Yle: Vahvoin eväin kohti tulevaisuutta
Thomas Wilhelmsson on Ylen hallituksen puheenjohtaja.
Olen toiminut yhdeksän kuukautta Ylen hallituksen puheenjohtajana. Tulin tehtävään suurin odotuksin. Yle, kuten yliopistokin, on Suomen kulttuurin keskeisiä tukipilareita. Halusin nähdä, millaisin eväin Yle hoitaa tätä rooliaan.
Keväällä kiersin kaikissa Ylen yksiköissä tutustumassa niiden johtoon ja työntekijöihin. Oli helppo nähdä, että talon väki on vahvasti sitoutunut työhönsä. Yleläiset ovat ylpeitä Ylestään ja ovat innokkaasti mukana kehittämässä yhtiötä. Osaamistaso on korkea.
Tämä ei ole vain oma subjektiivinen mielipiteeni. Euroopan yleisradioliitto EBU:n vastikään suorittama peer-to-peer -arviointi Ylen toiminnasta oli erittäin myönteinen. Raportin julkistamistilaisuudessa arvioijat puhuivat useissa kohdin Ylen edelläkävijyydestä (avantgarde).
Toki kritiikkiäkin esitettiin, kuten hyvässä arviointiraportissa kuuluukin tehdä. Erityisesti kiinnitti huomiota, ehkä yliopistotaustani vuoksi, toteamus, että ”the ”silo” mentality is still dominant, when it shouldn’t be.” Arviointiraportti kolahti tietysti yliopistolaiseen, joka on tottunut pitämään vertaisarviointia kaikkein luotettavimpana laadunhallintakeinona.
Työtä digitalisaation edistämiseksi
Yle voi siis suunnistaa kohti tulevaisuutta vahvoin eväin. Vaikka kaksi liikenneministeriön asettamaa työryhmää on asetettu arvioimaan Suomen mediakenttää sekä erityisesti Ylen asemaa ja rahoitusta, olen vakuuttunut siitä, että Ylen toiminnan korkea laatu ja relevanssi tunnustetaan ja sen mukaan vältetään toimenpiteitä, jotka heikentäisivät laadukasta julkista palvelua. Yleä pidetään Suomen demokratian ja kulttuurin kannalta niin olennaisena ja laadukkaana toimijana, että sen saavutuksista halutaan pitää kiinni.
Voimassa oleva Ylen strategia korostaa Ylen kulkevan ”verkko edellä muutokseen”. Kaupallisen median vahva Yle-kritiikki kohdistuu usein juuri tähän. Yle mielletään verkossa vahvaksi ja läheiseksi kilpailijaksi. Varmasti joissakin tilanteissa tietynlaista kilpailuasetelmaa syntyykin, vaikka syy kaupallisen median nykyiseen ahdinkoon ei olekaan Ylessä, vaan mainostulojen karkaamisessa kansainvälisille foorumeille. Ylen on kuitenkin pakko olla verkossa. Digitaalisuus muuttaa syvällisellä tavalla yhteiskuntaamme ja median käyttöä, eikä Yle voi jättäytyä sivuun tästä kehityksestä vaarantamatta julkisen palvelun laatua ja tavoittavuutta.
Digitalisaatio on istuvan hallituksen ehkä kaikkein tärkein kärkihanke. Juuri digi-globalisaatiota hallitsemalla voidaan ottaa loikka, joka nostaa Suomen nykyisestä suosta. Tuntuisi tässä valossa perin oudolta, jos valtiovalta lähtisi olennaisella tavalla rajoittamaan tai vaikeuttamaan sellaisen yhtiön toimintaa, joka on monelta osin edelläkävijä digitalisaation saralla. Digitalisaation kehittäjää Yleä ei kannata kuristaa, vaan sparrata vielä parempiin suorituksiin.
Ylen pitää vastaavasti huolehtia siitä, että sen kehittämät uudistukset viedään mahdollisuuksien mukaan myös muiden suomalaisten mediayritysten käytettäväksi tai tueksi. Ylen ja kaupallisen median intressi ylläpitää monimuotoista tiedonvälitystä Suomessa on yhteinen.
Ylen uutta strategiaa laadittaessa on hahmotettava seuraavia askeleita digitalisaation vauhdittamaan muutosprosessiin. Painopiste on syytä siirtää tekniikasta sisältöihin.
Kuinka media palvelee tulevia sukupolvia?
Ylen vastikään tehdyssä riskikartoituksessa paljastui kiinnostava sisällöllinen huoli. Merkittävänä riskinä pidettiin sitä, että on kasvamassa uusia sukupolvia, joille Ylellä ei ole koskaan ollut mitään merkitystä. Nuoret etääntyvät Ylestä. Näiden sukupolvien mielenkiintoa on osattava herättää uusilla sisällöillä ja uusin tavoin.
Riskikartoituksessa nousi esiin myös huoli siitä, että Yle ei pysty uudistumaan riittävän nopeasti. Eli ei osata luopua vanhasta, jotta saavutettaisiin uutta. Uskon, ettei tämä riski toteudu. Organisaation sisältä noussut huoli siitä, että pysymme mukana muutoksen vauhdissa osoittaa, että Ylessä on valmiutta jatkuvaan kehittymiseen. Ja se on tarpeen, jotta Yle niin nykyisten nuorten kuin tulevienkin sukupolvien silmissä ansaitsee vahvan julkisen asemansa.
Nyt onkin kohdistettava strateginen mietintä sisältöihin ja tehtäviin, hyvin ennakkoluulottomalla tavalla. Millä sisällöillä, uusilla aluevaltauksilla, toiminnoilla ja vuorovaikutustavoilla Yle pystyy pitämään yllä uusien sukupolvien mielenkiinnon Ylen toimintaan?
Ylen haasteet eivät ole uniikkeja. Ylen johto tutustui vastikään Norjan sisaryhtiön NRK:n toimintaan, ja totesi norjalaisten pohtivan aivan samoja asioita kuin mekin. Mieltä nostattavaa oli kuulla Norjan hallituksen tilaamasta selvityksestä, joka tutkimukseen perustuen päätyi arvioimaan NRK:ta hyvin myönteisesti ja jonka pohjalta oli laadittu tiedonanto parlamentille (Melding till Stortinget 38, 20142015).
Oman toimintansa kehittämisestä norjalaiset korostivat, että painopisteen tulisi olla sisällöissä pikemminkin kuin välineissä. Tärkeätä on tukea organisaatiossa kasvavaa luovuutta, iskulauseella: ”Tight on strategy – loose on control”. Inspiroiva vierailu!
------
Tiedote 28.5.2015: Yle on laadukas ja moderni julkisen palvelun toimija
5 kommenttia
Ti 22.09.2015 @ 13:52
"Oli helppo nähdä, että talon väki on vahvasti sitoutunut työhönsä. Yleläiset ovat ylpeitä Ylestään ja ovat innokkaasti mukana kehittämässä yhtiötä. Osaamistaso on korkea."
Ehkä Thomas Wilhelmssonin olisi syytä tutustua Yleisradioon vielä paremmin, sillä tämä hänen käsityksensä ei taida olla kovin todenperäinen. Ei yleläisillä ole muuta vaihtoehtoa, kuin esittää innostunutta, kun joku ylemmältä taholta tulee tutustumaan yksikön toimintaan. Pintakuorta kiilloitetaan viimeiseen asti. Tuskin kukaan uskaltaa sanoa ääneen, niinkuin asiat ovat.
Onkohan sellaista yhteisnäistä ryhmää, kuin "yleläiset" nykyään enää edes olemassa, ja ovatko he todella ylpeitä työnantajastaan? Tämä on hyvin kyseenalaista näiden muutosten ja "kumppannuuksille" tapahtuvien ulkoistusten aikana. Yleisradio on hajanaisempi kuin koskaan. Tuskin koskaan on Ylen henkilöstön luottamus johtoa kohtaa ollut heikompi, kuin tällä hetkellä. Ylen henkilöstöhallinto on byrokraattista ja HR ei hallitse ihmisten johtamista. Yle on menettänyt jo monta nuorenpolven tähtitoimittajaa kaupalliselle medialle, koska se ei osaa sitouttaa työntekijöitään miteenkään muuten kuin pelon avulla. Ne lähtevät, jotka voivat. Ja ne, joilla olisi vuosikymmenten kokemus ja hiljainen tieto yleisradiotyöstä pistetään kilometritehtaalle, kun kuvitellaan että tekninen kehitys muuttaa kaiken. Osaamistakin Ylessä tokin on, mutta johtoportaasta ja ylioppilaspohjaiselta huonosti koulutetulta hyväveliverkostoilla ja usein puoluekirjoilla rekrytoiduilta päällikkötasolta se puuttuu täysin. Osaamista ei Yleisradion johdolla ole ja päällikkötasolla on ihmisiä, joita mikään yksityisen sektorin firma ei ottaisi palvelukseensa.
Ti 22.09.2015 @ 14:38
Ylen propagandaosasto pistää parastaan. Tällä kertaa Wilhelmssonin nimissä.
Ti 22.09.2015 @ 19:25
Arvoisa Wilhelmsson, olet aika kaukana totuudesta. Yleä on jo jonkin aikaa hallittu pelolla. Poikkipuisia ajatuksia ei saa ilmaista, eikä ainakaan nostaa esiin projektien & muun tekemisen järkevyyttä. Puuhastelua on siellä täällä ja "yle yhtenäinen" linja on pelkkää kaunista korupuhetta, jota yritetään tarjoilla eteenpäin rakennelmilla, joita hallitsevat kalliit konsultit ja joista Ylen porukat eivät ymmärrä yhtikäs mitään. Sotku syvenee ja rahaa palaa. Kilpailutuksia hoitavat konsultit, jotka taluttavat epäpätevää johtoa narussaan - tuloksena hankintoja, jotka ovat "valmispaketteja" ja joita sitten räätälöidään muutaman kovaäänisen tahdon mukaisesti vuosikausia.
"Oman toimintansa kehittämisestä norjalaiset korostivat, että painopisteen tulisi olla sisällöissä pikemminkin kuin välineissä.". Siellä asti piti johtajien käydä toteamassa samaa, mitä Ylellä on tekijät yrittäneet toitottaa ties kuinka kauan, mutta siihen ei ole reagoitu. Miksi ei? No kaiketi sen takia, että jokainen julkaisualustan "hallitsija" haluaa säveltää oman orkesterinsa kanssa - tehdä omalla tavallaan sitä samaa mitä naapuri toisessa osastossa.
Ke 23.09.2015 @ 09:53
Arvoisa Wilhelmsson, olet aika kaukana totuudesta. Yleä on jo jonkin aikaa hallittu pelolla. Poikkipuisia ajatuksia ei saa ilmaista, eikä ainakaan nostaa esiin projektien & muun tekemisen järkevyyttä. Puuhastelua on siellä täällä ja "yle yhtenäinen" linja on pelkkää kaunista korupuhetta, jota yritetään tarjoilla eteenpäin rakennelmilla, joita hallitsevat kalliit konsultit ja joista Ylen porukat eivät ymmärrä yhtikäs mitään. Sotku syvenee ja rahaa palaa. Kilpailutuksia hoitavat konsultit, jotka taluttavat epäpätevää johtoa narussaan - tuloksena hankintoja, jotka ovat "valmispaketteja" ja joita sitten räätälöidään muutaman kovaäänisen tahdon mukaisesti vuosikausia.
"Oman toimintansa kehittämisestä norjalaiset korostivat, että painopisteen tulisi olla sisällöissä pikemminkin kuin välineissä.". Siellä asti piti johtajien käydä toteamassa samaa, mitä Ylellä on tekijät yrittäneet toitottaa ties kuinka kauan, mutta siihen ei ole reagoitu. Miksi ei? No kaiketi sen takia, että jokainen julkaisualustan "hallitsija" haluaa säveltää oman orkesterinsa kanssa - tehdä omalla tavallaan sitä samaa mitä naapuri toisessa osastossa.
Ainoa syy miksi käyn ylen sivuilla, on se, että haluan nähdä mitä mieltä meidän pitää olla ja miten sanomat ja käytännöt eroavat yle.fin ja svenskaylen puolella.
Ylellä on ylevät tavoitteet, käytäntö ja tavoitteet eivät kohtaa, tuplaorganisaatiot vievät rahaa. Samoin tuplatoimittajamiehitys samoilla alueilla.
Uusinnat, urheilu, ja tositeevee, siinä tarjonta. Meidät on profiloitu tyhmiksi, kaikki anti on sen mukaista, uutisista lähtien.
Voi olla, että kaikki ylen tavoitteet monikulttuurisuutta lukuunottamatta täyttyvät svenskaylen puolella. Yle.fin puolella ylhäältäannettu jaottelu monikulttuurisuuden nimissä voi ehkä toteutua, mikään muu ei.
Ti 06.10.2015 @ 21:06
Yle-veron indekstitarkistusten jäädyttäminen aiheuttaa Ylelle säätöpaineita, ja lisää henkilöstön pelkoa. Yksi asetetuista säästökeinoista Ylessä on vähentää tekemistä, ja samalla pidetään tiukkaa linjaa rekrytoinnissa. Eikö kuitenkin olisi parempi hankkiutua eroon niistä, jotka tekevät vähän, ja palkata Yleen niitä, jotka oikeasti tekevät jotain. Yleisradio on yhä edelleen täynnä turhia korkeapalkkaisia johtajia ja päälliköitä, jotka säästyvät YT-menettelyltä, kerta toisensa jälkeen. Eikö Ylen pitäisi uudistaa johtamistaan siten, että turhaa väliporrasta karsittaisiin vihdoin oikein kunnolla? Näin se ketteryyskin lisääntyisi ja byrokratia vähenisi. Nyt monessa sopassa on aivan liian monta kokkia.
