Ylen hyvää jähmeyttä

Yleisradio on laitosteatteri. Sen tarkoitus ei ole tuottaa taiteellista huippulaatua, vaan taata ihmisille pysyviä työpaikkoja ja turvallista elämää. Vaikka näyttelijälle ei ole sopivia rooleja juuri nyt, potkuja ei tule. Se on sosialidemokraattisen hyvinvointivaltion tuote, jopa huipentuma.

Työllistämisnäkökulmaa ei sanota media-alan kohdalla ääneen. Kummallista, sillä juuri tämä on nyt uhattuna. Maailma matkaa kohti verkostotaloutta, jossa jähmeät konglomeraatit sulavat pikku hiljaa.

Vaan ei niiden ole välttämättä pakko. Se on poliittinen kysymys. Samalla se on toki myös taiteellinen kysymys. Tuetaanko pieniä vapaita teatteriryhmiä vai isoja laitosteattereita?

Pienistä ryhmistä tulee uutta, erilaista – sanoisinko jopa korkealaatuista tavaraa. Mutta iso arvo on myös sillä, että valtio takaa jollekin alalle jonkinlaista pysyvyyttä. Tavoittelemmeko taiteellisesti (journalistisesti) ja kaupallisesti menestyksekkäitä huipputuotteita, vai olemmeko valmiita hyväksymään tasalaadun, turvallisuuden ja elämänlaadun vuoksi?

Sukupolveni edustajat vaativat edistystä ja muutosta. Minäkin. Mutta olen myös alkanut pitää jähmeydestä ja arkilaadusta. Se on ihmiskasvoista journalismia. Tuetaanhan muutakin teollisuutta. Hyvä kaupunginteatterit!