YLE, tuo julkea viihdyke!
Kirjoittaja on suunnittelija Asia- ja Kulttuuri YLEssä.
Liikenne- ja viestintäministeriön vuotuinen selvitys suomalaisesta tv-tarjonnasta julkaistiin äskettäin. Kaupallisessa mediassa sen keskeisimmäksi huomioksi nostettiin YLEn ohjelmiston viihteellistyminen. Selvitys perustui viiteen otosviikkoon.
Koko vuoden osalta voimme omien luokitustemme pohjalta todeta, että YLEn ”viihteellisyys” nousi viime vuonna muutamalla tuhannesosalla. Samalla viihdeohjelmiemme määrä kuitenkin väheni yli 600 tunnilla YLE Extran lakkauttamisen tuloksena. Tä?
Viihdeohjelmien osuus YLEllä väheni myös LVM:n selvityksen mukaan, mutta silti YLE ”viihteellistyi”. Näin siksi, että viihteellisiksi ohjelmiksi katsottiin kaikki mahdollinen fiktio. Faktaa taas olivat esimerkiksi kaikki konsertit, koska ne ovat kulttuuria. Eli konsertit ovat kulttuuria, mutta elokuvat tai kotimaiset sarjat eivät tietenkään ole kulttuuria vaan viihdettä. Iron Maiden on faktaa ja Kieslowskin väritrilogia viihdettä.
Jospa uutisointi YLEn viihteellistymisestä onkin viihdettä? Rentoutuminen ja viihtyminenhän ovat television katselun keskeisimpiä motiiveja. Millaisten ohjelmien parissa ihmiset oikeastaan viihtyvät? Katsommeko paljonkin faktaohjelmia, joiden parissa emme viihdy?
Tv-ohjelmia katsotaan tiettyjen motiivien pohjalta ja jokaista ohjelmaa katsotaan monilla erilaisilla motiiveilla. Genre ei kerro, onko ohjelman sisältö katsojalleen viihdettä. Esimerkiksi RISC-tutkimuksessa Uutisvuoto peittosi ajan tasalla pitämisessä suurimman osan asiaohjelmistamme. Satuhäiden kautta taas saman tutkimuksen mukaan pystytään heijastamaan omaa elämää paremmin kuin faktaohjelmista.
Mutta oman elämän peilaaminen tv-ohjelman kauttahan on tietysti täyttä viihdettä? Toisaalta julkisen palvelun viihteelle määrättyä virikkeellisyyttä ei nähty lainkaan tärkeänä syynä katsoa viihdeohjelmia. Mennäänkö metsään, jos tästä huolimatta viihteellä yritetään jääräpäisesti ”virikkeellistää” katsojia?
Miksi puhdas viihtyminen on ylipäätään niin paheksuttava motiivi, että julkisen palvelun kuuluisi pitää siihen pitkä hajurako? Miksei voisi pitää tavoiteltavana sitä, että julkinen palvelu saa ihmiset myös viihtymään? Pitääkö julkisen palvelun olla aina huolestunut jostain ollakseen legitiimiä?
Elinkelpoisen julkisen palvelun on pakko huomioida asiakkaidensa syvimmät käyttömotiivit. Olisi suorastaan röyhkeää periä maksua palvelusta, joka näkisi asiakkaansa vain kaiken aikaa hyperaktiivisesti hyötyjä tuottavana tai virikkeellisyyttä hakevana suorittajana. YLE-lakiin pitäisikin ehdottomasti lisätä, että julkisen palvelun tehtävänä on myös relata.
2 kommenttia
To 17.12.2009 @ 18:16
Itseäni YLEn viihteellisyys on pohdituttanut lähinnä silloin, kun on tuntunut, että YLE haalii kovin samanlaisia sisältöjä kuin ne, joita tarjotaan jo mainoskanavilla. Esimerkiksi HBO:n sarjojen yksinoikeudenhankinta oli minusta outo veto. Jos YLE ei olisi oikeuksia hankkinut, sen olisi tehnyt jokin muu (mainosrahoitteinen) kanava, ja sarjat olisivat silti päätyneet ilmaiseksi suomalaisten televisioihin. Tämän vuoksi minusta ei ollut perusteltua käyttää sarjojen ostoon veronmaksajien rahoja.
Miksi YLE halusi nuo sarjat? Monet niistä edustavat tämänhetkisen televisiodraaman huippua, joten siinä mielessä ymmärrän kiinnostuksen saada ne: niillä saadaan lisää katsojia. Mutta mielestäni YLEn tehtävä ei ole - tai ainakaan sen ei pitäisi olla - kilpailla katsojista tuolla tavalla, vaan tehdä tai hankkia sisältöjä, joita mainoskanavat eivät pysty tarjoamaan tai halua tarjota, mutta jotka silti ovat jollakin tavoin hyödyllisiä ja kiinnostavia ainakin kohtuullisen katsojamäärän näkökulmasta.
To 11.02.2010 @ 20:56
Kommenttina: Ei ole ilmaisia tv-ohjelmia.
On epäkaupallisia Ylen ohjelmia, jotka maksetaan YLE-maksulla. Tämä maksu käytetään 100% ohjelmatoimintaan, hankintakuluihin, palkkoihin jne. Se ei sisällä voittomarginaalia.
Sitten on kaupallisia kanavia ja ohjelmia, jotka maksetaan palveluiden ja tavaroiden hinnassa, eli TV-mainontaan käytetyllä rahalla. Tämä kuluttajalta peritty hinta sisältää aina myös katteen (paitsi jos toiminta tuottaa tappiota, tietysti) eli taloudellisen voiton toimijalle. Toinen vaihtoehto on paketoida sisältö maksukanavaksi, jolloin muodostuu kaksisuuntainen ansaintalogiiikka: Voi sekä myydä yleisöä mainostajille, että ohjelmaa yleisölle.
Itse voisin sanoa: Olisin halunnut, että YLE olisi käyttänyt HBO-sarjoihin panostetun rahani esim. kotimaiseen draamaan, koska joudun jo nyt maksamaan hankkimieni tuotteiden hinnassa niin paljon amerikkalaisperäisestä ohjelmistosta. Nyt YLEn hankittua HBO:n joudun maksamaan tuotteiden hinnassa entistä huonolaatuisemmasta ohjelmasta, jota kaupalliset kanavat hankkivat HBO-sarjojen tilalle.
Toisaalta, Taistelutoverit oli kiva katsoa ilman mainoskatkoja...
;-)
