ensi vuonna. Kotimainen draamasisältö – erityisesti komediat – on varmasti keskeisin kilpailuvaltti.
Uudet pelurit tulevat meilläkin muualta kuin perinteisestä mediasta. Toiset tosissaan, taistellen elämästään, ja toiset kiinnostuneina uudesta alueesta. Kehikko on kuitenkin selkeä – voittajilla on paras kotimainen (ja osin kansainvälinen) sisältö saatavilla helposti erinomaisessa palvelussa kaiken aikaa, kokonaisina sarjoina ja pitkään. Milloin vain ja missä vain ja kaikilla ruuduilla.
Elämme jälleen kiinnostavia aikoja ja takuuvarmasti draaman kulta-aikaa. Samalla on selvää, että myös draaman inflaatio tullaan kokemaan ja moni hyväkin sarja hukkuu draamatulvan alle.
Ylen draamatarjonta on luonnollisesti merkittävä osa kotimaista tarjontaa. Olemme jo julkaisseet draamaa Yle Areenassa kokonaisina sarjoina, ja kokemuksemme ovat hyviä. Perinteisen tv-kanavan ja Yle Areenan tämän ns. katalogitarjonnan yhdistelmä on tehokas eikä suinkaan tuhoa toinen toistaan.
Yle Areenalla ja katalogilla on jatkossa yhä merkittävämpi rooli draaman julkaisemisessa. Osa draamayleisöstä on jo aikaan ja paikkaan sidotun kanavatarjonnan ulottumattomissa. Areenasta kiinnostavan sarjan voi taas poimia silloin, kun itse haluaa ja ahmia sen vaikka kerralla kokonaan, jos siltä tuntuu.
3 kommenttia
Pe 04.12.2015 @ 11:46
"Kotimainen draamasisältö – erityisesti komediat – on varmasti keskeisin kilpailuvaltti."
En voisi olla enempää samaa mieltä. Komedia!
Ma 07.12.2015 @ 10:19
"Kotimainen draamasisältö – erityisesti komediat – on varmasti keskeisin kilpailuvaltti."
En voisi olla enempää samaa mieltä. Komedia!
Ketä vastaan Suomen Yleisradio kilpailee? Kaupallista mediaa vastaan? Komedian keinoin?
Ma 14.12.2015 @ 09:43
Vice tulee ylelle, ilmeisesti on tarkoitus lyödä lopullinen niitti suomessa tehtävälle suomenkieliselle ohjelmalle. Kotimaisen kulttuurin ja ohjelmantekemisen velvollisuus hoidetaan ilmeisesti svenskaylen ja svenskfinlandin puolelta.
Sinänsä mielenkiintoinen tämä käsitys kotimainen. Svenskaylellä se on yhtä kun svenskfinland, mutta koko ylellä myös sama svenskfinland.