Kysymys Ylen sisältöjen vapaasta lisensoinnista suomalaisten käyttöön

Kiitos hyvästä kirjoiruksesta. Olisi kiva, jos olisi enemmän sellaisra Ylen tekemää tavaraa, jolle nämä oikeudet voisi antaa. Se ei onnistu ulkopuolelta ostettujen ohjelmien kanssa esim. BBC. Eikö selkouutisia saisi muuten käyttää opetuksessa? Höh.

Kiitos Tuijalle tämän yhteisen haaveen esillä pitämisestä. Monia esteitä riittää ratkaistaviksi, mutta uskon edelleen, että ne ratkeavat yksi kerrallaan.

Tehosto.yle.fi on pieni esimerkki julkaistuista vapaasti käytettävistä arkistoaineistoista, sellaisista joissa ei esiinny ihmisiä, tai ainakaan tunnistettavia sellaisia :-)

Fono.fi on esimerkki metadatan avoimesta julkaisemisesta, eli vaikka äänitteitä ei ole lupa julkaista, niiden Ylessä tuotetut tiedot ovat julkaistavissa.

Oma pieni haaveeni on, että vaikka kaikkia videoita tai audioita ei olisikaan lupa julkaista ainakaan nopealla aikataululla, niiden hakutietokannat voitaisiin. Ja hakutietokantoihin liitettäisiin jonkinlainen "on demand" -tilauspalvelu, jonka kautta ihmiset voisivat tiedustella voisiko ohjelmasta saada ladattavan tai muun tallenteen ja mitä sellaisen oikeudet maksaisivat. Tiedän, että nykymallissa oikeuksien tapauskohtainen selvittäminen ja korvaaminen on tavattoman työlästä, mutta kuten sanottu, maailma ja sopimukset muuttuvat ja asiat varmasti ratkeavat.

Ohjelmien annotoinnin ja muun metadatan lisääminen olisi mahtava juttu avattavaksi. Ja vaikka video/audio poistuisikin nykymallissa Areenasta, voitaisiinhan se saatu metadata arkistoida myöhempien aikojen vapaamman julkaisemisen maailmaa varten...

Arkistot on tarkoitus säilyttää mahdollisimman kattavasti lyhyen ja pidemmän aikavälin käyttötarkoituksiin. Siksi myös pienet ja rajalliset hankkeet ovat hyödyllisiä vähintään tulevien sukupolvien näkökulmasta. Pienin askelin mennään, mutta eteenpäin!

Ollut jo puhettakin ? Creative commons on tätä päivää kaikkialla netissä ; )

Saisittepa sinne ylen areenaan ohjelmatietoihin edes ohjelman valmistumispäivämäärän - on turhauttavaa avata ikivanhoja ohjelmia .

miks muuten esitetään samoja ohjelmia jatkuvasti ?voimalaakin, joka oli ajankohtaisohjelma ennen muinoin ?

"Journalistin ohjeiden mukaan haastateltavien tulee voida etukäteen tietää, missä yhteydessä hänen haastatteluaan käytetään."

Kyllä, mutta...

"Edelleen muokattavaksi voitaisi antaa siis vain aineistoja, joissa ei esiinny ihmisiä."

...tämä johtopäätös ei suoranaisesti pidä paikkaansa. Ihan hyvin voi kuvitella, että tulevaisuudessa olisi tapana kysyä haastateltavalta, miten hän haluaa haastattelua käsiteltävän? Muutaman sanan dialogi varmasti riittää siihen, että vakiintuneista lisenssivaihtoehdoista valitaan sopiva.

Itse asiassa jo nyt kuka tahansa, jota haastatellaan, voisi antaa suostumuksensa kommenttiensa jatkokäyttöön (vaikkapa mm. CC-3.0 lisenssillä). Valveutunut haastateltava voisi kirjoittaa tämän käyntikortiinsa, kotisivuilleen, mediakorttiinsa ym, ja näin toimittajatkin voivat saada tiedon kätevästi.

Poliitikkojen kohdalla kysymys olisikin varsin mielenkiintoinen. Käytäntöjen merkitys saattaisi parhaimmillaan vaikuttaa poliittiseen kulttuuriinkin. Ketkä sallisivat esiintymisiensä, sanomisiensa ja/tai kirjoitustensa jatkokäytön ja milaisilla rajoittavilla ehdoilla? Eroaisivatko esimerkiksi Halla-ahon ehdot merkittävästi muiden poliitikkojen ehdoista ja miten eroihin suhtauduttaisiin?

Mielestäni journalistin ohjeet olisivat hyvä paikka muistuttaa siitä, että haastatteluaineiston jatkokäytöstäkin voidaan sopia yhteistuumin. Seuraavassa ohjeiden versiossa haastateltavalla voisi olla oikeus valita aineiston käytön ehdot (lisenssi). Nykyisellään "haastateltavan ja haastattelijan oikeudet" ovat ainakin näiltä osin liian yksipuoliset. Parhaimmillaan ne voisivat ohjata osaltaan tietoyhteiskunnan kehittymistä, vapaata tietoaineistojen käyttöä ja riippumattoman kansalaisjournalismin kehittymistä.

Kirjoitus myös blogissani: http://www.Hukkinen.JP/x/haastattelut-jakoon

Hienoa, ettÄ keskustelu jatkuu! Luulen, ettÄ toimiala yllÄttyisi positiivisesti kÄyttÄjien osallistumisen mÄÄrÄstÄ ja vaikutuksesta. Ylen toiminta ei liene kovin riippuvainen sisÄltÖjen lisensiointituloista? Jos nÄin on, niin juuri YlellÄ on oikeutus ja velvollisuus tarjota verovaroin (olisiko tÄmÄ osa perustelua, jolla Ylen rahoitus siirrettÄisiin budjettiin) tuotettu materiaali mahdollisimman laajaan kÄyttÖÖn.

Hienoa pohdintaa, Tuija! Pari kommenttia:

Moraaliset oikeudet koskevat tekijää, eivät niinkään teosta. Teosta ei siis saa esittää tai muokata tekijän taiteellista arvoa loukkaavalla tavalla. Teoksen taiteellista arvoa saa ja pitääkin voida loukata, koska usein parodia nimenomaan ei kunnioita parodioitavaa teosta.

Journalistin ohjeet haastateltavien oikeuksista ovat kieltämättä hieman hankalia. Käytännössä varmaan haastateltavilta tulisi kysyä lupa heidän haastattelujensa remiksaukseen. Ja tällöin tietysti voi kysyä, että miksi pelkkä editoitu lopullinen haastattelu olisi tarjolla, miksei samantien koko raakahaastattelu? Remiksaajilla on hetki mennä käytöstapojen opettelussa, mutta jos ja kun he puskevat remiksauksiaan verkkoon julkisesti, koskevat journalistien eettiset ohjeet yhä enemmän heitäkin. Ja joka tapauksessa yksittäinen henkilö voi aina lähteä käräjöimään kunnianloukkauksesta, jos remiksailu karkaa käpälästä.

Johtopäätöksestäsi olen samaa mieltä: Julkiseen ja avoimeen jakoon se, mikä voidaan jakaa. Esimerkiksi MOT:n jaksojen jakaminen verkossa ilmeisesti kilpistyy tunnelmamusiikin lisensoinnin kalleuteen. Ettekö voisi laittaa verkkoon pysyvästi MOT:n jaksoista versioita, joissa ei ole musiikkia? Sen lisäarvo dokumentin asiasisältöön on kuitenkin aika pieni ja remiksausta se melkein vain haittaa.

Avoimen saatavuuden juridinen puoli on ikuisuuskysymys, mutta koska hanke on (Ylen resursseilla) teknisesti triviaali, veronmaksajan ominaisuudessa arvostaisin sitä että kaikki aineisto jonka tekijänoikeuskysymykset ovat ongelmattomia julkaistaan per heti ja mahdollisimman avoimessa formaatissa.

Teknologian korostaminen palvelutuotannossa on nykyään vähän epämuodikasta mutta väitän silti että teknologiatyöntö on keskeisin menestymisen komponentti, markkinaveto syntyy kun markkinat päästetään vapaasti jalostamaan teknologiaa.

Konkreettisesti tämä YLEn osalta tarkoittaisi että

1. Jokaisella tuotetulla sisällöllä on URL

2. Ohjelmatiedot (päivämäärät, kanavat) linkattuna sisältöihin saatetaan saataville staattisena HTML:nä vapaasti hakukoneiden indeksoitavaksi.

Näillä kahdella toimenpiteellä hakukoneyhtiöiden myötävaikutuksella ratkaistaan 99% saavutettavuusongelmasta joka on "haluaisin kuunnella ohjelman nimeltä X joka on tullut aikaikkunassa Y". KVG, siis. Metadata on ihan kiva, mutta lopulta aika pienen piirin puuhastelua, ja toteutettavissa jälkeenpäin. Vähemmän on enemmän.

Formaateista konkretisoituna: Veronmaksajana kustannan sekä RSO:n, Musiikkitalon, Sibelius-akatemian jnpp. Käytännössä käteen ei jää mitään kun liput on loppuunmyyty ja musiikkielämys vanhasta autoradiosta on köyhähkö. Väitän että meitä jotka haluavat ladata jonkin Klamin Psalmuksen ja Lindbergin viulukonserton livenä Musiikkitalossa häviöttöminä FLACeina mielummin 24bit/96kHz versiona kotona myöhemmin kuunneltavaksi on olemassa, ja mekin haluaisimme palvelua, emmekä jotain Areenan kämäisiä playereitä.

[quote=Jos nÄin on, niin juuri YlellÄ on oikeutus ja velvollisuus tarjota verovaroin (olisiko tÄmÄ osa perustelua, jolla Ylen rahoitus siirrettÄisiin budjettiin) tuotettu materiaali mahdollisimman laajaan kÄyttÖÖn.[/quote]

Nimenomaan näin. Jos tuotantoyhtiö ylipäätään pystyy de facto YLElle tuotetusta sisällöstä tekemään sopimuksen jossa tuotantokustannukset katetaan YLEn rajatuista esitysoikeuksista saaduilla korvauksilla, ja muut oikeudet jäävät tuotantoyhtiölle, on kyseessä veronmaksajan näkökulmasta puutteelinen edunvalvonta ja välinpitämätön hankintakäytäntö. Tämä on täysin verrattavissa IT-hankintoihin joiden lisensointikäytäntöjä VTV (Valtiontalouden Tarkastusvirasto) on kritisoinut.

Katsoin tuota aiemmin aiheesta käytyä keskustelua, ja tuntuu että YLEllä haetaan kattavuutta syvyyden sijaan. Ei samaa formaattia tarvitse käyttää kaikkeen jakeluun, eli jos oikeudenhaltija edellyttää "uskottavaa" DRM:ää tai ei myönnä oikeuksia internet-jakeluun lainkaan niin kunnioitetaan sitä, mutta tarjotaan kuitenkin vapaana se osa aineistosta mikä voidaan. Tähän ei tarvita areena.yle.fi:n kaltaisia visuaalisesti näyttäviä sivustoja, still-kuvia, arvosteluja ja muuta oheistekstuuria, erinomaisen toimiva, hajautettu, kevyt ja kustannustehokas jakelutekniikka on valmiiksi kehitetty vähemmän laillisen jakelun puolella.

Tässä olisi kotimainen alustakin valmiina, jossa pystyy sekä esittämään videoita, tekstiä, valokuvia, musiikkia kaikkia erikseen tai vaikka sekaisin samassa postauksessa ja lisäksi asettamaan tiedostoja ladattavaksi. Hyvällä tuurilla oikeuksien omistaja saa taskurahaakin, jos teos kokijoita miellyttää.
www.favor.org
Ylellä voisi olla oma Favor-tilinsä, minkä lisäksi esim. tuotantoyhtiöillä olisi omat tilinsä, jolloin tahot voisivat yhdessä päättää kuka sisällön julkaisee (kenellä oikeudet sisältöön), eli kuka saa mahdollisen Return the Favor -tulon. Palvelun sisällä tapahtuvalla ristilinityksellä vältyttäisiin sekavalta surffaamiselta: vain linkkiä profiilista toiseen.
Katsokaapa esittely tuolta favor.org:sta ja ottakaa kantaa tällaseen uuteen tapaan yhdistää ilmainen nettilevitys ja artistin elannonansainta.