Ei itsemääräämisoikeutta
MOT-ohjelmani Holhotut kertoo kolme tarinaa tavallisten ihmisten taistelusta edunvalvojia ja heitä valvovia viranomaisia vastaan. Jutunteon aikana törmäsin tapauksiin, joissa ihminen oli määrätty edunvalvontaan varsin kevein perustein.
Olin sopinut haastattelusta erään joensuulaisen miehen kanssa. Mies oli rikkonut nilkkansa humalassa toilaillessaan. Velkaakin oli kertynyt jonkin verran. Mies määrättiin edunvalvontaan. Edunvalvoja otti haltuunsa miehen rahat ja pakotti tämän laitoshoitoon.
Miehellä ei kuitenkaan ollut diagnosoitu sellaista sairautta, joka vaatisi edunvalvonnan määräämistä. Mies ei ollut varsinaisesti hullu tai toimintakyvytön. Hän oli vain omapäinen ihminen, joka ei tullut toimeen viranomaisten kanssa. Edunvalvonta on kuin hämähäkin seitti: mitä kovemmin mies rimpuili, sitä tiukemmin hän takertui kiinni.
Mies koki edunvalvonnan nöyryyttävänä ja haki edunvalvonnan lakkauttamista Joensuun käräjäoikeudelta neljä kertaa. Mies perusteli vaatimustaan sillä, että ”hänen tulonsa riittävät hänen omiin kuluihinsa ja edunvalvoja vaikuttaa häneen vain negatiivisesti”.
Sekä edunvalvoja että Pohjois-Karjalan maistraatti vastustivat edunvalvonnan lakkauttamista. Lääkärinlausunnon mukaan miehellä on ”epärealistisia kuvitelmia pystymisestään itsenäiseen elämään” ja ”osastohoidossa on tullut esille hänen luonteensa impulsiivisuus”. Joka kerta käräjäoikeus hylkäsi miehen hakemuksen. Ja joka kerta mies valitti Itä-Suomen hovioikeuteen. Vasta kahdeksannessa oikeudenkäynnissä Itä-Suomen hovioikeus päätti, että edunvalvonta lakkautetaan.
Tapaus vaikutti pöyristyttävältä, ja iloitsin siitä, että saisin kertoa sen ohjelmassani. Juuri ennen Joensuuhun lähtöämme yritin soittaa miehelle varmistaakseni tapaamisemme ajankohdan. Miehen puhelin ei ollut päällä. Eikä se avautunut seuraavaan viiteen päivään. Lopulta tavoitin miehen aikuisen pojan, joka kertoi minulle asioiden todellisen laidan: mies ryyppää ja on lähes liikuntakyvytön. Minun oli pakko myöntää, että ehkä tässä tapauksessa viranomaiset olivat sittenkin oikeassa. Ehkä mies todella oli edunvalvonnan tarpeessa. Päätin, että emme lähde Joensuuhun.
Tapaus kuitenkin osoittaa, että edunvalvontaan määrääminen ei ole ongelmatonta. Viime kädessä on kysymys siitä, onko ihmisellä oikeus sotkea elämänsä, jos hän haluaa? Jos valtio ottaisi siipiensä suojaan jokaisen alkoholiongelmaisen ja impulsiivisesti rahaa käyttävän, edunvalvonnassa olisi pian satojatuhansia ihmisiä.
Kävin läpi kymmeniä muitakin oikeuden päätöksiä edunvalvonnan lakkauttamisesta. Maistraattien oikedelle antamissa kannanotoissa haiskahtaa viranomaisten turhautuminen siihen, kuinka edunvalvontaan määrätyn asioita on vaikea hoitaa valvottavan ”yhteistyöhaluttomuuden, ymmärtämättömyyden tai vastahankaisuuden takia”.
Onneksi Korkein oikeus on edunvalvontaa koskevissa päätöksissään korostanut ihmisen itsemääräämisoikeutta: ”Ihmisarvon kunnioittamisen periaate sekä päämiehen etujen ensisijaisuus ja osallistumismahdollisuuksien turvaaminen edellyttävät, että päämiehelle tärkeiden etujen vaarantumista tulee arvioida päämiehen näkökulmasta eikä esimerkiksi viranomaisten toiminnan joustavuuden tai vaivattomuuden kannalta.”
Miksei tätä periaatetta noudateta alemmissa oikeusasteissa?
p.s. Edunvalvonnan käsittely jatkuu tiistaina, jolloin Ajankohtainen kakkonen (TV2 klo 21) kertoo tamperelaisesta naisesta, joka menetti edunvalvonnan takia asuntonsa irtaimistoineen.
5 kommenttia
Ma 08.03.2010 @ 20:51
minulla on oma kohtaisia kokemuksia edun valvonta toimiston henkilö kunnan tökeröstä toiminnasta minulle sanotiin puhelimessa että minun pitää elää kädestä suuhun nauretavaa kun minun rahat ei riitä muuhun kuin tupakaan
Ke 10.03.2010 @ 09:01
Kummastakin ohjelmasta puuttui edunvalvojan näkökulma. Olen itse toisen vanhempani edunvalvoja, toinen on kuollut. Ohjelmissa esitetyt asiat johtuvat pääasiassa salassapitovelvoitteesta, joka on mielestäni kaikkea muuta kuin päämiehen edun mukainen. Edunvalvoja ei saa kertoa lähiomaisille jos aikoo myydä päämiehen omaisuutta, vaikka haluaisikin. Jos kertoo, syyllistyy rikokseen. Mielestäni lakia pitäisi muuttaa niin, että omaisuutta myytäessä sitä olisi ensin tarjottava lähiomaisille ostettavaksi käypään hintaan, koska niin holhottava itse tekisi. Omaisuuden myynti voi olla joskus hyvinkin järkevää. Esim. jos päämies on pysyvästi laitoshoidossa, hän ei enää tarvitse omistusasuntoa, ja siitä on kuitenkin kuluja koko ajan, ja asunnon myyminen on yleensä vuokraamista järkevämpää. Ohjelmassa esille tullut suvun valokuvien ja sukututkimusaineiston myynti vieraalle oli mielestäni todella törkeää, mutta laki ei anna muuhun mahdollisuutta. Edunvalvoja ei myöskään saa kertoa päämiehen ystäville, jos päämies on esim. siirretty toiseen hoitopaikkaan, että ystävät voisivat käydä vierailulla. Edunvalvoja siis määrätään eristämään päämiehensä ystävistään ja estämään näiden vierailut - miten tämä voi olla päämiehen edun mukaista, kun useiden vanhusten ongelmana on yksinäisyys. Sen sijaan hoitohenkilökunta saa kertoa vastaantulijoille kuka on hoidossa missäkin laitoksessa ja mihinkin jonossa. MOT-ohjelmassa pisti silmään vuositili, joka oli tehty vapaamuotoisesti A4:selle. Minulle ainakin maistraatti toimittaa kaavakkeet johon vuositili tehdään, eikä minulle ole kerrottu muusta mahdollisuudesta. Sen sijaan yhtenä vuonna huomautettiin siitä, kun en ollut tilissä eritellyt elinkustannuksia kaikkia erikseen, kaavakkeen neljälle riville. Pankin tiliotteissa kaikki kyllä näkyi erikseen. Toisena vuonna huomautettiin siitä, kun olin antanut satasen käyttörahaa enkä ollut pyytänyt päämiehen kuittausta - kaikki laskut ruokaa myöten maksettiin pankin kautta joten summa oli riittävä. Tämä on todella loukkaavaa: päämieheltä on pyydettävä kuittaus kun antaa hänelle hänen omia rahojaan. Ymmärrän toki että halutaan valvoa että rahat todella menevät päämiehelle eikä esim. jää edunvalvojalle, mutta siitä huolimatta se on loukkavaa. Tehtäväni alkaessa kysyin maistraatista kuinka paljon päämiehelle saa ja toisaalta pitää antaa käyttörahaa, mutta en saanut suoraa vastausta, on kuulemma tapauskohtaista. Siis annetaan joku summa ja jännitetään toista vuotta mitä maistraatti siihen sanoo tilintarkastuksessa. En tiedä miten virkaholhoojien tekemiä tilejä tarkastetaan, mutta omalta kohdaltani tuntuu siltä, että maistraatti keksii keksimällä jotakin huomautettavaa joka vuosi vaikka kaikki on tehty määräysten mukaan. Yleisen edunvalvojan palkkio on myös kohtuuton: jos en olisi itse ryhtynyt vanhempani edunvalvojaksi häneltä vietäisiin joka vuosi noin kolmen kuukauden eläke pelkästään palkkiona ja kulukorvaukset lisäksi. Omaisuus viedään vähitellen valtiolle holhouksen kautta.
Ke 10.03.2010 @ 23:01
Hyvä, että edunvalvontaa käsitteleviä ohjelmia, joissa epäkohtia tuodaan esille on vihdoinkin.
Aivan pöyristyttäviä asioita tapahtuu kun tietoa ei anneta lähiomaisille. Onko kukaan ajatellut minkälaista ahdistusta se aiheuttaa omaisille, joilla ei ole tilaisuutta mitenkään vaikuttaa läheisen hyvinvointiin ja asioiden hoitamiseen. Epäinhimillistä toimintaa maistraattien taholta ja siitä vielä veloitetaan. Maistraatteja ei ilmeisesti valvo kukaan ja saavat tehdä asioita miten vaan, kun ei tarvitse kertoa kenellekään. Suojelevat taitamattomia ja epärehellisiä edunvalvojia, joista saavat kaikki kärsiä myös hyvin tehtävänsä hoitavat.
Toivottavasti joku taho, en tiedä mikä ja kuka, voisi asiaan saada korjausta edunvalvonta asioiden hoitoon ja tiedonkulkuun.
Lisää ohjelmia aiheesta, tarvitaan tietoa siitä, miten näitä epäkohtia tiedonvälityksen ja lakien osalta voidaan saada korjattua ja nopeasti.
Pe 05.11.2010 @ 18:22
Minä hain kaksisuuntaisen mielialahäiriöni vuoksi itse edunvalvontaan, koska en kykene hoitamaan raha-asioitani mania tai masennuskaudella. Sillon kuin voin hyvin ja mielialani on tasain kykenen siihen ihan hyvin. Nyt olen joutunut jatkuvasti takkuamaan edunvalvojani kanssa. Rahani eivät yhtäkkiä enää riitäkkään asuntooni (jossa olen asunut liki kaksi vuotta ennen edunvalvontaa ja vuokria ei ole rästissä), minulla ei ole enää varaa pitää autoani, joka minulla oli ollut puolivuotta ennen edunvalvontaa ja siitä oli kaikki maksut siihen mennessä maksettu (kummasti auto on vieläkin minulla ja siitä on kaikki maksut hoidettu, vaikka niihin ei kuulemma ole rahaa)... Kuntottavan työtoiminnan matkoihin ei meinannut millään löytyä rahaa. Mitään ylimääräistä en ole voinut edunvalvonnan aikana ostaa. Välttämättömistäkin on pitänyt tapella, että ne olen voinut hankkia. Edunvalvojani päätti, et minun on pakko muuttaa asuntoon, joka ei minulle ollut yhtään sopiva ja josta en edes pitäny, ja irtisanoi minun asuntoni vuokrasopimuksen minulle siitä edes mitään mainitsematta (suututtuani asiasta, kun kuulin siitä, hän kuitenkin joutui sen irtisanomisen perumaan). Olen myös saanut asioidessani edunvalvonnassa sellaista kohtelua edunvalvojani taholta, että voisi luulla, että olen jotenkin jälkeenjäänyt. Ruokatiliäni ei voitu laittaa minun toivomaani kauppaan, koska sieltä saa alkoholia (minulla ei ole alkoholiongelmaa)... Ja hyvin pian edunvalvontaan pääsemiseni jälkeen totesin myöskin sen, että asioitani ei hoida edunvalvojani vaan hänen sihteerinsä...
