”Hei me kuollaan taas!” - mietteitä RSO:n, Sibeliuksen ja hiukan Beethoveninkin tiimoilta
Tuula Sarotie on RSO:n intendentti.
Klassisen musiikin kriisi on nykyään seminaarien suosikkiaihe. Tosin jo ainakin 1900-luvun puolivälistä esillä on ollut sama suru: genren viimeisetkin harmaahapsifanit, tuo pieni eliitti arvopalatseissaan, riutuu kohta pois. ”Hei, me kuollaan taas!”, kuten säveltäjä Pasi Lyytikäinen lohkaisi.
Itse konserttitapahtuma on niin epätrendikäs. Miten tylsää, että vain istutaan ja kuunnellaan.
Nyt pitäisi yhdistää genrejä, twiitata konsertissa, saada sinfonian viereen punkkia, yleisölle Aku Ankka, applikaatio ja viinilasi viihdykkeeksi. Tai musiikki pitäisi valjastaa ainakin vastustamaan jotakin.
Uudet yleisöt ovat mantra, jota pitää toistella ja pohtia, mikä temppu heitä koukuttaisi.
****
RSO:n piirissä olemme suhtautuneet kriisiin hiukan niin, että panimme päät pensaaseen ja leikimme, ettei sitä olekaan. Olemme sinfoniaorkesteri, joka soittaa orkesterimusiikkia ja tähtää laatuun, ja vain siihen.
Olemme myös hiukkasen hengenheimolaisia pianistivieraamme András Schiffin kanssa, joka sanoi itselleen tyypillisesti, suorin sanoin: ”Yleisöä kannattaa vain yliarvioida. Kannattaa suunnitella sisältö ajatellen kaikkein sivistyneintä ja asiantuntevinta kuulijaa. Heitä riittää”. Tämä olkoon meidän tulkintamme Ylen keskeisestä arvosta: yleisön, siis ihmisen arvostamisesta.
Toinen juttu on toki se, että yleisön – nuorten ja muuten uusien – on löydettävä tiensä taidemusiikin pariin. Meidän on oltava aktiivisia ja kekseliäitä rakentaaksemme siltoja.
No, väki farkkupojista eläkeläisrouviin tulvii nyt konsertteihin. Kantayleisömme on kolminkertaistunut – uusia yleisöjä siis – tavoittavuus Ylen kanavilla on erinomainen ja orkesterin brändikin taitaa olla ihan kunnossa. Musiikkitalo mahdollisti buumin, ja trendi jatkuu vaikka kuherruskuukaudet ovat jo ohi.
Hannu Lintu ja virallinen Sibeliuskoira Shurik.
Tältä pohjalta suunniteltiin myös Ylen tv-kanavilla nyt esitettävä Sibeliuksen 7 sinfonian sarja. Ylikapellimestari Hannu Lintu taustoittaa ja analysoi kaikki teokset perinpohjaisesti ennen esitystä. Luotamme siihen, ettei muutama termi musiikkitieteen oppikirjasta pelota kuulijaa, vaan päinvastoin innostaa uteliasta ottamaan asioista lisää selvää. Sopii toivoa, että näin sinfoniasarja toimii parhaiten myös Yle Areenassa, ns. pitkän hännän ohjelmistossa eli kestää tuleville vuosikymmenille.
****
Askartelen välillä mahdottoman ajatusleikin parissa. Kuinka monta kuulijaa Beethovenin 5. sinfonia on tavoittanut kantaesityksensä, vuoden 1808 jälkeen? Vaikka varovaisia ollaan, lukumäärän on pakko olla sadoista miljoonista miljardiluokkaan, siihen vielä päälle levyt ja sähköinen media. Kun Kiinan tuhat uutta orkesteria oikein pääsee vauhtiin, luku kohta tuplaantuu.
Hiipuvalle kriisigenrelle kohtalainen saavutus. Vai onkohan niin, että kriisissä onkin tämä ”kriisi”?
- Lue lisää Ylen Sibelius-tarjonnasta
- RSO
