Opimme omista virheistämme ja toisten onnistumisista
Ville Vilén on Ylen Luovien sisältöjen johtaja.
Seminaarit ovat joskus turhia ja puuduttavia, mutta viime syksynä Edinburghissa ei totisesti näin ollut. Lavalle nimittäin marssitettiin kokeneita tv-tuottajia kertomaan pahimmista epäonnistumisistaan. Alan ihmiset nauroivat vedet silmissä yhdessä epäonnistujan kanssa huikeille klipeille takavuosien toilailuista.
Erityisesti mieleeni jäi kunnianhimoinen Lontoon keskustasta tehty suora poptaideohjelma, jossa juontajalta (paikalla ollut tuottaja itse) katosi pasmat täysin eikä ensimmäisessä lähetyksessä ollut laisinkaan ääntä. Itselleni tuli mieleen suora Onnen päivät -lähetys vuodelta 1993, josta myöhästyin 25 minuuttia.
Niin se taitaa olla, että vain häviämisestä oppii, voittamisesta ei mitään. Tämä on haastavaa meillä Suomessa, jossa tuntuu edelleen olevan käytössä yhden virheen malli. Kerran kun mokaat, niin loppuelämä on siitä yritettävä häpeissään toipua.
Luovalle toiminnalle tällainen henkinen ilmapiiri on mahdoton. Pelossa ei synny mitään uutta.
Tämän vuoksi meidän on Ylessä kehitettävä palautteen antamista ja vastaanottamista. Oppiminen alkaa vasta silloin, kun palaute on luonteva osa sisällön tekemistä. Jokapäiväinen normaali keskustelu tai innostunut hetki pitkän projektin jälkeen. Mielellään yhdessä kaikkien tekijöiden kanssa. Mitä voimme tehdä ensi kerralla paremmin, ja missä olimme erityisen hyviä? Täytyy osata unohtaa myös hetkeksi tulokset ja keskittyä sisältöön. Näin voimme jatkossa asettaa vieläkin parempia sisällöllisiä tavoitteita.
Ja tämän vuoksi otamme Luovat sisällöt -yksikössä palautekäytännöt vahvasti tämän vuoden kehityskohteeksi. Haluan, että palautteesta tulee niin luonteva osa tekemistämme, ettei yhdenkään tekijän tai tiimin tarvitse epävarmana miettiä onnistuimmeko me vaiko emme. Palautetta voi arvioida ainoastaan suhteessa tavoitteisiin. Tämä edellyttää myös, että tavoitteet ovat selkeät ja tiedossa.
Kun itse tartuin puhelimeen kauhunsekaisen lähetyksen jälkeen vuonna 1993, tuottajani Jake Nyman totesi minulle: "Älä välitä. Sellaista sattuu meille kaikille, mutta en usko että enää koskaan myöhästyt suorasta lähetyksestä."
Sen jälkeen en ole myöhästynyt kuin ehkä parista kokouksesta.
2 kommenttia
Ti 18.02.2014 @ 18:18
Ville hyvä, ne pari(sataa) kokouksista myöhästymistäsi taisivat osua niihin kahteen jaksoon, jolloin olit lähin esimieheni. Joskus toki olit käynnistämässä lounas- ja päivälliskokouksiamme ihan ajoissakin, kun piti päättää etenkin siitä, missä seuraavan kerran syödään tv-luvanmaksajien rahoilla.
Tästäkin huolimatta ystävällisin terveisin
h. ;-)
Ma 24.02.2014 @ 10:57
Palautteen antamisen ja vastaanottamisen taitoja on kyllä hyvä harjoittaa. Afrotanssiopetteja Minna Määttä on siinä erinomainen - hän muistaa aina huomauttaa oppilailleen, että vaikka tuo ja tuo liike meni nyt pieleen ja vaatii vielä harjoitusta, niin sinä olet silti hyvä ihminen ja kiva tyyppi ;)
Mutta vakavasti ottaen, luovalla alalla työn laadun arvioiminen ja siksi palautteen antaminen on pirullisen vaikeaa siksi, kun ei ole olemassa mitään absoluuttista mallia siitä mikä meni hyvin. On taiteellisen teoksen laatu, jota tekijät, kriitikot ja yleisö voivat arvioida eri kriteerein; on ammattimaisuuden taso ja työkulttuurikysymykset - edistääkö jokainen hyvää työilmapiiriä ja sujuvaa yhdessä tekemistä jne.
Tsemppiä palautteen kehittämisprojektiin siis, ja toivottavasti kuulemme konkretiaa siitä tässä blogissa lisää.
