Valoa tekijänoikeusrintamalla

Katri Olmo on Ylen lakiasiainjohtaja.

Tekijänoikeusjärjestelmämme ei toimi. Tämän käsityksen jaamme Suomessa kattavasti.

Vuosi sitten tehdyn tutkimuksen mukaan kolmasosa vastaajista pitää tekijänoikeusjärjestelmää toimimattomana. Noin 40 prosenttia katsoo, että se toimii vain kohtuullisesti. Ja vain 24 prosenttia on sitä mieltä, että järjestelmä toimii.  Ylen teettämään kyselytutkimukseen osallistuivat tekijänoikeusjärjestöjen edustajat, tekijänoikeuksien käyttäjät, lainsäätäjä sekä joukko mielipidevaikuttajia.

Lääkkeeksi läpinäkyvyyttä ja sopimuslisenssi

Yle on esittänyt lääkkeeksi järjestelmän ongelmiin yleistä sopimuslisenssiä. Olemme luopuneet lainsäädännön kokonaisuudistuksen vaatimuksesta. Uusi lainsäädäntö edellyttäisi aivan uutta ajattelua ja uusien käsitteiden ja rakenteiden määrittelyä. Tällaista ei ole näköpiirissä. Lisäksi uudistus edellyttäisi kajoamista kansainvälisiin sopimuksiin. Tässä olisi kyse vuosien, ellei vuosikymmenien urakasta.

Sen sijaan yleinen sopimuslisenssi olisi tapa joustavoittaa sopimista. Tekijänoikeuksien käyttäjä, palvelun tarjoaja – esimerkiksi mediayhtiö – ja tekijänoikeusjärjestö voisivat vain sopia jonkin uuden palvelun aloittamisesta. Näin palvelun tarjoaja voisi aloittaa palvelun ja/tai liiketoiminnan nykyistä huomattavasti joutuisammin ja myös kustannukset ennakoiden.

Välttämätön edellytys yleiselle sopimuslisenssille olisi tekijänoikeusjärjestöjen toiminnan läpinäkyvyys. Nyt tekijänoikeuksien käyttäjillä, kuten Yleisradiolla, ei ole tietoa siitä, minkälaisin ehdoin oikeuksia lisenssioidaan muille saman alan toimijoille.

Yle siirryttyä verorahoituksen piiriin tilanne on käynyt kestämättömäksi. Ylen on kyettävä perustelemaan kansalaisille verorahojen käyttö, mutta samaan aikaan lapioimme rahaa tekijänoikeusjärjestöille tietämättä, miten ja millä perusteilla hinnat muodostuvat.

Ainoa lohtumme on, että rahat jaetaan, ainakin jossain määrin, kotimaisille tekijöille ja esiintyville taiteilijoille.

Nykyisen järjestelmän läpinäkymättömyys on ollut omiaan heikentämään alan toimijoiden luottamusta toisiinsa. Luottamus on perusedellytys, jotta yleinen sopimuslisenssi voisi toimia.

Kuluttaja- ja kilpailuvirasto samoilla linjoilla

Nyt ilmassa on kuitenkin toivoa. Viimeisen vuoden aikana tekijänoikeusjärjestöt, mediayritykset ja teleoperaattorit ovat neuvotelleet verkkotallennuspalveluiden toteuttamisen mallista. Opetus- ja kulttuuriministeriö on valmistellut laki ja näin vienyt asiaa eteenpäin.

Ilmapiiri on ollut rakentava, mikä on kaiken kehittämisen perusedellytys. Ainoa miinuspuoli on lainsäädäntö, joka perustuu ongelmien tapauskohtaiseen ratkaisemiseen. Se ei ole kestävällä pohjalla. Mikäli verkkotallennuspalveluita koskevan sopimuslisenssin sijasta olisi valmisteilla yleinen sopimuslisenssi, ratkaistaisiin samalla verkkotallennuksen lisäksi myös muut tulevaisuuden oikeuksien massakäyttöön perustuvat palvelut.

Kuluttaja- ja kilpailuvirasto julkisti kesäkuussa selvityksen, jossa osoitetaan lähes kaikki samat asiat, jotka ovat olleet myös Ylelle viimeisten vuosien aikana tärkeitä. Selvityksessä on paljon painavaa asiaa. Siinä todetaan, että järjestöjen käyttämät hinnoitteluperusteet eivät ole läpinäkyviä ja että hinnoittelun selkeys ja tiedon saatavuus voisi madaltaa markkinoille tulon kynnystä uusilta palveluilta. Selvityksen mukaan olisi myös hyvä, mikäli tekijänoikeusmaksuja voisi verrata esimerkiksi EU:n sisällä.

Ratkaisevan tärkeä on kannanotto, jonka mukaan tekijänoikeuksien hyödyntämisessä on kysymys sisältöjen – ei jakeluteiden markkinasta. Nyt käytäntö on se, että saman sisällön jakelu esimerkiksi internetissä ja maanpäällisenä tv-lähetyksenä hinnoitellaan erikseen. Viraston näkemyksen mukaan näin ei tulisi tehdä.

Uusia käytäntöjä ja mahdollisuuksia

Ehkä paras mahdollisuus puuttua nykyisiin tekijänoikeuksien käytön epäkohtiin on kollektiivihallintoa koskevan direktiivin täytäntöönpano Suomessa. Tähän liittyvää laki valmistellaan parhaillaan. Direktiivi edellyttää, että tekijänoikeusjärjestöt antavat vuosittain avoimuusraportin.

Ylen kannalta on tärkeää, että raportissa on ilmoitettava järjestön saamat tulot yksilöidysti. Suomen pitää myös määritellä, miten järjestöjä valvotaan. Tulevaisuuden mahdollisuutena näen myös direktiivin esityksen joustavammasta riidanratkaisusta tekijänoikeuskysymyksissä.

Tulevaisuus tarjoaa siis mahdollisuuksia kehittää kotimaista tekijänoikeusjärjestelmää, siten että toimivuuden ydin rakentuu sopimiselle. Toimivassa järjestelmässä eri osapuolet luottavat toisiinsa ja luottamus perustuu avoimeen ja läpinäkyvään tietoon. Laajalle sopimiselle uusissakin tilanteissa olisi lainsäädännön tuki.

Ja viimeisenä vaan ei vähäisimpänä: Jos osapuolet eivät löydä sopua, voisi palvelun kuitenkin aloittaa esimerkiksi väliaikaisella ratkaisulla, jonka ulkopuolinen riidanratkaisija tarjoaisi joutuisasti ilman vuosia kestäviä oikeudenkäyntejä. Tällainen toimintaympäristö edistäisi ja kannustaisi luovan työn tekemiseen ja hyödyntämiseen.