Transmedia tuli Yleen

Ritva Leino on Ylen julkaisusuunnittelupäällikkö.

Monimediasta ja transmediasta on ollut paljon puhetta, mutta samalla ilmassa on syvää hämmennystä ja epäilyä. Tapahtuuko oikeasti mitään, ja jos, niin milloin?

Tänä syksynä Ylessä on tapahtunut aika paljon.

Transmedia on oikeasti totta, katsokaapa Docventuresia.

Suomalaiset (lue: nuoret aikuiset) katsovat dokumentteja ja nauttivat samaan aikaan erinomaisesti rakennetusta second screen -kokemuksesta. On puhuttu uskonnosta, rahasta, ruuasta ja seksistä. Some on koko ajan hereillä.

Kaikki tai ainakin hyvin monet ovat olleet innoissaan. Mahtavaa, että laatudokumenttien ympärille on saatu tällainen pöhinä! Suuri merkitys on tietenkin Rikun ja Tunnan persoonilla ja heidän luomallaan brändillä, mutta kyse on myös muusta.

Kun saadaan aikaan jotain uutta – joka oikeasti toimii – sen tunnistaa aika nopeasti. Se herättää halun olla mukana, seurata Docventuresien postauksia, jopa osallistua tempauksiin ja ainakin puhua dokumenteista kahviloissa ja työpaikoilla. On kiva olla mukana jotain isompaa.

Juuri tästä ISOMMASTA, paremmasta käyttäjäkokemuksesta, halusta olla mukana (to engage), transmediassa on kysymys.

Mutta sen synnyttäminen, rakentaminen, luova ja reagoiva toteuttaminen onkin sitten jo toinen juttu. Se vaatii aivan erityistä osaamista, joka ei synny vanhoilla konsteilla.

Tämä uusi, transmediassa tarvittava ammattitaito syntyy käyttäjän tarpeiden aivan erityisestä tuntemisesta sekä median käyttötapojen ja toimintalogiikan hyvästä ymmärtämisestä. Siihen tarvitaan myös kykyä kertoa vahvaa tarinaa. Tätäkin taitoa syntyy tekemällä, mutta hyvää tulee vain, jos ymmärtää sekä television tuotantotapaa että internetin toimintalogiikkaa ja vielä sitäkin paremmin käyttäjää.

Syksyn aikana Ylessä on käynyt kiinnostavia, kansainvälisiä vieraita. He ovat hyviä esiintyjiä ja innostajia, mutta myös huipputekijöitä. Amerikkalaisen transmedian nimi Lance Weiler kertoi, miten hyvä tarina rakennetaan luovasti yli medioiden. Hän puhui käyttäjästä kaiken keskipisteenä.

Julkaisut on järjestänyt pitkin syksyä jatkuneen erillisen transmediakoulutuksen, jota ovat vetäneet Asta Wellejus (Tanska) ja Jason DaPonte (UK, USA). Tässä koulutuksessa on luentojen ja työpajojen kautta käyty läpi vaihe vaiheelta, miten transmediaprojekti rakentuu ja miten prosessi etenee. Tämänkin koulutuksen keskiössä on käyttäjä.

Jo nyt voisi sanoa että Ylen syksyä on leimannut transmedia.

Asiathan ovat siis hyvin ja pian aletaan korjata satoa. Vai kuinka?
 
Kun kuuntelee transmediaosaajia, alkaa pikku hiljaa ymmärtää että ylivälineellisen konseptin suunnittelu- ja toteutus onkin ihan oma ammattitaitonsa. Se ei synny kopioimalla vaan opiskelemalla ja harjoittelemalla. Tämän osoittaa myös Docventures. Jos olisimme osanneet, olisimme sen jo tehneet.
 
Missä me sitten olemme? Väitän, että nyt alamme vasta ymmärtää, mistä tässä kaikessa on kyse: käyttäjä on avain kaikkeen.

Lue myös Asta Wellejusin ja Jason DaPonten haastattelu: Transmedia ottaa yleisöt osaksi tarinaa