Marja Keskitalo: Radionäkymiä
Marja Keskitalo on Ylen radion julkaisupäällikkö.
Antauduin hiljattain Taloustutkimuksen haastateltavaksi. Tutkimuksen aiheena olivat Suomen ja oman talouteni lähiajan näkymät. Henkilökohtaisen talouteni näkymät oli helppo kuvata. Kuuliaisesti luettelin omistamiani rahareikiä: auto 1, televisio 1, paksu kissa 1 (ei lasketa, vaikka kalliiksi tulee). Ajatusleikki maan talouden tulevasta tilasta johdatti minut pohtimaan radion tulevaisuutta. Miltä näyttävät radion pari seuraavaa vuotta?
Vuosi 2012 oli kaupallisissa radioyhtiöissä toimelias. Ennenkuulumattoman pitkä, 8-vuotinen, toimilupakausi ja edellisvuoden mainosmyynnin ennätysluvut siivittivät vuoden hyvään vauhtiin. Monen kanavan kuuluvuusalue laajeni merkittävästi. Vuoden aikana toteutettiin iso yrityskauppa, kun Nelonen Media hankki useita radiokanavia omistukseensa. Suomessa radiokentällä toimivat suuret mediayhtiöt: Sanoman Nelonen Media, Discoveryn omistama SBS, Bonnierin Radio Nova ja ranskalainen NRJ Energy. Taistelu kaupallisten kanavien herruudesta on kiristynyt entisestään.
Ylessä käynnistimme viime vuonna maan ensimmäisen kokovaltakunnallisen puheradion, Yle Puheen. Kanava on vuoden aikana lisännyt merkittävästi kuulijakuntaansa ja sen voi jo nyt sanoa löytäneen paikkansa suomalaisessa radiokentässä. YleX kasvatti kuulijalukujaan ja tuplasi nettikävijänsä. Yle Radio Suomi säilytti ylivoimaisen asemansa maan kuunnelluimpana radiokanavana ja arvostetuimpana radiobrändinä. Yle Radio 1:n kehitystyö on voimallisesti käynnissä. Kuuntelimme syksyn aikana kanavan tekijöitä ja keväällä käännymme kuuntelijoiden puoleen. Miten he haluavat kehittää Ylen kanavaperheen kivijalkaa?
Mutta niistä lähivuosien näkymistä. 90-vuotias radio on sähköisistä medioista tavoittavin. Reilut 95 sadasta suomalaisesta kuuntelee viikon aikana radiota. Olen luottavainen myös tulevaisuuden suhteen. Jos teemme sisältöjä, jotka ilahduttavat, ärsyttävät, pistävät pohtimaan tai vaikka vihaksi, tulevaisuutemme on taattu. Hajutonta, mautonta tai yhdentekevää sisältöä ei kaipaa kukaan. Kanavavalikoiman tulee olla erottuva. Pyrimme rakentamaan sisällöllisesti ja brändeiltään selkeästi toistaan erottuvan Ylen radiokanavaperheen.
Keväällä lanseerasimme radiosovellukset älypuhelimiin ja tabletteihin. Perinteinen kuuntelu analogisesta radiosta jyllää edelleen, mutta meidän on varmistettava, että radiosisällöt ovat kaikkien saatavilla, päätelaitteesta huolimatta. Kasvavalla joukolla suomalaisia on taskussaan puhelin, jossa on tuhansia sovelluksia kilpailemassa mediaan käytetystä ajasta. Liikkuvuus ja kevyt teknologia ovat olleet radion valtteja kautta aikojen. Nämä perusasiat ovat tukijalkojamme vastaisuudessakin.
Taloustutkimuksen haastattelun päätyttyä kysyin tutkijalta, miksi hän ei kysynyt huushollini radioiden määrää. Hämmentynyt haastattelija ei osannut vastata, mutta arveli niiden olevan "niin tavanomaisia ja edullisia", ettei niitä kysytä. Niinpä niin, tuiki tavallinen ja ihan arkinen media. Arkinen, mutta toivottavasti ei arkipäiväinen, tavallinen mutta toivottavasti ei tylsä tai tavanomainen. Aiemmin koettu menestys ei takaa sijoituksissa tulevaa tuottoa, eikä mikään media voi levätä vanhoilla laakereillaan. Me menestymme jatkossakin, kun uskomme radion vahvuuksiin ja erotumme kanavillamme sisällöllisesti. Omassa huushollissa riittää, kun pitää suun säkkiä myöten.
7 kommenttia
Ke 13.02.2013 @ 15:25
Yle is radio luin erään kerran kirjoitettuna Ylen jakelutekniikan tavaralaiturille Japanista tulleen tavarakollin kyljestä.
Mielestäni se pätee edelleen. Sitä paitsi käsite yleisradio on ollut myös mainio yleiskäsite siitä alkaen, kun tekniikan opiskelijat valitsivat sen huutoäänestyksellä erotukseksi laivaradiosta ja sotilasradiosta. Tämä tapahtui liki 90 vuotta sitten pikkujoulujuhlassa aikakirjojen mukaan.
Ma 06.10.2014 @ 18:34
http://www.hs.fi/kulttuuri/a1412474769383
Suurten ikäluokkien edustajana huomautan tässäkin, että YLE määrätietoisesti suhtautuu rasistisesti yli 40 vuotiaisiin.
Ensi meiltä varastettiin YLE Puhe täysin joutavasti urheiluselostusten käyttöön ja nyt sitten tämä.
Eikö tässä maassa ole muka muita palveltavia kuin alle kolmekymppiset jokapaikan vaatijat?!
Heikki Harman musaohjelma pois lopetettavien listalta!
YLE näkyy parhaiten palvelevan "MINULLE NYT KAIKKI HETI, PIKKUISEN VIELÄ LISÄÄ PÄÄLLE JA HETI" -kansaa... sekö on oikein?!
P.S. Nimen Marja Keskitalo tulen muistamaan ikäni. Nimen näin 5 minuuttia sitten TV:ssä kun ko. henkilö perusteli HH:n ohjelman lopettamistaan. Ällöttävää.
Marja Keskitalo on Ylen radion julkaisupäällikkö.
Eräille ei riitä palkintovirka ja iso palkka, vielä pitää saada mahdollisimman paljon valtaa ja mahdollisuus kerjätä nuorten "ihailua".
Onneksi vanhuus tulee kaikille.
Ti 07.10.2014 @ 08:52
Älkäähän Hectorin ohjelmaa poistako. 400 000 kuuntelijaa on melko hyvä saavutus radio-ohjelmalta. Luulisi kotimaiselle musiikille löytyvän paikkoja muualtakin. Toki Hectoria voisi kuunnella lauantainakin.
Outoa, että laadukkaasti toteutettu ohjelma ollaan poistamassa?
Ti 07.10.2014 @ 17:11
Kumma, että paikallisradioista on tullut vaivihkaa isoja valtakunnallisia ketjuja. Mitä paikallista niissä enää on?
Mitä Heikki Haarman ohjelmaan tulee, meiltä senioreilta ei ole koskaan kysytty, saako ohjelman lopettaa. Kun YLE kumartaa toiseen suuntaan, niin samalla se pyllistää toiseen suuntaan.
Ke 08.10.2014 @ 16:36
http://www.kainuunsanomat.fi/kainuun-sanomat/kotimaa/yle-paljasti-tulevan-jattiuudistuksensa-vahingossa-tata-ei-tee-suomessa-kukaan/
..."Yleisradion sisäiseen käyttöön tarkoitettu työnhakuilmoitus vuoti vahingossa julkisuuteen. Sosiaalisessa mediassa levinneen linkin takaa löytyi rekrytointi-ilmoituksia, joissa yhtiöön haetaan muun muassa transmediamessiasta, some-eläintä ja hittipäällikköä."...
..."– Emme ole onnistuneet tekemään hirveän houkuttelevia lähetyksiä nuorelle porukalle. Se on ihan kansainvälinen ongelma, että uutis- ja ajankohtaissisällöt eivät tavoita nuorta väkeä. Sen perässä tässä ollaan."...
La 03.01.2015 @ 14:24
Keskityn tässä ulkomaisen ohjelmatuotannon yksipuolisuuteen. Sähköisestä mediasta voi todeta yleisesti sen jakaantuvan karkeasti ottaen kahteen osaan, kotimaiseen ja ulkomaiseen ohjelmatuotantoon. Televisiossa tämän huomaan selvemmin. Ulkomainen ohjelmisto tarkoittaa yleensä kaupallisella puolella samaa kuin amerikkalaista ja Ylellä brittiläistä ja vielä laajemmin englanninkielistä angloamerikkalaista ohjelmistoa.
Radiossa kotimaisen ja ulkomaisen erottaa lähinnä musiikki. On kotimaista ja ulkomaista. Jos jätämme pois yhä harvinaisemmaksi käyvän klassisen ja muun kuin populaarimusiikin, niin valtaosaltaan esitettävä kevyt musiikki on tässäkin englanninkielinen angloamerikkalainen populaarimusiikki. Kaupalliset kanavat esittävät kaikki pääsääntöisesti vastaavaa samaa ulkomaista listamusiikkia ilman juuri minkäänlaista poikkeusta.
Yleisradion tehtävänä niin televisiossa kuin radiomusiikissakin tulisi olla monipuolisten ulkomaisten ohjelmien esittäminen riippumatta kaupallisista paineista. Siten ulkomaisen ohjelmiston tulisi olla myös alkuperämaittensa osalta monipuolista. Valitettavasti ei edes mannereuroopalaista ohjelmistoa esitetä kuin mitättömän vähän. Televisiossa esitetään vain harvoja yksittäisiä muita kuin englanninkielisiä ohjelmia. (Pohjoismaisia sentään, kiitos Yle Fem-kanavan.)
Radiota koskee sama asia. Muun kuin englanninkielisen populaarimusiikin kuunteleminen perustuu vain joihinkin yksittäisiin ohjelmiin, esimerkiksi Telle Virtasen lattarimusiikkiin tai Euroopan taivaan alla -ohjelmaan, jossa siinäkin liian usein esitetään vanhoja kappaleita tai angloamerikkalaisista tehtyjä muunkielisiä versioita, mutta ei seurata tarpeeksi tämän päivän musiikkia. Muuten joulumusiikin esittämiseen erikoistunut Jouluradio on joulun tienoilla esittänyt käytännössä puolet kotimaista ja puolet vain angloamerikkalaista joulumusiikkia.
Tämän pitkän vuodatuksen tarkoituksena on tuoda esille asia, joka säännöllisesti unohtuu, myös kriitikoilta: muun kuin angloamerikkalaisen ohjelmatarjonnan hämmästyttävä vähyys sähköisissä medioissa.
Radio Suomi voisi Ylen kanavana keskittyä ulkomaisessa musiikkitarjonnassaan paljon laajemmin muun kuin englanninkielisen maailman musiikkitarjontaan, koska kaupalliset kanavat tätä eivät taatusti tee.
Ma 21.03.2016 @ 23:13
Keskityn tässä ulkomaisen ohjelmatuotannon yksipuolisuuteen. Sähköisestä mediasta voi todeta yleisesti sen jakaantuvan karkeasti ottaen kahteen osaan, kotimaiseen ja ulkomaiseen ohjelmatuotantoon. Televisiossa tämän huomaan selvemmin. Ulkomainen ohjelmisto tarkoittaa yleensä kaupallisella puolella samaa kuin amerikkalaista ja Ylellä brittiläistä ja vielä laajemmin englanninkielistä angloamerikkalaista ohjelmistoa.
Radiossa kotimaisen ja ulkomaisen erottaa lähinnä musiikki. On kotimaista ja ulkomaista. Jos jätämme pois yhä harvinaisemmaksi käyvän klassisen ja muun kuin populaarimusiikin, niin valtaosaltaan esitettävä kevyt musiikki on tässäkin englanninkielinen angloamerikkalainen populaarimusiikki. Kaupalliset kanavat esittävät kaikki pääsääntöisesti vastaavaa samaa ulkomaista listamusiikkia ilman juuri minkäänlaista poikkeusta.
Yleisradion tehtävänä niin televisiossa kuin radiomusiikissakin tulisi olla monipuolisten ulkomaisten ohjelmien esittäminen riippumatta kaupallisista paineista. Siten ulkomaisen ohjelmiston tulisi olla myös alkuperämaittensa osalta monipuolista. Valitettavasti ei edes mannereuroopalaista ohjelmistoa esitetä kuin mitättömän vähän. Televisiossa esitetään vain harvoja yksittäisiä muita kuin englanninkielisiä ohjelmia. (Pohjoismaisia sentään, kiitos Yle Fem-kanavan.)
Radiota koskee sama asia. Muun kuin englanninkielisen populaarimusiikin kuunteleminen perustuu vain joihinkin yksittäisiin ohjelmiin, esimerkiksi Telle Virtasen lattarimusiikkiin tai Euroopan taivaan alla -ohjelmaan, jossa siinäkin liian usein esitetään vanhoja kappaleita tai angloamerikkalaisista tehtyjä muunkielisiä versioita, mutta ei seurata tarpeeksi tämän päivän musiikkia. Muuten joulumusiikin esittämiseen erikoistunut Jouluradio on joulun tienoilla esittänyt käytännössä puolet kotimaista ja puolet vain angloamerikkalaista joulumusiikkia.
Tämän pitkän vuodatuksen tarkoituksena on tuoda esille asia, joka säännöllisesti unohtuu, myös kriitikoilta: muun kuin angloamerikkalaisen ohjelmatarjonnan hämmästyttävä vähyys sähköisissä medioissa.
Radio Suomi voisi Ylen kanavana keskittyä ulkomaisessa musiikkitarjonnassaan paljon laajemmin muun kuin englanninkielisen maailman musiikkitarjontaan, koska kaupalliset kanavat tätä eivät taatusti tee.
