Ylen musiikki- tai radiodraamatuotanto ei lopu eikä vähene

Kyseinen rakennus ei ole mikä tahansa vain yksi Ylen rakennuksista, vaan ainoa laatuaan. Sen purkamista voisi verrata Pasilan TV-studiotaloon, jossa siinäkin on "vain" kaksi studiota ja kolme kuvaustilaa. Kyse ei ole nostalgisoinnista tai museoinnista, vaan ainutlaatuisuudesta. Toisia vastaavia ei ole. Lisäksi 35 vuotta käytössä olleen kiinteistön ei pitäisi olla vielä tiensä päässä, onhan se nuorempi kuin TV-studiotalo. Studiot ovat olleet käytössä kaiken aikaa, eikä mitään ongelmia esim. sisäilmassa ole raportoitu. On vaikea uskoa, että "täydellisen peruskorjauksen tarve" olisi ajankohtainen vähään aikaan. Sen sijaan ulkoista ilmettä ja viihtyisyyttä voitasiin kohentaa kohtuullisin kustannuksin aivan pintaremontin keinoin. Onkohan rakennuksesta tehty edes täydellistä kuntokartoitusta, jossa todetaan täydellisen peruskorjauksen tarve?
Ja mitä tulee tuohon kiinteistöveroon, miksi Yleisradio ei hae kaavamuutosta? Ennenkuin vanhoja studioita puretaan, pitäisi ensin olla uudet tilalle. Muuttuvista tekemisen tavoista on turha puhua, jos ei tunne nykyisiäkään tekemisen tapoja. Joten: rakentakaa ensin uudet ne studiot, ennenkuin puratte vanhoja. Kysyä vaan sopii onko se loppujen lopuksi Yleisradion ja Yle-veron maksajien kannalta edullisin vaihtoehto? Kulttuuri ei asu seinissä, mutta akustiikka sitäkin enemmän.

Onko tämä Vilenkin niitä IT-neropatteja, joita on palkattu piristämään/purkamaan YLE:ä?

"Halusimme tehdä lisäksi tasokkaita kantanauhoja ja soittaa niitä radiossa edullisemmin kertakorvauksella."

Ei kai Yleisradio ole luopumassa kantanauhojen tekemisestä? Kantanauhojen tarkoitushan ei ole ollut ainoastaan soittaa kertakorvauksella edullisemmin, vaan mahdollistaa myös äänitteet, joita ei kaupallisesti ole kannattavaa tuottaa. Näitä ovat erityisesti klassisen musiikin ja uudemmankin taidemusiikin korkeatasoiset studioäänitteet. Kantanauhatuotanto on ollut aina merkittävässä osassa Ylen roolia suomalaisen musiikin tukijana. Niitä on tehty mm. entisissä studiossa Fabianinkadulla jo vuosikymmeniä sitten. Kyllä uusien lahjakkuuksien pitää päästä tekemään äänitteitä radioon tulevaisuudessakin. Tämä on yhä yksi Yleisradion perustehtävistä.

Valtio omisti aikoinaan Pasilassa laajoja alueita, jossa oli mm. Ilmalan säähavaintoasema. Posti- ja lennätinhallitus rakensi alueelle ohjelmayhtiö O.Y. Suomen Yleisradion lähetyksiä varten keskiaaltolähetysaseman vuosina 1929-30. Vuodesta 1935 asema siirtyi Yleisradiolle yhtiön uudelleen järjestelyn yhteydessä. Maapohja säilyi edelleen valtiolla maatalousministeriön hallinnonalalla. Vasta kun Senaatti-kiinteistöt perustettiin hallinnoimaan valtion kiinteistöjä, Yleisradion Eläkesäätiö s.r. osti tontin.

Yleisradio aloitti tv-toimintansa tässä entisessä Helsingin yleisradioaseman rakennuksessa 13. elokuuta 1957 lyhyen kokeiluvaiheen tapahduttua Fabianinkadulla saman vuoden keväänä.

Ilman kunnollista äänitysstudiota on varsin mahdotonta tehdä kunnollista studiotuotantoa! "kokemusta on..."

Kalle kirjoitti:

Onko tämä Vilenkin niitä IT-neropatteja, joita on palkattu piristämään/purkamaan YLE:ä?

Musahemmoja maakunnista on Ville. Eikä ne ole IT-hemmoja, jotka ajaa YLEä alas. Uutispuolen mafia se on, mikä rullaa 500 miljoonaa yksityisten yritysten taskuun - hinnasta ja seurauksista välittämättä.

Samaa mieltä. Musiikki- ja kuunnelmatuotannot vaativat akustiikoiltaan kunnolliset tilat, ja sellaiset Ylen Pasilan M1-, M2- ja kuunnelmastudiot todellakin kokemukseni mukaan ovat (on sivuseikka, että kalustus ja pintamateriaalit ovat 70-luvulta, eiväthän kuulijat niitä näe). Jos lisäksi halutaan tehdä kenttä-äänityksiä, niin mikä muka nytkään estää? Kun vastaavia studiotiloja ei ole, näivettäisi studiotalon purkaminen varmasti Ylen musiikki- ja kuunnelmatuotantoja. Teidän on turha väittää muuta, Ylen luova johtaja Ville Vilén ja tuotannon johtaja Janne Yli-Äyhö!

Kulttuurin ystävä kirjoitti:

Kyseinen rakennus ei ole mikä tahansa vain yksi Ylen rakennuksista, vaan ainoa laatuaan. Sen purkamista voisi verrata Pasilan TV-studiotaloon, jossa siinäkin on "vain" kaksi studiota ja kolme kuvaustilaa. Kyse ei ole nostalgisoinnista tai museoinnista, vaan ainutlaatuisuudesta. Toisia vastaavia ei ole. Lisäksi 35 vuotta käytössä olleen kiinteistön ei pitäisi olla vielä tiensä päässä, onhan se nuorempi kuin TV-studiotalo. Studiot ovat olleet käytössä kaiken aikaa, eikä mitään ongelmia esim. sisäilmassa ole raportoitu. On vaikea uskoa, että "täydellisen peruskorjauksen tarve" olisi ajankohtainen vähään aikaan. Sen sijaan ulkoista ilmettä ja viihtyisyyttä voitasiin kohentaa kohtuullisin kustannuksin aivan pintaremontin keinoin. Onkohan rakennuksesta tehty edes täydellistä kuntokartoitusta, jossa todetaan täydellisen peruskorjauksen tarve?
Ja mitä tulee tuohon kiinteistöveroon, miksi Yleisradio ei hae kaavamuutosta? Ennenkuin vanhoja studioita puretaan, pitäisi ensin olla uudet tilalle. Muuttuvista tekemisen tavoista on turha puhua, jos ei tunne nykyisiäkään tekemisen tapoja. Joten: rakentakaa ensin uudet ne studiot, ennenkuin puratte vanhoja. Kysyä vaan sopii onko se loppujen lopuksi Yleisradion ja Yle-veron maksajien kannalta edullisin vaihtoehto? Kulttuuri ei asu seinissä, mutta akustiikka sitäkin enemmän.

Samaa mieltä. Ville Vilén, kirjoitat että tänä päivänä tilanne on täysin toinen. Ei ole - esimerkiksi uuden taidemusiikin kantanauhatuotannolle on edelleen olemassa suuri tarve ja kysyntä, kiinnostavia ja lahjakkaita uusia säveltäjiä ja muusikoita riittää varmasti jatkossakin jonoksi asti kantanauhoja tekemään ja myös yleisöä niitä kuuntelemaan. Ei tällaisia äänitteitä voi tehdä kunnolla missään muualla kuin kunnollisessa akustiikassa. Ville Vilén, kirjoitat, että musiikkituotannoille löytyisi pääkaupunkiseudulta paljon vaihtoehtoisia laadukkaita ja erilaisia tiloja. Ei ole uskottava väite, mistä muka? Ja mihin hintaan Ylellä olisi niihin pääsy?

Anonyymi kirjoitti:

"Halusimme tehdä lisäksi tasokkaita kantanauhoja ja soittaa niitä radiossa edullisemmin kertakorvauksella."

Ei kai Yleisradio ole luopumassa kantanauhojen tekemisestä? Kantanauhojen tarkoitushan ei ole ollut ainoastaan soittaa kertakorvauksella edullisemmin, vaan mahdollistaa myös äänitteet, joita ei kaupallisesti ole kannattavaa tuottaa. Näitä ovat erityisesti klassisen musiikin ja uudemmankin taidemusiikin korkeatasoiset studioäänitteet. Kantanauhatuotanto on ollut aina merkittävässä osassa Ylen roolia suomalaisen musiikin tukijana. Niitä on tehty mm. entisissä studiossa Fabianinkadulla jo vuosikymmeniä sitten. Kyllä uusien lahjakkuuksien pitää päästä tekemään äänitteitä radioon tulevaisuudessakin. Tämä on yhä yksi Yleisradion perustehtävistä.

Kirjoittaja olettaa tietävänsä talon purkua kritisoivien mielipiteen, joka ilmeisesti tulee hänelle useiden välikäsien kautta. Taustalla ei ole nostalgisointi, vaikka houkutus tälläiseen yksinkertaistamiseen tuntuu olevan suuri. Taustalla on huoli tulevaisuudesta sellaisten ihmisten käsissä, jotka eivät tunnu välittävän tekemisen todellisuudesta. Heillä ei ole siitä selvästikään tarpeeksi tietoa, eikä sitä ole myöskään kyselty ammattilaisilta ennen näiden lausuntojen antamista.
Päätöksenteko näin hatarilla tiedoilla vaikuttaa mielivaltaiselta ja pahimmassa tapauksessa, tarkoitusperistä huolimatta, se voi olla jotain pysyvästi tuhoavaa. Sen takia huoli on myös aiheellinen.

Valaisen tässä muuten kirjoittajaa kuunnelman osalta: lokaatiokuunnelmia on kokeiltu YLEllä jo pitkään. Ne eivät kuitenkaan ole tulleet vallitsevaksi estetiikaksi, mikä kertoo ehkä jotain niiden toimivuudesta. Draama on jalostunutta todellisuutta, jossa tässä tapauksessa kuulijalle valitaan todellisuudesta ne elementit, joiden toivotaan synnyttävän halutunlaisia reaktioita. Lokaatiossa taustoista tulee sattumanvaraisia, jopa suttuisia eikä tuotannon hallinta muutenkaan ole helppoa. Tässä yksi syy miksi studioita yhä suositaan. Lisäksi lokaation valinnan peruste ei voi olla se, että "studiota ei ole", vaan ratkaisut täytyy tehdä teoksestä käsin. Joku siellä taustajoukoissa yrittää siis nyt keksiä pyörää uudestaan.

Ylellä ei ole varaa olla kuuntelematta omia erikoisammattilaisiaan. Lisäksi se olisi jo ihan yleisten käytöstapojenkin puitteissa törkeää väheksymistä. Jotta tämä tuotantotilojen siirtäminen saataisiin vietyä kunniakkaasti läpi, kehotan kirjoittajaa läheiseen yhteistyöhön tekijöiden kanssa. Emme me pure, ainakaan kovin kovasti.

Kommentoin tuota kantanauha-asiaa. Yle on tehnyt vuosittain klassisen musiikin alueella 35-40 kantanauhatuotantoa M2 -studiossa plus RSO:n nauhoitukset Musiikkitalossa päälle. Kansanmusiikin ja jazzin alueella tehdään M1 -studiossa vuosittain 12-15 tuotantoa. Korostan, että näin on tarkoitus toimia jatkossa, mutta jossakin muualla. Oletettavasti klassista musiikkia äänitetään enemmän Musiikkitalossa ja muuta mahdollisesti Pasilaan syntyvässä uudessa studiossa, jossa voidaan helposti myös kuvata. Äänitysten taso ei saa laskea.

Ville Vilen kirjoitti:

Kommentoin tuota kantanauha-asiaa. Yle on tehnyt vuosittain klassisen musiikin alueella 35-40 kantanauhatuotantoa M2 -studiossa plus RSO:n nauhoitukset Musiikkitalossa päälle. Kansanmusiikin ja jazzin alueella tehdään M1 -studiossa vuosittain 12-15 tuotantoa. Korostan, että näin on tarkoitus toimia jatkossa, mutta jossakin muualla. Oletettavasti klassista musiikkia äänitetään enemmän Musiikkitalossa ja muuta mahdollisesti Pasilaan syntyvässä uudessa studiossa, jossa voidaan helposti myös kuvata. Äänitysten taso ei saa laskea.

"Oletettavasti klassista musiikkia äänitetään enemmän Musiikkitalossa ja muuta mahdollisesti Pasilaan syntyvässä uudessa studiossa, jossa voidaan helposti myös kuvata. Äänitysten taso ei saa laskea."

Arvoisa Ville Vilén!

Uskoisin teidän hyvin tietävän, että Sibelius-Akatemia on luovuttanut Pohjoisen Rautatienkadun talonsa eduskunnan käyttöön seuraavaksi viideksi vuodeksi. Sibelius-Akatemian vuoksi jo tällä hetkellä on Musiikkitalon käyttöaste aivan maksimaalinen. Tällä hetkellä siellä ei yksinkertaisesti ole tilaa Ylen musiikkituotannoille, oletattepa te sitten mitä hyvänsä. Ainoastaan RSO:n tuotantoja siellä voidaan jatkaa entiseen malliin.

Kurviskan argumentointi on taas ihmeellistä roiskimista. Miten ihmeessä uudet yleisöt ja alustat liittyvät tähän tilakysymykseen? Sisällöt tehdään kuitenkin edelleen etupäässä studioissa. Kukaan ei ole sinällään ollut sisältöjen uudistamista vastaan, kyseessä on huoli siitä, lasketaanko uusien tilojen tarve oikein ja tehdäänkö niistä sellaisia, että ne kelpaavat pääkäyttötarkoitukseensa. Ja millä aikataululla tämä koko prosessi yleensä on mahdollista suorittaa. Näissä asioissa tuotantopuolelta löytyy edelleen parhaat asiantuntijat.

Suurtuotantosiivessä on tehty joulukuussa 2012 tekninen due dilligence -selvitys eli kuntoarvio samassa yhteydessä kuin muistakin Ylen rakennuksista. Talon rakennustekniikka (julkisivut, ikkunat, vesikatto, runkorakenteet) on vielä pääosin kunnossa, mutta LVI- ja sähköteknisten korjausten tarve lähitulevaisuudessa todettiin merkittäväksi. Eli mittava talotekninen remontti on edessä muutaman vuoden kuluttua, ja rakennustekninen peruskorjauskin pian sen jälkeen.

Yle maksaa suurtuotantosiiven tontista kiinteistöveroa ja vuokraa, yhteensä noin 400 000 euroa vuodessa. Muita kiinteistöön liittyviä kuluja syntyy vuositasolla noin 430 000 euroa, ne muodostuvat kiinteistön ylläpidosta, lämmityksestä, sähköstä jne.

Yle ei voi hakea tontille kaavamuutosta, koska Yle ei omista tonttia, vaan sen omistaa Ylen eläkesäätiö. Helsingin kaupunki on pitänyt ja todennäköisesti pitää edelleen tärkeänä sitä, että Pasilan alueen asuntorakentaminen etenee, ja siksi kaavamuutokselle ei ole edellytyksiä.

Kun suurtuotantosiivestä luovutaan, Yle järjestää tuotannoille riittävät ja tarvittavat akustiset ja tekniset edellytykset sekä rakentamalla uusia tuotantoympäristöjä Pasilan alueelle että hyödyntämällä myös tarjolla olevia Ylen ulkopuolisia tuotantoympäristöjä.

Yle mitoittaa omien tuotantoympäristöjensä määrän sellaiseksi, että niiden käyttöaste pysyy korkeana. Ylellä ei ole varaa ylläpitää kiinteistöjä, jotka eivät ole tehokkaassa käytössä. Se olisi myös verorahojen väärinkäyttöä.

Kari Haapamäki, Ylen Toimitilapalvelut

Musiikkiväen huoli ei ehkä niinkään liity loppujen lopuksi seiniin kuin niihin sisältöihin. Seinät tietysti studiotoiminnalle ovat välttämättömät. Takavuosina sisällöntuotanoa Ylessä katosi runsaasti musiikin alalta. Yle on merkittävä kulttuuritoimija ja nykymusiikkiympäristössä ehdottomasti tärkein Sibelius-Akatemian rinnalla. Tätä huolta ja näitä leikattuja asioita kokosin avoimeen kirjeeseeni Ylelle. Olen iloinen siitä, että keskustelua nyt käydään: http://pasilyytikainen.blogspot.fi/2015/02/minne-menet-yleisradio.html?m=1

Kari Haapamäki, Ylen Toimitilapalvelut kirjoitti:

Suurtuotantosiivessä on tehty joulukuussa 2012 tekninen due dilligence -selvitys eli kuntoarvio samassa yhteydessä kuin muistakin Ylen rakennuksista. Talon rakennustekniikka (julkisivut, ikkunat, vesikatto, runkorakenteet) on vielä pääosin kunnossa, mutta LVI- ja sähköteknisten korjausten tarve lähitulevaisuudessa todettiin merkittäväksi. Eli mittava talotekninen remontti on edessä muutaman vuoden kuluttua, ja rakennustekninen peruskorjauskin pian sen jälkeen.

Yle maksaa suurtuotantosiiven tontista kiinteistöveroa ja vuokraa, yhteensä noin 400 000 euroa vuodessa. Muita kiinteistöön liittyviä kuluja syntyy vuositasolla noin 430 000 euroa, ne muodostuvat kiinteistön ylläpidosta, lämmityksestä, sähköstä jne.

Yle ei voi hakea tontille kaavamuutosta, koska Yle ei omista tonttia, vaan sen omistaa Ylen eläkesäätiö. Helsingin kaupunki on pitänyt ja todennäköisesti pitää edelleen tärkeänä sitä, että Pasilan alueen asuntorakentaminen etenee, ja siksi kaavamuutokselle ei ole edellytyksiä.

Kun suurtuotantosiivestä luovutaan, Yle järjestää tuotannoille riittävät ja tarvittavat akustiset ja tekniset edellytykset sekä rakentamalla uusia tuotantoympäristöjä Pasilan alueelle että hyödyntämällä myös tarjolla olevia Ylen ulkopuolisia tuotantoympäristöjä.

Yle mitoittaa omien tuotantoympäristöjensä määrän sellaiseksi, että niiden käyttöaste pysyy korkeana. Ylellä ei ole varaa ylläpitää kiinteistöjä, jotka eivät ole tehokkaassa käytössä. Se olisi myös verorahojen väärinkäyttöä.

Kari Haapamäki, Ylen Toimitilapalvelut

No, entäpä sitten tontin omistaja Ylen eläkesäätiö? Eikö säätiö voi hakea kaavamuutosta ja ainakin selvittää mahdollisuuksia siihen Helsingin kaupungin kanssa? Toisaalta, jos Pasilan alueen asuntorakentaminen etenee, voidaan sitten tarvittaessa kaavoitus palauttaa asuntotuotantoon. Joka tapauksessa tulevaisuudessa asuntorakentamisen edetessä tontin arvo kasvaa. Vielä aika ei ole otollinen tontin myymiselle. Jos säätiö todella haluaa tontista luopua, saa se siitä 5 - 10 vuoden kuluttua varmasti paremman hinnan, kuin nyt.

Jokainen kirjoitukseni lukija todennäköisesti pystyy päättelemään sen, mitä ammatillista osaamista minä edustan, mutta sen sijaan ihmettelen minkä ammatillisen erikoisosaamisen edustajana Kurviska on kommentaattorina tässä keskustelussa.
Hyvää päivänjatkoa.

hanna-helena.kinnunen@yle.fi

Kiitos kommentistasi Satu. Tekijänoikeuskustannukset ovat merkittävä osuus Ylen budjetista, kuten kuuluukin olla. Musiikin osuus Ylen lähettämästä ohjelmasta on valtava ja jakautuu uskomattomalle määrälle musiikintekijöitä, eri genreissä. Tavallisesti ihiminen saa työstään kuukausipalkkaa. Säveltäjän tulot muodostuvat puolestaan tekijänoikeustuloista ja mahdollisista apurahoista ja sävellystilauspalkkioista. Eikös nuo palkatkin muodosta pienen erän Ylen toiminnasta? Niitä ja niiden kehitystä harvempi on ollut jostain syystä kyseenalaistamassa. Tekijänoikeustuloista puolestaan vingutaan jatkuvasti. Säveltäminen, ainakin klassisella puolella, on rankkaa työtä. Ei puuhastelua, jota voi tehdä muun ohessa. Tekijänoikeustulot kertyvät myös hitaasti säveltäjille. Oma kustantajani on sanonut, että jos hyvin käy, tuottoa alkaa syntyä 25 vuotta kuolemani jälkeen... Kyse on tahdosta, siitä mihin varoja halutaan suunnata.

Suomessa on nykyisin hyvät ja kattavat tekijänoikeuskustannukset, jotka rakentavat raamit tuotannoille. Eli se mikä tehtiin Kalastajatorpalla livetaltiointina 1970-luvulla olisi nyt ihan ihan ihan toinen kuvio. Siksi myös on hyvä sanoa se tässäkin ääneen, että musiikkistudioiden käyttöasteeseen vaikuttaa tietty sekin asia. Ihan vaan kuittina laitan tänne senkin, jota ei vielä ole mainittu. En siis sano puolesta enkä vastaan, totean vain, että se mikä silloin *takavuosina* tehtiin oli musiikkioikeuskustannuksiltaan ihan toista luokkaa.

satu.kurvinen@yle.fi[/quote]

No, näin musastudioitten käyttäjän näkokulmasta totean, että purkupäätös on suunilleen yhtä iso virhe kuin mastojen osake-enemmistön myyminen 2000-luvun alussa. Ylen johto on tietysti punninnut huolellisesti tekojensa seuraukset, mutta yksinkertaisesti vastaavia tiloja; kelluvat rakenteet, jumalattoman isoon kupariverkkoon kytketty tekninen maa, tilavuudeltaan järjettömän kokoiset studiotilat, ilmankosteuden automaatio etc. etc. Vastaavia tiloja ei tulla Suomeen rakentamaan enää koskaan. Olen ollut noissa musiikistudioissa duunissa parikymmenen vuoden aikana, enkä millään katkeruudella suhtaudu asiaan. Lähinnä päälimmäiseksi nousee pettymys ja hienoinen myötähäpeä, sillä kysymys on kuitenkin kiinteistöbusineksen tekemisestä kulttuurin sijaan. Selityksiä kaikille mahdollisille ja mahdottomille syille purkupäätökselle tulemme kuulemaan tämän asian suhteen jatkossakin. Oman tuotannon alasajo on kiinteöstbusineksen tekemisen ohella ollut ylen agendalistalla. Näin siitä päästään kätevästi eroon, kun puretaan paikat missä sitä voi tehdä. Toisaalta parempi ehkä että puratte ne pois, sillä eräs ylen pomoista kaavaili 90-luvun lopulla M1 studiosta ATK-varastoa. Purkaminen on kuitenkin parempi vaihtoehto, kuin tilojen 100% väärinkäyttö.

Ei hyvää päivää! Ei voi muuta sanoa.

Ihan "ojalan laskuopin mukaan" on helppo räknätä, että suurtuotantosiiven kustannukset ovat nykyiselläänkin kiinteistöveroineen alle 0,5 % Ylen vuosibudjetissa. Rahaa on kyllä samaan aikaan laittaa esim. tehottomasti verkkoteknologiaan, ylläpitää samaan aikaan useita keskenään yhteensopimattomia alustoja (mm. Escenic-julkaisujärjestelmä ja sen edeltäjät, joita käytetään internetsivustojen ja Yle Areenan sisältöjen ylläpidossa).

Siellä istutaan Ison Pajan norsunluutornissa laaditaan laskemia ja tuijotetaan numeroita ja tunnuslukuja ja yritetään soveltaa Lean-mallin mukaista johtamisajattelua luovaan työhön ja infrastruktuuriin, aivan kuin Yleisradio olisi jokin tehdas. Näinhän tuotantojohtaja Yli-Äyhö tuolla aiemmassa blogissaan kirjoittaa. Ei ole johtoryhmä ottanut opikseen henkilöstölle tehdystä kehityskyselystä, jossa luottamus Ylen johtoon on ollut murskaavan heikko. Kysely tehtiin sellaisena ajankohtana, että käydyt YT-neuvottelut eivät tuloksia selitä. Tämä tapa, jolla ns. suurtuotantosiiven asiaa on hoidettu, on omiaan heikentämään henkilöstön jo ennestään olematonta luottamusta johtoon. Valitettavasti johdon taso ei näytä riittävän edes siihen, että osaisivat itse vetää johtopäätöksensä ja jättää tehtävänsä. Verkko edellä vaikka heikoille jäille.

Hei villet, jannet ja muut. Onhan niin, että teillä on musiikkialan, äänittämisen ja studioiden asiantuntemusta vähintään saman verran, kuin meillä täällä nomenklaturassa alemmilla tasoilla olevilla? Emmekö me kaikki tahdokin tehdä tehtäviämme entistä paremmin ja tehokkaammin työnantajamme strategian mukaisesti? Eikö meillä olekin sama maali, emmekä ole toistemme vastapuolia? Emmekö arvostakin työtämme ja pidä siitä? Elämmehän me samassa todellisuudessa? Ymmärrämmehän studion keskeisen merkityksen musiikin tekemiselle?

Olen osallistunut Yleisradion musiikkistudioiden korvaavia tiloja etsivään ryhmään. Niitä ei, väitteistä huolimatta, ole löytynyt. Studioita kyllä on, eivätkä ne ole muuttuneet mitenkään vanhanaikaisiksi. Ne vain ovat kooltaan, akustiikaltaan, käytettävyydeltään tai yleiseltä laadultaan meille sopimattomia. Yleisradion omat TV-studiot on rakennettu television tarpeisiin ja standardein, ei musiikkistudioiksi. Kaupallisten studioiden omistajat luonnollisesti ilomielin ottaisivat Yleisradion hyvin maksavaksi asiakkaakseen. Toisaalta, olisihan se myös kiva ostella studioaikaa Yleisradion nimissä kavereiden tai omassa omistuksessa olevista studioista, eikö vain? Korvaavien tilojen hankkiminen kävisi näinkin kovin kalliiksi, ajan myötä uudisrakennuksen hintaiseksi.

Kaavoitus muuttui n. 2003. Se tapahtui Yleisradion itsensä tekemästä kaavamuutospyynnöstä. Pyynnön voinee esittää toiseenkin suuntaan. Toisaalta suurtuotantosiiven päällä on tyhjää tilaa taivaisiin asti. Kyllä sinne voi asuntoja rakentaa, lähentäisihän se näin myös yleisösuhdettamme.

Suomessa ei edelleenkään ole saatavissa tarpeeksi monipuolista musiikkia ilman Yleisradion työtä. Kaikkea musiikkia ei tehdä pelkällä tietokoneella, teollisesti ja radioiden soittolistojen täytteeksi Ylen kanavapäälliköiden ja johtajienkin suosiossa olevissa levy-yhtiöissä. Paras musiikki tehdään edelleenkin vanhanaikaisesti yhdessä soittaen. En ehkä ole osa "kulttuurialaa", mutta olen kyllä M1:ssä ja M2:ssa lähes koko työikäni äänittänyt. Näitä seiniä nyt kovasti väheksytään ja niiden tarpeettomuudesta puhutaan. Olen tässä huomannut muutaman edun: sisällä on usein lämpimämpää, tuulettomampaa ja häiriöttömämpää kuin ulkona. Seinät, katto ja lattiakin luovat sen akustisen tilan jossa soittimet soivat. Häiriöttömät vakio-olosuhteet ovat tarpeen luomisrauhan synnyttämiseksi ja sen säilyttämiseksi. Mutta eiväthän nämäkään studiot täydelliset ole. Nämä kaipaavat kunnostusta, mistä olemmekin näköjään samaa mieltä, ja hyvä niin.

Studiotilat eivät ole suoranaisesti henkilökunnan työtiloja. Siellä liikkuvat enimmäkseen vieraat, talon ulkopuoliset henkilöt. Purkamisen perustelu liioilla neliöillä suhteessa henkilömäärään onnahtaa. Se on vähän kuin otettaisiin rautatiestä metrin pala pois, koska juna koskettaa sitä vain muutaman mikrosekunnin vuorokaudessa. Tai että joku kirkko pitäisi purkaa, koska siellä on niin vähän vakituista henkilökuntaa. Mutta kaikin mokomin, voittehan yrittää konsultoida VR:tä ja Kirkkohallitusta. Tässähän olisikin Yleisradiolle oivallinen johtamistaidon vientitilaisuus.

Me äänittäjät tallennamme paikallisia nopeahkoja ilmanpaineen vaihteluja. Meillä on käytössämme tarkoitukseen sopiva väline, mikrofoni, etuineen ja haittoineen. Olette todennäköisesti kuulleet laitteesta puhuttavan. Mutta mahtaako teillä olla hallussanne uutta tietoa mikrofonin korvaavasta laitteesta? Ottaisimme tuon tiedon ja laitteen nöyrinä ja kiitollisina vastaan. Mielellämme siirtyisimme mekin näin tekemään työtämme kokonaan "uudella tavalla". Tuossa tilanteessa emme varmaankaan tarvitsisi myöskään studioita. Lopuksi haluan vielä varmistaa ja toistaa kysymykseni. Elämmehän me samassa todellisuudessa?

Jukka Viiri
Äänisuunnittelija/Musiikkitarkkailija
Radion musiikki- ja ulkotuotanto
Yle Tuotanto

Älkää nyt hyvänen aika menkö noita musiikkistudioita hävittämään, ellei vastaavanlaisia studioita ole tarjolla! Minulla on ollut onni käydä äänittämässä siellä useiden suomalaisten säveltäjien hienoa musiikkia upeiden muusikoiden kanssa ja erittäin hyvien äänittäjien avulla. Mikään noista äänityksistä olisi tuskin onnistunut ilman M1- ja M2-studiota.

Täällä on nyt luettu useiden asiantuntijoiden lausuntoja salien ainutlaatuisuudesta. Toivoisin, että pistäisitte ne merkille ja todella harkitsisitte tätä päätöstä vielä huolella. Eikö niitä saleja voisi esimerkiksi remontoida, jos ne sen tarpeessa ovat? Nykyään tuollaisten salien rakentaminen maksaisi varmaan maltaita ja jos remontoimalla asiasta selviäisi, niin miksi purkaa täydellisesti hommassaan palvelevia saleja? Nämä salit ovat Suomessa aika uniikkeja, asuinkerrostaloja sen sijaan voi kaavoittaa useaan paikkaan ilman, että jotain ainutlaatuista tuhoutuu siinä samalla.

Toivoisin vielä huolellista harkintaa asian suhteen. Toivoisin myös, että suomalaiset muusikot ja säveltäjät pääsisivät jatkossakin tekemään huippulaatuisia nauhoituksia M1- ja M2-studioihin.

Ystävällisesti,
Eija Räisänen

Kurviska kirjoitti:

Hanna-Helena kirjoitti:

Kirjoittaja olettaa tietävänsä talon purkua kritisoivien mielipiteen, joka ilmeisesti tulee hänelle useiden välikäsien kautta. Taustalla ei ole nostalgisointi, vaikka houkutus tälläiseen yksinkertaistamiseen tuntuu olevan suuri. Taustalla on huoli tulevaisuudesta sellaisten ihmisten käsissä, jotka eivät tunnu välittävän tekemisen todellisuudesta. Heillä ei ole siitä selvästikään tarpeeksi tietoa, eikä sitä ole myöskään kyselty ammattilaisilta ennen näiden lausuntojen antamista.
Päätöksenteko näin hatarilla tiedoilla vaikuttaa mielivaltaiselta ja pahimmassa tapauksessa, tarkoitusperistä huolimatta, se voi olla jotain pysyvästi tuhoavaa. Sen takia huoli on myös aiheellinen.

Valaisen tässä muuten kirjoittajaa kuunnelman osalta: lokaatiokuunnelmia on kokeiltu YLEllä jo pitkään. Ne eivät kuitenkaan ole tulleet vallitsevaksi estetiikaksi, mikä kertoo ehkä jotain niiden toimivuudesta. Draama on jalostunutta todellisuutta, jossa tässä tapauksessa kuulijalle valitaan todellisuudesta ne elementit, joiden toivotaan synnyttävän halutunlaisia reaktioita. Lokaatiossa taustoista tulee sattumanvaraisia, jopa suttuisia eikä tuotannon hallinta muutenkaan ole helppoa. Tässä yksi syy miksi studioita yhä suositaan. Lisäksi lokaation valinnan peruste ei voi olla se, että "studiota ei ole", vaan ratkaisut täytyy tehdä teoksestä käsin. Joku siellä taustajoukoissa yrittää siis nyt keksiä pyörää uudestaan.

Ylellä ei ole varaa olla kuuntelematta omia erikoisammattilaisiaan. Lisäksi se olisi jo ihan yleisten käytöstapojenkin puitteissa törkeää väheksymistä. Jotta tämä tuotantotilojen siirtäminen saataisiin vietyä kunniakkaasti läpi, kehotan kirjoittajaa läheiseen yhteistyöhön tekijöiden kanssa. Emme me pure, ainakaan kovin kovasti.

Tässä tilatyöryhmässä on ollut mukana tuottaja/ohjaaja/kehitystuottaja Soila Valkama Radioteatterista yhdessä Yle Draaman päällikön Tuire Lindströmin kanssa.

Kyse ei varmasti ole mistään aliarvioinnista, tai genren totaalisesta ymmärtämättömyydestä. Onhan useassa yhteydessä jo mainittu kuunnelmastudioratkaisun haasteesta.

Yleisradion strategian tavoite on löytää uusia yleisöjä sekä tarjoilla heille uusia väyliä päästä mukaan sisältöihimme. Toimitusjohtaja Lauri Kivinen on myös viime syksynä laittanut ison otsikon yllemme: verkko edellä. Tämän tulee ohjata tekemistä myös Yle Draaman tavoitteissa.

En todellakaan usko, että kenelläkään on halua keksiä pyörivää pyörää uudelleen, vaan se mikä hyvänä pyörii, on mahtava homma, ja kun sille on suomalainen yleisönsä, sekin on komea kuvio. Studiossa tehtävä ääniteos on todellakin Ylen tehtävä, ja se ei ole uhattuna. On kuitenkin jo tiedossa parikin sukupolvea, jotka eivät radiodraamaa sellaisena kuin me se talon sisällä tunnemme enää kuuntele. Se on minusta kova haaste.

Ystävällisin terveisin
ex-radioteatterilainen (2010-2012) sekä nykyinen Yle Draama viestintä/markkinointi

Siis verkko edellä strategian tulee ohjata tekemistä myös Yle Draaman tavoitteissa? Mitä tekemistä sillä on äänitystilojen kanssa? Siirryttekö te siellä Ylessä tekemään sisältöjä perinteisten studioiden asemesta jonnekkiin verkkoon ja virtuaalitodellisuuteen? Eikös se verkko ole vain yksi jakelukanava ja lisäpalvelu radion ja tv:n rinnalla. Samoja ohjelmiahan sitä voidaan verkosta kuunnella. Minä ainakin kuuntelen hyviä kuunnelmia myös Yle Areenasta, mutta en kyllä mitenkään ymmärrä, että stragegia voi olla jokin jakelukanava edellä. En haluaisi, että internetistä kuuntelemani kuunnelmat eroavat jotenkin radiosta kuulemistani!

Jukka osui tuossa kirjoitukseasaan monessa kohtaa hyviin näkökohtiin. Äänittäjänä olen seurannut Ylen digitalisoitumista koko sen prosessin ajan. Monessa kohtaa olen tullut miettiäksaeni sitä, luulevatko Ylen johtoportaan henkilöt oikeasti että digitalisoituminen olisi jollain tapaa jopa vaikuttanut äänen kulkemiseen ilmassa? Sellaisen vaikutelman voi joskus saada. On totta että jäkityöstö on fiksumpaa digiaikana, mutta materiaalin kaappaaminen ilmasta on yhtä hankalaa kuin on aina ollutkin. Ääni kulkee yhä sen 343 metriä sekunnissa +20 C° asteen ilmalämpötilassa, ja välineet ovat olleet periaatteeltaan samat noin viimeiset 80 vuotta. Jukka mainitsikin aiheesta jo edellä. Hyväksi (tai edes kohtalaiseksi) äänittäjäksi tulee vuosien tekemisen, siis yritysten ja erehtymisien kautta., vaikkakin olisi kouluja käynyt hamaan tappiin. Muusikoiden murheen lisäksi studioiden purkaminen vaikuttaa myös siis akustisen musiikin äänityskulttuuriin olennaisella tavalla. Ehkä Ylen perimmäisiä motiiveja on lopulta häivyttää omasta osaamisestaan moinen taito. Sikäli sääli, sillä juuri äänen kanssa pelaaminen on ollut ja on koko yleisradiotoiminnan perusta. Mantrat Ylen uudistumisesta eivät tuota perustaa muuta miksikään. Kyllä sinne verkkoonkin ääni tarvitaan...ilmasta se kaapataan samoilla metodeilla kuin ennenkin.

Kurviska kirjoittaa: "On kuitenkin jo tiedossa parikin sukupolvea, jotka eivät radiodraamaa sellaisena kuin me se talon sisällä tunnemme enää kuuntele. Se on minusta kova haaste".

Ihmekös tuo, kun yle ei edes lähetä enää lasten- ja nuorten kuunnelmia. Haaste on kohta saada uudet sukupolvet kuuntelemaan radiota ylipäätänsä, jos sisältöjä ei edes tarjota kaikille ikäryhmille. Jatkuvasti kuitenkin toivotaan klassikkokuunnelmia uusiitavaksi ja vanhoja kuunnelmia. Eikö se kerro, että perinteiselle radiokuunnelmalle on yhä kysyntää? Mutta jos kysyntään ei vastata, niin haasteellista on kohta koko Yleisradion toiminta.
Ja nämä haasteet eivät ainakaan studiota purkamalla ratkea. Uudenlaistakin radiodraamaa voi kokeilla, ajamatta alas perinteitä.

Kiitos kaikille mielipiteistä ja näkökulmista!

Kaikki tuntuvat olevan yhtämieltä ainakin siitä, että radiodraama ja musiikki on merkittävä osa Ylen tehtävää.

Keskustelu ja ratkaisun valmistelu studioiden osalta jatkuu. Suurtuotantosiivestä ja sen studioista ei ole vielä lopullisesti päätetty mitään. Ja Ylen radiodraaman ja musiikin ammattilaisia tässä asiassa kuullaan vielä.
Keskusteluja järjestetään edelleen ja myös intraan tulee aiheesta tietoa.

Asia koskettaa suomalaista musiikkikenttää sen verran laajasti, että ainakin Muusikkojen liittoa ja säveltäjäjärjestöjä (Suomen Säveltäjät ja Elvis) kannattaa tässä asiassa kuulla ja pitää ajan tasalla. Joohan? Onnea, viisautta ja taitoa tilakysymysten ratkaisuun!

toivoo: Pasi

Uutisten mafia näivettää koko yhtiön.

Viimeaikoina Ylen kaikki vakuuttelut ovat taineet kääntyä nurinpäin, joten epäilenpä, että tuokin Ville Vilenin vakuuttelu pitäisi lukea: "Ylen musiiki- ja radiodraamatuotanto loppuu"...........
Hienoa, että sellaiset ihniset joilla on oikeasti kokemusta musiikinalala puolustavat studioiden säilyttämistä.
Kiitos teille rohkeudesta, niin moni asia on jo tuhottu tuossa Ylen netti-pöhinässä!
TV2:stahan ei ole jäljellä kohta kuin muisto. jotkut päättäjät vain puolustavat vieläkin typerää päätöstään tehdä Yleen nuorisokanava.
Ei ne katsojat tule kanavalle vaikka kuinka ottaisitte uusia ja nuori hypettäjiä johtamaan ja sotkemaan omilla tykkäyksillään koko Yleisradion ohjelmisto.
Keski-ikäisten päättäjien kannattaisi olla vain omia itsejään, eikä yrittää leikkiä nuoria ja dynaamisia nettikiitureita, ei onnistu!
Musiikki ja draama sekä radiossa että televisiossa on ollut parasta antia Ylessä. Mutta nyt kaikenmoiset kumppanit tuovat vajavaista osaamistaan tyrkylle, ja jotkut taitavat uskoa, että on kysymys jostain uudesta ja upeasta. Huhhu!
Keisarin uudet vaatteet!!

"On kuitenkin jo tiedossa parikin sukupolvea, jotka eivät radiodraamaa sellaisena kuin me se talon sisällä tunnemme enää kuuntele. Se on minusta kova haaste.

Ystävällisin terveisin
ex-radioteatterilainen (2010-2012) sekä nykyinen Yle Draama viestintä/markkinointi"

Nyt sitten taivastelette, kun olette huomanneet menetettyjä sukupolvia. Miksi lopetitte lastenradio, -kuunnelmat, toivekonsertit?

On hyvä, että saamme lukea täällä julkisesti Ylen työntekijöiden kommenteja asiasta. Tämä, jos mikä, paljastaa meille omistajille, kuinka huonoa johtamista Ylessä on, eli työntekijöitä ei kuunnella. No sitten jotkut esimiehet tulevat sitten tänne viisastelemaan ja torppaapaan ehdotukset. Ei toimi hyvä hallintotapa Ylessä.

Aiotte sitten siellä Ylessä näköjään ulkoistaa kaikki muut tuotannot paitsi uutiset?
Ja kukahan senkin lystin maksaa, ellei veronmaksajat?
Tuskin ne teidän kumppaninne työllistää irtisanottavista kuin pari prosennttia. Ylikoulutettuja media-alan ammatiilaisia kulkee kaduilla jo nyt lukemattomia, osa on jopa valmis tekemään töitä ilmaiseksi. Minkälainen ammattitaito Ylen johtajilla on johtaa luovia tiedotusalan ammattilaisia?
Ennen taisi olla entisiä toimittajia Ylen johdossa?
Tästä keskusteluketjusta saa sellaisen käsityksen, että johtajanne työllistävät kavereidensa firmoja?
Ja mitä tekee Ylen hallintoneuvosto? Kumileimasimen asemassako kansanedustajat valvovat kansanvallan toteutumista, siis murenemista?
Poliittiselta haiskahtaa tämä Ylen alasajo, milloinkas se kokoomus nousikaan valtaa??

Eikö veroeurot riittäisi vaikka kuuteen hurrikanavaan? Jäis normi-ihmisille omat kanavat
Piikit

olli priha kirjoitti:

Eikö veroeurot riittäisi vaikka kuuteen hurrikanavaan? Jäis normi-ihmisille omat kanavat
Piikit

Yleverossa on kyse suorasta tulonsiirrosta svenskfinlandille ja svenskfinlandin asukkaiden täystyöllistämisestä. Ehkä kokonaisuutena kotimaisten ohjelmien määrä kasvaa, mutta se kasvu tulee svenskfinlandin osuuden kasvusta. Tässä yhteydessä yle puhuu kotimaisuudesta, muussa yhteydessä svenskfinlandista. Svenskaylen yhteydessä on oma tuotantoyhtiönsä, ylen lisäksi erilaisten svenskfinland projektien tukemiseen osallistuu elokuvatukisäätiöt ja svenskfinlandin omat säätiöt.
Meille kaikille näytetään kummallakin kielellä itsenäisyyspäiväjuhlat myös näön vuoksi svenskaylellä. Sen lisäksi siellä on lukuisamäärä ohjelmaa eri kansallisista ja isänmaallisista tilaisuuksista, nämä ohjelmat ovat pelkästään yhdellä kielellä, seuraavaksi on pampas_juhlat, vähänaikaa sitten oli svenskfinlandin omat urheilukilpailut, keväällä kokoontuvat kaikki svenskfinlandin lapset stadionille urheilemaan ja laulamaan äidinkielenlaulua, sponsoroista ei ole pulaa, on omat laulukilpailut jne. Kaiken tämän isänmaallisen sisäänpäinlämpiävän yksikielisen juhlinnan jälkeen osa juhlioista palaa arkeen, suunnittelemaan mitä ohjelmaa finneille tehdään, jotta he ymmärtävät asemansa ja miten muut vähemmistöt ja svenskfinland voidaan huomioida parhaiten yle.fin puolella.
Ylen strategia on suomenkielisen ja suomalaisen kulttuurin alasajo ja rahan siirtäminen hyödyttämään separatistista svenskfinlandia.

Ville Vilen kirjoitti:

Kommentoin tuota kantanauha-asiaa. Yle on tehnyt vuosittain klassisen musiikin alueella 35-40 kantanauhatuotantoa M2 -studiossa plus RSO:n nauhoitukset Musiikkitalossa päälle. Kansanmusiikin ja jazzin alueella tehdään M1 -studiossa vuosittain 12-15 tuotantoa. Korostan, että näin on tarkoitus toimia jatkossa, mutta jossakin muualla. Oletettavasti klassista musiikkia äänitetään enemmän Musiikkitalossa ja muuta mahdollisesti Pasilaan syntyvässä uudessa studiossa, jossa voidaan helposti myös kuvata. Äänitysten taso ei saa laskea.

Tätä voisi hieman täsmentää sillä, että kommentin määrittelystä voi saada sen kuvan, että M1:ssä tehtäisiin myös jazz-kantanauhoituksia. Lauri Kivisen tultua toimariksi jazz-tuotantoja on lunastettu jälkeenpäin kantanauhoiksi. Varsinaista kantanauhatuotantoa ei jazzin saralla ole ollut sitten 80-luvun lopun aikojen jälkeen. Tämä on loppujen lopuksi pikkudetalji, mutta antaa jonkin kuvan Ylen menneistä vuosista. Saa tietenkin korjata jos olen kovasti väärässä ja olla eri mieltä ihan yleiselläkin tasolla, mutta yleisölle on mielestäni annettava mahdollisimman oikea kuva toiminnasta, avoimessa Ylessä kun ollaan.

No nyt täytyy heti pyydellä anteeksi omaa muistia, sillä onhan toki sessionauhoja lunastettu kantanauhoiksi ennen Laurin aikaakin. Itse asiassa säännöllisesti. Niistä kovin harvoin vain puhutaan. Jazz-musiikki on ollut Ylessä hyvissä ja tarmokkaissa käsissä. Minun pointti lähinnä oli, että varsinaisia kantanauhantuotantoja ei sinänsä ole. Sori !

"Joistakin asiaan liittyvistä puheenvuoroista henkii toive, että rakennus pitäisi suurin piirtein museoida..."

Vilén esittää tässä hyvän näkökulman. Tämäkään vaihtoehto ei ole poissuljettu, jos purkamista ei muutoin saada estettyä. Nimittäin:

”Rakennuksia suojellaan myös erityislainsäädännön perusteella. Lakia rakennusperinnön suojelemisesta (498/2010) sovelletaan etenkin silloin kun kohde on valtakunnallisesti merkittävä tai kun rakennuksessa on erityisen arvokkaita sisätiloja ja laitteita tai muita piirteitä, joiden säilymistä ei voi kaavoituksella varmistaa.”

Rakennussuojelun perusteita ovat mm.:
1.) Valtakunnallinen merkittävyys
2.) Arvokkaat sisätilat ja laitteet
3.) Käyttökelpoisuus: Rakennus katsotaan käyttökelpoiseksi joko alkuperäiseen tarkoitukseensa tai johonkin uuteen tehtävään
4.) Ainutlaatuisuus (Suomessa ei ole toista)
5.) Kulttuurihistorialliset arvot

Suojelun perusteet pitäisi määritellä niin, että niillä ei vaikeuteta remontointia ja ajanmukaistamista tulevaisuudessa. Kukapa olisi aktiivinen ja ottaisi yhteyttä ao. viranomaiseen?

Mikäs vastausautomaatti tämä Kurviska on?
Eikös yleensä jutun kirjoittaja kommentoi saamiinsa kirjeisiin? Vai onko teillä Ylessä niin isoja herroja, ettei heidän tarvitse olla sanojensa takana, eli ei viitsitä vaivautua vastaamaan "asiakkaille"?

Usein katse peruutuspeiliin olisi terveellistä monille ja varsinkin suuren mediatalon kaatajille, siis asiakkuuksien irtisanojille, katselijoiden ja kuuntelijoiden karkoittajille...
Historiaahan kirjoitetaan siksi, ettei ihmiset tekisi samoja virheitä uudestaan, pätee muuten sotiin, miksei myös Suomen pieneen yleisradioyhtiöön.
Veronmaksajien edessä olisi syytä olla hieman nöyrempi, eikä ruveta päsmäröimään, että me kyllä tiedetään paremmin mitä te haluatte..
Käy pian teillekin niinkuin entiselle puhelinten valmistajalle, siellähän pääjohtaja myi lopulta kaiken ulkopuolisille, vähänhän tuo touhu jo sitä meininkiä muistuttaa.

Älkää pohtiko uusia asiakkaita ennen kuin olette saaneet vanhat takaisin.

kukkahattu täti kirjoitti:

Mikäs vastausautomaatti tämä Kurviska on?
Eikös yleensä jutun kirjoittaja kommentoi saamiinsa kirjeisiin? Vai onko teillä Ylessä niin isoja herroja, ettei heidän tarvitse olla sanojensa takana, eli ei viitsitä vaivautua vastaamaan "asiakkaille"?

Usein katse peruutuspeiliin olisi terveellistä monille ja varsinkin suuren mediatalon kaatajille, siis asiakkuuksien irtisanojille, katselijoiden ja kuuntelijoiden karkoittajille...
Historiaahan kirjoitetaan siksi, ettei ihmiset tekisi samoja virheitä uudestaan, pätee muuten sotiin, miksei myös Suomen pieneen yleisradioyhtiöön.
Veronmaksajien edessä olisi syytä olla hieman nöyrempi, eikä ruveta päsmäröimään, että me kyllä tiedetään paremmin mitä te haluatte..
Käy pian teillekin niinkuin entiselle puhelinten valmistajalle, siellähän pääjohtaja myi lopulta kaiken ulkopuolisille, vähänhän tuo touhu jo sitä meininkiä muistuttaa.

Älkää pohtiko uusia asiakkaita ennen kuin olette saaneet vanhat takaisin.

Olen täysin samaa mieltä. Tuntuu unohtuneen, että Yleisradion pitäisi olla julkisen palvelun yhtiö, mutta sitä johdetaan kuin "entistä puhelinyhtiöltä". Koko yhtiö on kohta ulkoistettu, eikä siitä ennen pitkää ole enää mitään jäljellä. Kiinteistöt on myyty tai purettu ja kaikki kiinteä omaisuus tipotiessään. Sitten Yle asuu vuokratiloissa ja ostaa palveluina kaiken minkä voi. Oma talon sisäinen osaaminen on tuhottu ja on menetetty paljon ainutlaatuista erityisosaamista ja hiljaista tietoa, jota kaupallisilla yhtiöillä ei ole. Ja tätä ei tarvitse ihmetellä, kun johtajat haalitaan jostain Sonerasta ja muista kaupallisista yhtiöistä. He saavat verorahoitteisessa julkisen palvelun yhtiössä pahaa jälkeä aikaan. Ylen pitäisi panostaa sellaisiin asioihin, joita kaupalliset yhtiöt eivät tarjoa. Ainoa toivo on, että uusi eduskunta pitäisi Ylen ruotuun ja vaatisi johdolta avoimmuutta. Yle ei ole kaupallinen yhtiö, joten sitä ei pidä johtaa kuten kaupallista, sillä tällöin se on vain yksi mediatalo muiden joukossa.

PS. Tuskin Ville Vilen on edes kirjoittanut blogiaan itse. Eiköhän sen ole laatinut Hyvärisen putiikki niinkuin varmaan kaikki muutkin blogit.

Yle pyrkii oikaisemaan virheelliset tiedot. Miksi se ei vastineessaan, jollaista tämäkin blogi varmaan edustaa oikaise Helsingin Sanomissa ollutta asiavirhettä?

HS 24.2.2015 "Vähäinen käyttöaste on johtanut siihen, ettei studioiden tekniikkaa ole päivitetty. Studiot eivät nykyisellään esimerkiksi sovellu samanaikaisesti sekä musiikin äänittämiseen että miksaamiseen."

Tämähän on aivan väärin! Studiota on uudistettu nimenomaan siten, että studiossa voidaan sekä äänittää, että miksata. Lisäksi tekniikkaa on uusittu viimeaikoina, viimeisen viiden vuoden sisällä. Jopa yksi kuunnelmastudiosta on hiljattain remontoitu kokonaan, ja kuunnelmastudioiden erikoisakustoiduissa tarkkaamoissa on ajanmukaiset uudet Pro Tools -työasemat varustettuna Genelecin kaiuttimin ja valmiudet tehdä myös 5.1 -surroundtilaääntäkin.

Miksi Yle ei ole korjannut tätä asiavirhettä vastineella?

Yle tosiaan usein korjaa lehtijuttujen virheellisiä faktatietoja. Kaikkeen ei voida puuttua, ja lehtijutut ovat harvoin kaikilta yksityiskohdiltaan täsmällisiä. Tässä HS-jutussa olisi ollut muutakin kommentoitavaa, mutta arvioin tuolloin, että korjaamiseen ei kannata lähteä. Usein on, että vaikka oiotaankin vääriä tietoja, aivan kaikkia yksityiskohtia ei pystytä korjaamaan. Ja sitä paitsi, lehdet eivät läheskään aina julkaise kaikkia Ylen oikaisuja.

Nyt jutun julkaisusta on jo aikaa. Näkemykseni on edelleen se, että emme lähde oikaisemaan tätä.

Janne Yli-Äyhö, Ylen tuotantojohtaja