Mutkan kautta Grönlantiin
Helsingistä ei ole ihan helppo matkata Grönlantiin, ei vaikka matkaa olisi
miettinyt vuosia. Jotta ehtisi aamukoneella tuohon maailman ääreen, on
tehtävä syrjähyppy emämaahan Tanskaan jo edellispäivänä.
Kööpenhaminaan on ollut aina kiva matkata, mutta nyt se tuntui jotenkin
pelkältä välilaskulta. Sitä paitsi illan muutaman tunnin aikana Tanska
onnistui näyttämään erityisen vauraaat ja söpöt kasvonsa. En ole varmaan
koskaan nähnyt yhdessä paikassa sellaista määrää vauraita, kulturelleja
tanskalaisia kuin keskiviikko-iltana "Mustan timantin " eli uuden
kansalliskirjaston aulakahvilassa. Raha haisi niin vahvasti, että oli ihan
pakko ottaa selvää, miksi olivat kokoontuneet. Olivat tulleet San
Cataldosin ystävät-nimisen yhdistyksen vuosikokoukseen. En saanut selville
muuta kuin että yhdistyksellä on miljoonaomaisuus ja matkakuluja Italiaan.
Kokouksen asialistan ensimmäinen kohta oli tanskalainen herkkupuhvetti
runsaine viineineen.
Iltakävelyllä ohitin täkäläisen eduskunnan eli Folketingetin. Se on koko
tämän Grönlannin matkan kannalta ratkaiseva paikka. Istuin siellä joskus
vuosia sitten koko päivän suljetun seminaarin, jossa tanskalaiset ja
grönlantilaiset ruotivat välejään. Puhe oli harvinaisen suoraa ja
rehellistä. Päivän mittaan kävi selväksi, että emämasta tulleiden ja
alkuperäisväestön välit olivat kuin missä tahansa siirtomaassa konsanaan.
Epäluulot olivat sitä paitsi vain voimistumaan päin. Suoraan puhuttiin myös
paikallisväestön syvistä sosiaalisista ongelmista, joista viiina ei
kuulostanut olevan vähäisin. Emämaa Tanska puolestaan tynnytteli huonoa
omaatuntoaan vuosittaisella avokätisellä rahalähetyksellä. Tuon päivän
jälkeen päätin, että Grönlantiin on joskus päästävä.
Olen menossa sinne nyt 12 vuorokaudeksi. Matka huipentuu suuriin
paikallisiin juhlallisuuksiin, joissa jättiläissaaren itsehallinto
virallisesti laajenee. Asia on ollut vireillä kauan. Täyttä itsenäisyyttä
ajavat eivät voittaneet viime syksyn kasnaäänestystä, mutta pesäeroa
Tanskaan tehdään jälleen muutaman askeleen verran. Mutta mikä nyt todella
muuttuu, se on kiintoisaa kuulla. Emämaasta Tanskasta poiketen Grönlanti ei
kuulu Euroopan Unioniin, mutta onko esimerkiksi tämä penseys nyt
muuttumassa samalla tavalla kuin esimerkiksi taloussuossa rypevässä
Islannissa ?
Tämä matka on jotenkin omituisesti jännittänyt enemmän kuin mikään muu,
pitempikään reissu. Syy ei ole vielä oikein valjennut. Ehkä se osin johtuu
siitä, että siellä ollaan ihan oikeasti tiettömien taipaleiden päässä ja
ailahtelevien säiden armoilla. Tai sitten siitä, että elämä Nuukin
kerrostaloalueilla näyttää kuulemma myös hyvin lohduttomia puoliaan.
Iltakävelyn päätteeksi huomasin kööpenhaminalaisessa kanavassa pesällään
hautovan joutsenperheen. Näky oli kuin satukirjasta ! Luonto varmasti
pysähdyttää huomisesta alkeen Grönlannissakin, mutta luulisin että muuten
kuin söpöydellään.
