Ylen suuri tehtävä

Yksi yksinkertainen radionkuuntelija yrittää täällä kovasti ymmärtää strategiajohtaja Ohlsin
vastausta "Ylen suuri tehtävä" -raportissa esitettyihin kysymyksiin ja pohdintoihin. Raportin kysymykset ja pohdinnat ymmärsin hyvin, mutta vastine ei valitettavasti minulle oikein aukea.

Esimerkiksi Ylen tavoittelema mahdollisimman suuri osuus suomalaisista (100% vuodessa, 80% päivässä) ei Ohlsin mukaan kuvaa osuutta markkinasta, vaan "haemme olemassaolon oikeutuksemme laajasta kosketuspinnasta kaikkiin suomalaisiin". Mikä ero on "markkinaosuudella" ja "kosketuspinnalla"?

Raportissa kuvataan hyvin kaukana toisistaan olevat äärilaidat, joiden mukaisesti Ylen toiminta voitaisiin linjata. Tulisiko Ylen tavoittaa kaikki suomalaiset vai tulisiko Ylen täydentää markkinatalouden tarjontaa. Molemmat äärilaidat ovat puhtaasti toteutettuina ongelmallisia, joten järkevä linja tulisi löytyä jostain ääripäiden välistä.

Käytännössä Yle nykyisin tavoittelee toista ääripäätä – kaikkia suomalaisia. Jos oikein ymmärsin, niin Ohls kiertää tämän kysymyksen kertomalla, että kaupallinen media ajaa vain omaa asiaansa. Mielestäni tämä kysymys on kuitenkin erittäin merkityksellinen ja kaipaisi julkista vastausta myös Ylen sisältä.

Linkki raporttiin ei toiminut, oikea linkki: http://www.ylensuuritehtava.fi

Ylen kosketuspinta tarkoittaa todennäköisesti sitä, että ihmiset koteloidaan eri kriterioiden mukaan omiin laatikoihin, ja sitten jokaiselle laatikolle tehdään ohjelmaa, jonka yle katsoo kiinnostavan kyseisen laatikon ihmisiä.
Toistaiseksi aika moni vähemmistöille tarkoitettu ohjelma on lähtenyt siitä, miten kauheita enemmistö on vähemmistöille. Ylelle tiedoksi, ihmiset ympäri maailmaa ovat pohjimmiltaan samanlaisia. Ei kannata lokeroida ihmisiä kielen, rodun tms perusteella. Yrittäessään miellyttää kaikkia paitsi enemmistöä, joka joutuu kärsimään ylen positiivisesta diskriminaatiosta, yle paljastaa oman ihmisiä erottelevan politiikkansa, Hyvin tehty ohjelma ja rehellisesti, ennakkoluulottomasti asioiden ytimeen menevät asiaohjelmat olisivat hyviä ihmisten mielestä, rotuun, kieleen tai sukupuoliseen suuntaukseen katsomatta.
Ja edelleenkin katson, että asetelmassa, jossa yle.fi haluaa tavoittaa kaikki, mutta svenskayle kertoo säätiedotkin ainoastaan svenskfinlandille on jotain omituista. Yle.fin puolella ei saa olla isänmaallinen. Svenskayle toistaa sanaa svenskfinland vähintäin sata kertaa päivässä. Yle.fin puolella on sensuri, svenskaylen kommentit ovat parhaillaan suoraan ruotsinkieliseltä hommafoorumilta.
Periaatteessa minulla ei olisi mitään hyviä ruotsinkielisiä ohjelmia vastaan yle.fin puolella, mutta uusintojen uusintoja pohjoismaisista vanhoista ohjelmista en ymmärrä. Pohjoismaisuus ei automaattisesti tarkoita hyvää, jää tunne, että lähinnä kiusataan katsojia. Lisäksi, koska svenskayle on puhtaasti ruotsinkielinen, pitää tasapaino säilyttää. Ei suomea svenskaylellä, ei ruotsia yle.fin puolella. Ollaan kumpikin yhtä ahdasmielisiä.

"Alan ongelmat eivät johdu Ylestä
On hyvä taas kerran toistaa, että Yle ei ole syypää muun median ahdinkoon. Median digitalisointi ja uudet globaalit toimijat muuttavat alaa ja sen toimintaedellytyksiä – ei kansallinen yleisradiotoiminta.

Ylen toimintalogiikka on täysin erilainen kuin kaupallisen median. Emme maksimoi markkinaosuuksia, vaan haemme olemassaolon oikeutuksemme laajasta kosketuspinnasta kaikkiin suomalaisiin. Tämän takia tavoittavuus – ei markkinaosuus – on ollut yhtiömme keskeisin strateginen tavoite jo useamman vuoden ajan. Ylen toiminta-ajatus lähtee oikeudenmukaisuudesta ja yhdenvertaisesta saatavuudesta."

Tämä osuus kirjoituksesta ei aukea myöskään minulle. Yle:n strategiajohtaja sanoo, että ongelma ei johdu Yle:stä. Tätä ei käytännössä millään perustella vaan vedotaan markkinoiden "kovaan kilpailuun", jota Yle ei itse joudu kohtaamaan.

Kirjoituksen logiikka lähtee oletuksesta, että Yle:llä ei ole vaikutusta markkinatalouteen. Yle on ikäänkuin medialiiketoiminnan puolueettomassa katsomossa, josta se voi arvioida vapaiden markkinoiden heikkoutta.

Perinteisesti vasemmistolaiset kannattavat verovaroin johdettavaa yhteiskuntaa ja oikeistolaiset uskovat vapaan markkinatalouden voimaan. Ajatusmallit ovat hyvin syvään asennemaailmaan juurtuneita ja siksi muutos on niin vaikea.

Tosiasia kuitenkin on, että valtio (Suomen kansa) elää velaksi ja kulu Yle:stä suomalaiselle veronmaksajalle on noin 500.000.000 eur/vuosi.

auotila kirjoitti:

Yksi yksinkertainen radionkuuntelija yrittää täällä kovasti ymmärtää strategiajohtaja Ohlsin
vastausta "Ylen suuri tehtävä" -raportissa esitettyihin kysymyksiin ja pohdintoihin. Raportin kysymykset ja pohdinnat ymmärsin hyvin, mutta vastine ei valitettavasti minulle oikein aukea.

Esimerkiksi Ylen tavoittelema mahdollisimman suuri osuus suomalaisista (100% vuodessa, 80% päivässä) ei Ohlsin mukaan kuvaa osuutta markkinasta, vaan "haemme olemassaolon oikeutuksemme laajasta kosketuspinnasta kaikkiin suomalaisiin". Mikä ero on "markkinaosuudella" ja "kosketuspinnalla"?

Raportissa kuvataan hyvin kaukana toisistaan olevat äärilaidat, joiden mukaisesti Ylen toiminta voitaisiin linjata. Tulisiko Ylen tavoittaa kaikki suomalaiset vai tulisiko Ylen täydentää markkinatalouden tarjontaa. Molemmat äärilaidat ovat puhtaasti toteutettuina ongelmallisia, joten järkevä linja tulisi löytyä jostain ääripäiden välistä.

Käytännössä Yle nykyisin tavoittelee toista ääripäätä – kaikkia suomalaisia. Jos oikein ymmärsin, niin Ohls kiertää tämän kysymyksen kertomalla, että kaupallinen media ajaa vain omaa asiaansa. Mielestäni tämä kysymys on kuitenkin erittäin merkityksellinen ja kaipaisi julkista vastausta myös Ylen sisältä.

Linkki raporttiin ei toiminut, oikea linkki: http://www.ylensuuritehtava.fi

----------------------------------------------------------------------------------------------------------
Hei,

Tämä on hyvä kysymys. Kaikessa yksinkertaisuudessa asian voi selittää niin että markkinaosuus-ajattelussa tähdätään suurempaan käyttöön verrattuna muihin, kun taas tavoittavuus-ajattelussa tähdätään siihen että käyttäjien lukumäärää kasvatetaan.
Esim. TV1 on markkinaosuuksissa mittattuna Suomen suurin kanava, mutta on niitä suomalaisia joita TV1 ei tavoita eikä kiinnosta. Tämän takia Ylen televisio- ja radiokanavat on profiloitu niin, että eri kanavilla tavoitetaan erilaisia yleisöjä.
Lopputuloksessa korkea tavoittavuus voi myös johtaa markkinaosuuksien kasvuun, mutta ei välttämättä.
Suurin ero näiden kahden ajattelutavan välillä liittyy päätöksentekoon, eli millä perusteilla sisältö- ja julkaisupäätökset tehdään? Ylen ensisijainen tehtävä ei ole kasvattaa markkinaosuuksiaan. Päätöksenteossa ei siis haeta ylivoimaisuutta verrattuna muihin.
Tosiasia on kuitenkin että Ylen sisällöt ja palvelut eivät tavoita tai kiinnosta kaikkia suomalaisia, ja tämä on ongelma. Ylen velvollisuus on rakentaa sisältönsä ja kanavaperheensä niin että vaihtoehtoja on tarjolla tarpeeksi monelle suomalaiselle.
Ylen on siis tarjottava hyvin erilaisia sisältöjä, ja monipuolisia palveluita, sillä hyvin harvat sisällöt ovat tänä päivänä sellaisia että ne olisivat kaikkien makuun.

ahden radiouudistuksen ja Yle-veron jälkeen löydän yhä vähemmän kuunneltavaa. Yleisilmeenä on kanavien viihteellistyminen ja vanhan Puheen asiaohjelmien vähentyminen sekä sisäänlämpiävyys. Samoja ohjemia pyöritetään radiokanavalta toiselle.Varsinkin Puheessa on lisääntynyt ohjelmien toisto, Muutamalla päivittäisellä ohjelmalla lähes kokonaan pyöritetään pitkälti koko viikko -pelkistettynä. Mikäli urheilu antaa sijaa ajetaan aamun tai päivän ohjelmia illalla.

Kuunneltavat ohjelmat on sijoitettu muutoinkin aamuun. Harvoin lauantaiaamuna lehden lukemisen, aamiaisen ja kauoassakäynnin joihdosta ko. ohjelmia ehtii kuunnella. Iltaisin on sitten harvoin mitään kuuntelemisen arvoista. Lukupiirin ohjelmia on vähennetty, Puheelta tulee urheilua tai päivän uusintoja ja nyt Suomesta kiinnostumatonta puhetta tiistaisin ja torstaisin huutolaatikolla ja samalla jumputusmusiikilla täydennettynä kuin kaupallisilta kanavilta - siihen lienee pyritty?

Kun yrittäisi kuunnella ns. puheohjelmia saatetaan samaa ohjelmaa ajaa klo 10.00 sekä ajantasassa että Puheessa jopa samaan aikaan. Esimerkiksi samaan aikaan perjantaisin tyulee Leikola ja Lähde, Ajantasa ja Puhe, jossa on ykkösaamun tai ajantasan ohjelmia.

Kuuntelisin mielelläni Puhetta, mutta haluaisin etukäteen katsoa Hesarin radiohjelmista kuunneltavat ohjelmat. Ihmettelen, miten Ykkönen pystyy parin palstan verran kertomaan kappaleittain soitettavan musiikin, mutta Puhe ei esim. puolen tunnin kestäviä ohjelmia - vai eiko toimituskaan tieda ajoissa, mitä on tulossa?

Ilopilkkuna ovat Juusi ja politiikkaradio

Jos halutaan keskittyä nuoriin pelkästään, menetetään vanhat kuuntelijat.

Onkohan Ylen toiminnassa kaikki oikein jos yhdelle vähemmistökielelle annetaan näin suuri osuus koko Ylen tarjonnasta? Yle rahoitetaan sentään verovaroin joten jonkinasteinen suhteellisuuskin olisi toivottavaa ohjelmatarjonnassa. Maan enemmistöltä puuttuu omakielinen tv-tarjonta mutta pienellä kielivähemmistöllä on sitäkin enemmän tarjontaa jokaisella kanavalla täysin "oman" tv-kanavansa lisäksi.

Ruotsinkielellä on liian osuus ohjelmistosta. Ei riitä, että sillä on oma kanava, lisää löytyy kaikilta muilta Ylen kanavilta. Näin saataneen suomenkielinen ohjelmisto maksamaan niistä.
Ylen sivut ovat aivan sotkuiset eikä tarvitavaa tietoa löydy.

Hei Anonyymi,
Olemme juuri uudistamassa Ylen yhtiösivustoa selkeämmäksi. Tiedon pitäisi silloin löytyä helpommin.
Mitä tietoa etsit juuri nyt, ehkä voimme auttaa?

Palautetta ja kysymyksiä voit lähettää myös täällä:
http://yle.fi/yleisradio/ota-yhteytta

Parhain terveisin
Pia Ylen viestinnästä

vieras kirjoitti:

Onkohan Ylen toiminnassa kaikki oikein jos yhdelle vähemmistökielelle annetaan näin suuri osuus koko Ylen tarjonnasta? Yle rahoitetaan sentään verovaroin joten jonkinasteinen suhteellisuuskin olisi toivottavaa ohjelmatarjonnassa. Maan enemmistöltä puuttuu omakielinen tv-tarjonta mutta pienellä kielivähemmistöllä on sitäkin enemmän tarjontaa jokaisella kanavalla täysin "oman" tv-kanavansa lisäksi.

Ei se ole oikein, eikä oikeudenmukaista, mutta ylestrategian ja ylen suuren tehtävän mukaista kyllä. Tosin ylen arvoissa puhutaan jotain kaikkien tasa-arvoisesta kohtelusta, mutta toiset vain ovat tasa-arvoisempia kun toiset. Masentavaa, mutta näin päättäjämme ovat päättäneet.

21.1.205 pääuutisenne toi taas selvästi esille teidän venäjän mielistelynne Ukrainan tilanteesta. Eikö verorahoin toimiva Yle kannattaisi hieukan miettiä mitä tekee. Ukrainan kommunistitoimittaja ulos ennenkuin kansa vihastuu!

Tänne on kerätty kommentteja:

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/08/ylen-antia

Toivottavasti jokin puolue ottaa ohjelmaansa ylen lopettamisen, sekalaisesssa sillisalaatissa ei ole mitään punaistalankaa. Jättäkää svenskayle, senhän takia tätä pelleilyä ylläpidetään.
Toivottavasti joku jaksaisi tutkia onko yksi kansanosa erikoisasemassa kaikkiin muihin nähden ja jos niin tehdä siitä virallisen valituksen. Hoidetaanko svenskaylen yt, neuvottelut siirtämällä henkilökuntaa yle.fin puolelle ja sieltä sitten potkitaan suomenkieliset pois?
Onko ylen uusien toimittajien pätevyysvaatimuksena yle.fin puolella huono suomenkielentaito? Yle.fihän on kaikille ja svenska yle ainoastaan svenskfinlandille. Koska suomenkielen käyttö lopetetan koko ylessä? Vai joko se on kiellettyä. Vai ainoastaan tietyt sanat?
Hassuinta tässä on se, että ne jotka syyttävät muita ahdasmielisesta nationalismista, ovat itse suojassa omassa ahdasmielisessä lammikossaan,
Yle juhlii katsojaluvuilla, kun jotkut urheilutapahtumat ja itsenäisyyspäivänjuhlat keräävät katselijoita. Ylen tarkoitus olisi antaa ajattelemisen aihetta, Ei niin, että folktinget määrittelee minkälaisia ihmiset ovat ja sitten yle alkaa opettaa oikeata ajattelutapaa.

Arvoisa Gunilla Ols, bisneselämästä tutun asiakkuusjargonin tuominen Yleen, yhteen Suomen merkittävimmistä kulttuurilaitoksista johtaa siihen että saatte muutaman "asiakkaan", mutta menetätte yleisön eli katsojat ja kuulijat. Kirjoituksenne strategiahöpinää voi lukea kuin kallion virastotalon seinää... "hyvä yleisösuhde sekä laaja julkisen palvelun ymmärrys blaa blaa blaaa.... asiakkuuksien johtaminen Ylessä tarkoittaa blaa blaa blaaa..." Pystyttekö ajattelemaan mitä kirjoitatte? Mitä asiakkuuksien johtaminen tarkoittaa katsojan näkökulmasta? Strategisten päätelmienne perusteella Suomen kansa on tyhmää.

Te luulette pääsevänne jokaisen katsojasegmentin pään sisään ja sitten kuvittelette mitä siellä halutaan? Tämän psykologisiin harhoihin perustuvan asiakkuuksien johtamisen lopputuloksena TV kakkosen ohjelmisto on muuttunut täysin infantiiliksi. Esimerkkinä Itä-Saksalaiselta TV-draamalta näyttävä miljoonia maksava Uusi Päivä televisio-sarja, jota katsoo ensilähetyksellä alle 300 000 "asiakasta" joista osalla liikuntavamma estää kanavan vaihtamisen. Tätäkö tarkoittaa "tavoittavuus". Yle Puheen pilaaminen täällä on jo mainittu. Seitsemän uutisten tilalle ilmestyi Kioski, jolle paremmin sopisi nimeksi Roskis. Nuorille suunnattu asiaohjelma, josta asia puuttuu. Juontajana pipopäinen ex-pornostara. Asunnottomuutta käsiteltiin tuomalla studioon asunnoton. Jos tämä on Ylen ykkösnyrkki "verkko edellä" strategiassa, niin turpaan tulee ja rumasti.

Mietitäänpä vähän tätä Gunilla Olsin tavoittavuus käsitettä.
"Kaikessa yksinkertaisuudessa asian voi selittää niin että markkinaosuus-ajattelussa tähdätään suurempaan käyttöön verrattuna muihin, kun taas tavoittavuus-ajattelussa tähdätään siihen että käyttäjien lukumäärää kasvatetaan."

Kun tämän lukee kahteen kertaan, tulee se käsitys, ettei Ylen strategiajohtaja ole käynyt kuusiaidan ulkopuolella lainkaan. Ehkä joukko-oppi pitäisi palauttaa takaisin kouluihin? Suomessa on runsaat viisi miljoonaa asukasta. Jos Ylen katsojamäärä kasvaa, mitä tapahtuu muiden kanavien katsojamäärille? Nekin tarjoavat sisältöjään verkossa. Mistä muualta Yle ne lisäkatsojansa aikoo ottaa, ellei sitten muilta kanavilta? Ja mitä silloin tapahtuu markkinaosuuksille. Kuvitelma siitä, että tavoitettaisiin joku uusi katsojaryhmä, joka ei ennen ole katsonut Ylen tv-kanavia koskee joko sokeita, tai vastasyntyneitä. Nyt pyörivällä ohjelmistolla Yleltä tosin häipyvät ne vanhatkin katsojat.

Mitä on tapahtunut Ylen draamalle? Katsojienko toiveesta tehtiin sairaalasaippua Syke? Eikö yksi saippua ollut riittävästi tavoitettavissa? Tuliko toive siltä kuuluisalta Pihtiputaan mummolta, vai liittyykö asia jotenkin näyttelijä Lena Meriläiseen, joka kolumnisti Jyrki Lehtolaa siteeraten "ei ole sukua kenellekään"? Tälläkö Teho-osaston plagiaatilla aiotte saavuttaa kansainvälistä menestystä kuten ruotsalaiset, tanskalaiset, norjalaiset ja jopa islantilaiset virkaveljenne? Paljon mainostettu Tellus oli myös täysi floppi. Lukiko kukaan kässäriä ennen kuvauksia? Ekoterroristit istuvat porealtaassa suunnittelemassa iskuja?

Laaja kosketuspinta kaikkiin suomalaisiin on paremmin tavoitettavissa "ohjelma edellä" strategialla kuin verkko edellä unelmoinnilla. Viimeisten katsojatilastojen mukaan Suomessa katsottiin viime vuonna televisiota minuuttimääräisesti enemmän kuin koskaan. Toivoisin että Ylen johtoon saataisiin edes yksi kulttuuri-ihminen, joka ymmärtää sisällön merkityksen. Laatu löytää aina ymmärtäjänsä, mutta se ei toimi niin päin, että haaskaatte aikanne katsojasegmenttien ihmettelyyn ja teette päätelmienne perusteella paskoja ohjelmia.

Vai onko teillä tässä takana syvempi, liikuntatieteellinen salainen päämäärä? Yle-strategian tarkoituksena onkin vähentää television katsomista, koska sohvalla löhöily ja liikkumattomuus tappaa?

vieras kirjoitti:

Onkohan Ylen toiminnassa kaikki oikein jos yhdelle vähemmistökielelle annetaan näin suuri osuus koko Ylen tarjonnasta? Yle rahoitetaan sentään verovaroin joten jonkinasteinen suhteellisuuskin olisi toivottavaa ohjelmatarjonnassa. Maan enemmistöltä puuttuu omakielinen tv-tarjonta mutta pienellä kielivähemmistöllä on sitäkin enemmän tarjontaa jokaisella kanavalla täysin "oman" tv-kanavansa lisäksi.

Ja yle on samassa asemassa ansaintalogiikan kanssa riippumattoman median kanssa? Ehkä siinä on puolen miljardin ero. Haluammeko vain valtiollisen median?

YLE hakee uutta roolia, mutta vaikuttaa aika haparolta strategialta tarjota 'kaikille kaikkea'. Vaikka olisi kuinka suuri talo. Mistä tämä identiteetin puute ? Eikä YLEä ole aina arvostettu asiaohjelmista ja dokumenttitarjonnasta ? Jos teistä(kin) siellä YLEssä vaikuttaa siltä, että lisääntyvä osa suomalaisista ei tälle lämpene, ei siitä kannata hermostua. Se on nykyaikaa. Suuri osa ihmisistä, varsinkin nuorista, elää nykyisin viihteestä, ajattelee lyhytjännitteisemmin, ei lue kirjoja, on arvoiltaan yhä pinnallisempia .. Sosiologisista tutkimuksisista tuttua faktaa kaikki.
Yhteiskunnan kehityksen nimissä tämä ei ehkä ole toivottavaa kehitystä. Ehkä on hiukan pelottavaakin kuvitella, minkälainen on maailma, jossa vallitsee lyhytjännitteinen viihteen ja mielihyvän halu , arvottomuus ja välinpitämättömyys muista ihmisryhmistä ja heidän olosuhteistaan.

'Ylen tehtävä kestää myös median murroksen, vain toteutustavat muuttuvat. Suomalaisia on kohdattava uusilla otteilla ja uusien väylien kautta. Samalla pirstaleinen yhteiskunta tarvitsee yhteisiä keskustelufoorumeita. Keskustelut, jotka eivät kohtaa, voivat olla tuhoisia. Charlien jälkimainingissa on useita viittauksia juuri tähän'

YLEn vanha perustehtävä 1960-luvulta .- joka edelleen ajankohtaisohjelmissa tuntuu olevan voimassa ! - on 'kansanvallan vahvistaminen'. Aika paradoksaaliseltakin alkaa monen mielestä jo vaikuttaa tämä. Tätä määrittelyä pitäis hiukan istuttaa tähän aikaan - voisiko yksi YLEn perustehtävä olla äsken mainittuun maallistumis- ja arvottomuuskehitykseen vaikuttaminen. .?
Hyvillä asiaohjelmilla. Perustelluilla kannanotoilla maailman tilaan. Tasokkailla ja rakentavilla keskusteluilla (nykyisin YLEn ajankohtaisohjelmat vaikuttavat yhä useammin tarkoitushakuiselta epäluottamuksen ja eripuraisuuden lietsonnalta suomalaiseen yhteiskuntaan).
Tätä voisi toivoa ainakin ajankohtaisohjelmilta !

Venäjälläkin pidetään Putinia tutkimusten mukaan kaikkein suosituimpana päämiehenä kautta aikojen. Taitaa olla kanntus vieläkin yli 90 %. Käyttänee samaa tutkimuslaitosta kuin Yle?

Kaikille erätulia kaipaaville, vastaava ohjelma alkaa femmalla, samoin uusi puutarhaohjelma.
Koska suomenkieliset ovat erilaisia ja meillä on erilainen kulttuuri kun ruotsinkielisillä, meille on tarjolla sohvaperunat, äijin äijä, käteväemäntä. Sekä joukko uusintoja. Ylestrategiaa ja suomalaista demokratiaa.

YLE on ajautunut kauas perinteiseltä koti-kristinusko-isänmaa arvopohjalta ja yhä useammin ryhtynyt ateismin, hedonismin ja homoliikkeen asialle. Kristillisistä arvoista irtautuminen näkyy roskamateriaalin lisääntymisenä ja jopa pinnallisena uutisjournalismina.

YLE on ajautunut kauas perinteiseltä koti-kristinusko-isänmaa arvopohjalta ja yhä useammin ryhtynyt ateismin, hedonismin ja homoliikkeen asialle. Kristillisistä arvoista irtautuminen näkyy roskamateriaalin lisääntymisenä ja jopa pinnallisena uutisjournalismina.

"Ennakoin, että tästä tulee vilkas vuosi – keskustelu jatkuu." Eipä kovin vilkkaasti rouva strategiajohtaja osallistunut/osallistu keskusteluun kirjoituksestaan, vaan jätti homman alaisilleen. Ja siihenpä keskustelu sitten lopahti.