Meidän on muututtava

Mary Gestrin on internetin julkaisupäällikkö.

Yle-laissa verkkopalveluja ei erikseen mainita. Laissa puhutaan televisiosta ja radiosta sekä oheis- ja lisäpalveluista ja siitä, että julkisen palvelun sisältöpalveluja voidaan tarjota yleisissä viestintäverkoissa.

Joidenkin mielestä verkkopalveluita ei tarvitakaan. Minä olen eri mieltä. Ylen on panostettava aiempaa enemmän verkkotekemiseen ja -osaamiseen. Meidän on opittava ymmärtämään verkon logiikkaa ja julkaisemaan sisältöjämme sen logiikan mukaisesti. On ymmärrettävä, että kaikki tähän asti journalismista opitut totuudet eivät ehkä verkossa pädekään. On avauduttava enemmän ja kuunneltava suomalaisia paremmin. On kutsuttava ihmiset tekemään kanssamme, kommentoimaan, katselemaan ja kuuntelemaan. Meidän on aktiivisesti tarjottava sisältöjämme heille. Meidän on myös totuttava uusiin tuotantotapoihin, nopeampiin muutoksiin ja joustavampiin aikatauluihin.

Toimittajien työnkuva muuttuu myös. Jotta sisältömme olisivat aidosti ja laajasti käytettävissä, metadatan tuottamisen on lähivuosina tultava tutuksi jokaiselle jutuntekijälle. Meidän on opittava näkemään uudet mahdollisuudet ja hyödyntämään niitä. Vanhatkin sisällöt ovat versioitavissa uuteen muotoon. Tutut jutunaiheet voi tuottaa myös verkkoon, mutta ne on osattava muokata verkossa toimiviksi. Verkkotekeminen ei kuulu vain "verkkotoimitukselle" vaan kaikille toimittajille.

Yleläisten on opittava uusia sanoja: kuratointi on sellainen. Kuratointi tarkoittaa opastamista, luotsaamista ja sisältöjen valikoimista. Yksi tapa parantaa verkkopalvelujemme löydettävyyttä on panostaa nimenomaan kuratointiin, siihen että autetaan ihmisiä löytämään ne sisällöt, jotka heitä kiinnostavat. Mediatulvan keskellä ihmiset ottavat mielellään vastaan apua, jos me vain osaamme sitä tarjota.

Toinen tärkeä sana on seuraaminen. Lainaan viisampaa: ”Our audience has an audience”. Se joka tuottaa kiinnostavimman ja koukuttavimman sisällön saa monta seuraajaa. Ja päinvastoin; vain se, joka ymmärtää seurata ympärillä tapahtuvaa oikeiden ihmisten, linkkien ja kontaktien kautta, pystyy toimimaan proaktiivisesti ja yllättämään positiivisesti. Muut seuraavat perässä.
Meidän on siis tuotettava kiinnostavaa sisältöä ja pystyttävä erottamaan tärkeät signaalit merkityksettömistä.

Mutta miksi Ylen on panostettava verkkoon?

Useilla alle 30-vuotiaista on verkkoyhteys auki suurimman osan siitä ajasta, jolloin ovat hereillä. He seuraavat hyvinkin tarkkaan tv-sarjoja, mutta ainoastaan verkon kautta. He ovat musiikin suurkuluttajia. Verkossa.

Myös lapset ovat ahkeria verkon käyttäjiä. Lähes 70 %:lla 12–13 vuotiaista on kosketusnäyttöpuhelin, jossa on verkkoyhteys. Jo tänään 25 % kaikesta Ylen lastenohjelmien katselusta tapahtuu Yle Areenan kautta.

Ei pidä kuitenkaan erehtyä uskomaan, että verkkopalvelut ovat vain nuorten palveluja. Kaikista suomalaisista jo 90 % on internetin käyttäjiä. Joillekin verkko on vain väline sähköpostin lukemiseen ja ehkä laskujen maksamiseen. Mutta kehitys kehittyy. Pian yhä useampi lukee aamun lehdet tabletilta ja varaa matkansa verkkopalvelun kautta. Tai huomaa vahingossa liittyneensä johonkin sosiaalisen median verkostoon. Facebookissa on jo 49 % suomalaisista. Kahvipöydässä työkaverit kertovat tehneensä hallitukselle säästölistan Yle Uutisten verkkosivuilla; kukin voi löytää omat säästökohteet ja kokeilla pystyisikö ministereitä parempaan. Muutos tapahtuu askel askelelta. Huomaamattaan suomalainen, iästä riippumatta, on siirtymässä verkkoaikakauteen. Ja silloin Yle on jo siellä.

Lue lisää kuratoinnista:
Antti Hirvonen: Mitä on kuratointi
Kuratointi työkaluksi