Yleislakko Facebookissa

Tänä perjantaina Suomeen tulee yleislakko. Kansanedustajien palkankorotuksista suivaantuneet suomalaiset perustivat Facebookiin sivun, jossa luvattiin, että kun kannattajamäärä ylittää 100 000, mennään lakkoon. Tuo valtava joukko kerättiin muutamassa viikossa.

Sata tuhatta ihmistä voisi saada Suomen polvilleen. Vuoden 1956 yleislakko pysäytti maan kolmeksi viikoksi. Silti perjantaina ei tapahdu mitään. Sillä se mikä on internetin voima, on myös sen heikkous.

Nettiklikkaus on helppoa, mutta ei velvoita mihinkään. On vaikea saada mielipide muuttumaan toiminnaksi. Suomi on täynnä vihaisia eläkeläisiä ja EU:n vastustajia. Silti eläkeläispuolueet ja itsenäisyyspuolueet ovat tuhoon tuomittuja.

Valta Suomessa on medialla. Siksi on ihmeellistä, että nämä mediaa hallitsevat nuoret edes yrittävät työntää ihmisiä kaduille, vanhanaikaisiin mielenosoituksiin. Vielä vanhanaikaisempia ovat puolueet – miksi nettinerot haaskaavat aikaansa Piraattipuoluen pitkissä kokouksissa ja epätoivoisessa vaalityössä? Tämäkin virtuaalinen yleislakko kääntyy itseään vastaan. Päättäjille se todistaa vain, että on aivan yhdentekevää, mitä kansalaiset netissä urputtavat - oli aihetta tai ei.

Tehokkaaseen lakkoon ei tarvita suuria joukkoja. Sata miestä satamissa saa halutessaan aikaan valtavaa vahinkoa. Sama pätee nettiin. Yksi kalajokelainen muusikko kavereineen höynäytti Iltalehden uskomaan itseään lottovoittajaksi. Tämä YouTubessakin julkaistu pila sai monen silmät aukeamaan, miten media oikeasti toimii.

Kepposen yhteiskunnallisen merkityksen osoitti Julkisen Sanan Neuvoston puheenjohtaja Risto Uimonen, joka pitää tekoa vaarallisena ja kehottaa Iltalehteä haastamaan huijarit oikeuteen. Ihan vakavissaan. Aikaisemmin JSN:n tehtävä oli suojella kansalaisia medialta, nyt se suojelee mediaa kansalaisilta. Nimeksi sopii paremmin Julkisen Sanan Neuvostoliitto.

Aito ongelma on silti se, miten kansalaisten tyytymättömyys vaikuttaisi myös päätöksentekoon. Äänestämättömyys ei riitä. 2007 vaaleissa lähes joka kolmas jätti äänestämättä. Jotkut sanovat, että tämä on demokratian kriisi. Toiset taas todistavat, että näin hyvin on ihmisillä asiat, on varaa jäädä kotiin. Ben Zyskowicz totesi ihailtavan kyynisesti, että kyllä ne paikat täyttyvät vähemmilläkin äänillä.

Jostain syystä suomalaiset eivät äänestä tyhjää. 100 000 tyhjää ääntä ensi kevään vaaleissa viestii kiistattomasti luottamuspulasta. Erona nettiklikkaukseen on ikävä kyllä se, että kansalaisen täytyy nähdä osallistumisen vaiva ja mennä paikalle. Jos et halua äänestää, mutta haluat vaikuttaa, niin äänestä tyhjää. Nyt minun täytyy saada mahdollisimman moni innostumaan ideasta. Niinpä perustankin Facebook-ryhmän ”Äänestä tyhjää”.

Katsotaan, kuinka nopeasti se saa 100 000 jäsentä – ja joko poliitikkoja edes pikkuisen pelottaa.