YLE Puheen kanavauudistus räjäytti palautepotin
Kirjoittaja työskentelee tuottajana ja juontajana YLE Puheessa.
Tulin töihin Suomen ainoaan puheradioon kolme ja puoli vuotta sitten. Silloin kanavan nimi oli Radio Peili. Kuulijoita oli melko vähän. Palaute oli niin harvinaista, että kokoonnuimme lähes koko toimituksen voimin niitä äimistelemään.
”Vau! Palaute!”
”Mitä siinä sanotaan?”
”Pitääkö tähän reagoida?”
Kuulijat valittivat yleensä uusintojen runsaasta määrästä, joskus juttujen virheistä.
Nyt on toisin. Vuodenvaihteen kanavauudistus räjäytti potin. Nyt valitetaan kaikesta, pääosin urheilusta ja aamujuontajastamme. Koskaan ennen palautetta ei ole tulvinut tähän malliin. Koskaan ennen YLE Puheesta ei ole puhuttu näin paljon muussa mediassa ja sosiaalisessa mediassa.
Tämä kaikki on yllättänyt, sillä aiemmin en lainkaan tiennyt, että ennen kanavauudistusta olimme suunnilleen universumin tai ainakin Suomen mahtavin, sivistävin ja syvällisin kanava.
Näin palautteissa hehkutetaan.
Palautevyöry sinänsä on myönteinen ilmiö. Olemme ihmisten mielissä ja esillä enemmän kuin koskaan ennen. Harmillisinta kritiikkitulvassa, jutuissa ja blogikirjoituksissa ovat väitteet siitä, että meiltä tulee vain hömppää ja urheilua.
Tätä mantraa alettiin hokea jo ennen uudistusta, vaikkei yhtään päivää uutta radiota ollut vielä tehty. Samaa hoetaan edelleen. Hekin, jotka eivät ole alun jälkeen enää kanavaa edes kuunnelleet. Tiedän tämän siitä, että he mainostavat asiaa YLE Puheen Facebook-sivulla. Sieltä ovat nämäkin rakentavat kritiikit:
”Ihan hirveää p***aa kyllä tulee.”
”Halleluja hömppä!”
”Yle Puhe on mennyt oikeasti aivan kauheaksi! Todella ala-arvoiseksi markkinahumuksi, rahvaan radioksi! Urheilua?!, p***aa, Olga Kikkeliskokkelis -mielisairautta. Koko ’uudistus’ on painajaismainen vitsi.”
En niele näitä purematta. Listasin yhdeltä viikolta oman päivälähetykseni juttu- ja spiikkiaiheet. Oli evm:ää, pressavaaleja, Sdp:n kriisiä, vuoden nuoren yrittäjän haastattelu. Vapaata juontopuhetta tuotin Tarja Halosesta, Mannerheimista ja Auschwitzistä. Samaan aikaan kollegat haastattelivat Hilkka Olkinuoraa, puhuivat Unescon maailmanperintökohteista ja etsivät konsteja taaperon nukuttamiseen.
Faktat tai mikään vastaus uudistuksen syistä tai taustoista ei vain taida riittää, jos oma lempiradiokanava on muuttunut itselle epämieluisaan suuntaan. Palautetta kannattaa silti lähettää.
Heidi Laaksosen kirjoitus on julkaistu Journalisti-lehdessä 3/2012.
10 kommenttia
Ti 14.02.2012 @ 11:47
Yle Puheen sivulla Heidi Laaksonen esittelee itsensä mm. näin: "soitan suutani Puheen Päivässä". Aamujuontaja Olga K taas kertoo olevansa "jääräpäinen paskanjauhaja".
Pari kysymystä:
Ovatko nuo yllämainitut esittelyt esimerkkejä Ylen uudesta strategiasta? Mitä ne kertovat Ylen henkilöstön itsekunnioituksesta ja arvostuksesta työtään ja radiota kuuntelevaa yleisöä kohtaan?
Jos Yleisradion juontaja sanoo olevansa paskanjauhaja ja yleisöpalautteessa sanotaan tarjonnan olevan "ihan hirveetä paskaa" niin onko Yleisradion tavoite saavutettu? Vai pitäisikö yleisölle tarjota hyvää paskaa? Mitä se on?
Ke 15.02.2012 @ 14:27
Olen minäkin pahoillani entisen lempikanavani YLE Puheen muuttumisesta. Nyt on pakko hyppiä kanavalta toiselle tavoittaakseen järkipuhetta. Toki Puheesta tulee ihan hyviä juttuja vieläkin, mutta jotenkin tuntuu siltä, että uusi "nuorekas" tyyli tarkoittaa myös tyhjää nollapuheen suoltamista. Luulen myös, että aliarvioitte vähän tätä ns. ruuhkavuosikupolven intelligenssiä. Saamanne palautehan on ollut aika rankkaa. Nyt olisi hyvä kuulla miten paljon enemmän YLE Puhe on saanut kuulijoita entiseen verrattuna. Ei aiemmin haitannut lainkaan, että Puheesta tuli uusintoina hyviä TV-keskusteluja ja YLE Ykkösen ohjelmaa. Kuuntelijalle on ihan sama mikä kanava on ohjelmia tuottanut kunhan saa kuulla kunnon asiaa ja hyviä kolumnisteja. Ikävä on Virtasta, Heikkistä, Enbuskea. Simo Frangenko nyt heidät korvasi?
Su 19.02.2012 @ 15:23
Puheen kuuntelijat ja tekijät puhuvat viesteissään toistensa ohi, eikä kunnollista keskustelua pääse näemmä syntymään. Kuuntelijat viestittävät tunnettaan siitä, että uudistus "tuntuu pahalta". Tunne on niin vahva, että se on jopa saatava kertoa julkisesti. Osa pyrkii analysoimaan tunnettaan, osa vain haluaa purkaa pahaa mieltään. Osin sivistyneesti, osin tunnekuohun vallassa. Palautteen vastaanottaminen ja ymmärtäminen on taito. Tottuneesti vaikeisiin ja monimutkaisiin asioihin tarttuvalla toimittajalla on varmasti erinomaiset taidot näiden palauteviestien pintaa syvempään käsittelyyn.
Tekijät puolestaan viestivät, että annettu palaute tuntuu pahalta. Etenkin, kun faktat, tilastot ja analyysit todistavat, että kuulijasta ei voi tuntua pahalta. Ohjelmat ovat pääasiassa samanlaisia kuin ennenkin. Hieman on nuorekkuutta lisätty juontajavetoisuudella ja muutama tunti tapahtumaurheilua lisätty iltan ja viikonloppuihin. Eihän tuollainen muutos oikeasti juurikaan voi vaikuttaa kuuntelukokemukseen - ainakaan negatiivisesti. Syy runsaaseen palautteeseen täynyy olla muualla: kuuntelijat ovat varmastikin muutosvastarintaisia tai sitten aivan liian vanhoja nuorekkaalle kanavalle. Ja ehkä joukossa on hieman tyhmiäkin henkilöitä, kun eivät osaa kuunnella radiota oikeaan aikaan, ymmärrä uudistuksen olleen hyväksi ja tuovan onnea ja autuutta laajojen kansanjoukkojen elämään.
Eli syvällä bunkkereissa ollaan ja mantraa toisetaan puolin ja toisin.
Mistä löytyisi se toimittaja, jolla olisi taito ja uskallus ohjelmassaan käsitellä ja taustoittaa syntynyttä umpisolmua syvällisesti. Miksi kuuntelijat kokevat niin kuin kokevat? Mikä on kanavien ikäryhmäprofilointiopin tausta? Miksi juontajavetoisuus on nykypäivää?
Ehkä mekin, joista nyt aamun juontojutustelu ja illan jääkiekkoselostus tuntuvat pahalta, vihdoin ymmärtäisimme mistä oikeasti on kysymys.
Ma 20.02.2012 @ 19:11
Niin, minäkin olen pahoillani entisen suosikkikanavani menettämisestä ja sen korvautumisesta ohjelmalla, joka on joskus teemoiltaan edelleen kiinnostavaa, mutta huonosti toimitettua ja toimittajaa, ei aihetta, korostavaa. Alkuun yritin kuunnella uudistettua kanavaa, nyt olen luovuttanut. Jos palautteesta on tullut paha mieli, niin se varmaan heijastelee meidän ruuhkavuodet ohittaneiden pahaa mieltä. Ja paha mieli tuli siitäkin, että ruuhkavuosiaan elävät ovat heille suunnatun ohjelmavalikon perusteella tyhmiä ja keskittymiskyvyttömiä. Vai onko vain helpompaa puhua niitä näitä kuin tehdä oikeaa radio-ohjelmaa ja kuvitella sitten, että sitä kuunnellaan - ei pidetä taustaporinana.
To 01.03.2012 @ 14:31
Olin 2 kk poissa kotimaasta ja nyt jo entinen Yle/Puhe -kuuntelija. Olga koo saa minut oitis vaihtamaan kanavaa, teennäinen ja kaupallisiin/nuorisokanaville suunnattu puhetapa ärsyttää ja valtava hookotus ja
lespaaminen pistävät vihaksi. Meillä on jo niin valtavasti nuorisolle suunnattuja kanavia, että eivätkö ne jo riitä? Pitääkö joka kanavan olla profiloitu alle 40 vuotiaille Ylessäkin? Kaipaan syvällisiä ja rauhallisia hyvin toimitettuja keskusteluja aiheesta kun aiheesta. terv,Mansikki
Pe 02.03.2012 @ 18:00
Ennen oli mukava, kun aamu-tv:n ja uutisten jälkeen voi siirtyä YLE-Puheen puolelle. Nyt ei enää, ei sellaista sekamelskaa jaksa kuunnelle.
Ke 07.03.2012 @ 23:39
Olen kuunnellut radio Puhetta ja aikaisemmin radio Peiliä joka ilta nukkumaan käydessäni. Olen kuunnellut mielelläni yle radio yhden ja television puheohjelmia. Nyt kun yritän kuunnella, sieltä tulee yleensä käheän s-vikaisen toimittajan viihteellissävytteisiä haastatteluohjelmia. Toivottavasti uudistus sopii jollekulle,mutta minua se ei palvele - eikä varmaankaan niitä ystäviäni, jotka mielellään kuuntelivat Radio Puhetta yön tunteina.
To 15.03.2012 @ 22:43
Usein valitettavasti on niin, että kun palautetta ei kuulu, niin asiat ovat silloin hyvin. Myös minä tyrmistyin alkuvuonna, kun vanhasta tottumuksesta availin YLE Puhetta varhaisina aamuyön tunteina kuunnellakseni uutisia. Uutisten sijaan kuului minuuttitolkulla sitä "gongien hakkaavaa pauketta", joka nyt on onneksi jo poistettu! ja sitten Heidi Laaksonen sanoi pirtsakalla äänellään "jos tämä älämölö ottaa päähän, niin ottakaa mallia Matti Nykäsestä ja olkaa yhtä positiivisia kuin hän". Tämä (gongit ja Matti Nykäs-jutut) toistui joka tasatunti ja mahdollisesti vielä useampana yönä. En uskaltanut tämän jälkeen edes avata radiota useaan viikkoon yöllä. Nyt olen vasta varovaisesti yrittänyt kuunnella YLE Puhetta yöllä ja vaikka klo 01 alkaen on usein ollut varsin kelvollista arkisto-ohjelmaa. Esim. 14.3. klo 01 tuli Heidi Laaksosen kuuluttamana uusinta Arja Saijonmaasta. Kuuntelin sen uusintanakin mielelläni. Mutta minua jäi vähän ihmetyttämään silloin klo 01 yöllä ne pikkulasten välikausihaalarijutut. Olisivat sopineet paljon paremmin sinne Turun radioon aamulla esitettäväksi.
Miksihän nykyisin lähetettäviä tasokkaita arkisto-ohjelmia klo 01 - 03 välillä ei haluta kertoa ohjelmatiedoissa?
Pe 23.03.2012 @ 00:03
Yle Puheelta voisi poistaa tai ainakin vähentää niitä joka väliin tungettuja kanava- ja ohjelmatunnareita. Jos halutaan erottua kaupallisista kanavista, niin miksi kopioida yksi niiden ärsyttävimmistä piirteistä, kompressoitu päällekäyvä tyhjän hehkuttaminen? Kanavan ilmeen voi luoda ihan oikeasti sisällöllä eli ohjelmilla, ilman rasittavaa hokemista ja toistoa. Itse olen varmaankin nuoremmasta päästä kanavan kohderyhmää, mutta jos haluan mölyä, niin sitten kuuntelen jotain muuta kanavaa. Nyt Ylen kanavista enää Yle Radio 1 on sellainen jota kuunnellessa ei luule välillä kuuntelevansa Radio Rockia, Novaa tms. tuubaa. Ohjelmissa on edelleen asiaa, mutta yleisilme on halpa.
Ti 01.05.2012 @ 21:43
Kun Olga Koo tuli Ylen Puhe-juontajaksi järkytyin. En kuuntele Olgan "lässytyksiä" sekunttiakaan. Kun Olga oli Radio Aallossa hän dominoi ja "moukaroi" juontajapariaan miestä. Lopetin Radio Aallon kuuntelun ärsyttävän, sössöttävän Olgan takia. Yle:n radiotoimittajat pitäisi laittaa "kiertoon" maakuntatoimituksiin ja maakuntatoimittajat Stadiin. Kummallista, että Yle:ssä kaksi-kolme toimittajaa saa juontaa ja huutaa yhtäaikaa. Nykyisin kuuntelen vanhoja CD-levyjä mieluiten kuin huutavia ja kiroilevia Yle:n toimittajia.