Uusintoja sontaluukusta
Hallintoneuvosto esittää tv-maksuun kuuden prosentin eli 14 euron korotusta ensi vuodeksi. Korotus on otettu hillityn innostuneesti Ylessä vastaan. Tappiota tulee yhä, mutta pitää ne oletettua siedettävämpinä. Esitys menee seuraavaksi viestintäministeriöön ja sieltä hallitukseen - ja läpimeno on varma. Poliitikoille tv-maksun korotus ei tunnu olevan ongelma.
Entä sitten kansa? Erehdyin lukemaan Helsingin Sanomien tv-maksu-uutisen kansalaiskeskustelua. Se oli masentavaa. Muutaman Yle-mielisen kommentin päälle vyöryi ikävän tutuksi tullutta Yle-vihaa. "Eihän sieltä tule muuta kuin uusintoja". "Minä en ole siitä sontaluukusta vuosikausiin maksanut enää mitään". Näin vapaasti siteeraten.
Kuusi prosenttia voi olla vaikeasti kaupattavissa suomalaisille televisionkatsojille. Ei auta vaikka sen kuinka jyvittäisi: korotus on 1,16 euroa lisää joka kuukaudelle. Korotuksen jälkeen tv-maksua pulitetaan päivittäin 67 senttiä.
Lupamaksajien määrän lasku on loiventunut viime aikoina. Tänä vuonna määrä putosi alle 1 900 000:n. Tv-maksun korotus on syytä perustella hyvin, jotta määrä ei taas lähtisi uuteen syöksyyn.
2 kommenttia
Ke 08.09.2010 @ 23:06
Yleisradion kannattajana, katsojana ja kuuntelijana minuakin on harmittanut se loka joka Ylen päälle heitettiin siitä alkaen, kun mediamaksu tuli vaihtoehdoista poliittisten puolueiden toimesta hyväksytyksi. Eli se olisi mennyt eduskunnassa läpi. Silloin kaupalliset kanavat, heidän liittonsa ja tj Pentikäinen Hki-median johdolla ryhtyivät voimakkaaseen julkiseen vastustuskampanjaan. Varmaan sieltä käsin alettiin raivoisa netti-ym kirjoituskampanjat, jotka täyttivät kaikki viestimet. Sitä jatkui ja jatkui ja samoin tekstein, en maksa jne. (tuskin olivat maksaneet tähänkään asti)joten se pieni pahantekijöiden joukko sai aikaan sen, että mediamksusta tuli kirosana. Ylen piirissä ei ilmeisesti oivallettu sen suurta vaikutusta ja ryhdytty vastatoimiin samoin asein. Kaupalliset korottavat vuosittain maksunsa, eivät kysy tilaajiensa kantaa, maksut ovat ulosmittauskelpoiset, jota Ylelle ei oltu hyväksymässä. Kun sitten kok.ministeri Suvi Linden vielä jätti esityksen tekemättä jouduttiin tähän. Esitän, että Yle entistä pontevammin kertoo julkisuuteen vahvan ammattitaidolla tehtävien ohjelmiensa tärkeän merkityksen Suomen kansalle, sen sivistykselle, tiedontarpeelle, vapaa-ajan tarpeisiin niin se on kyllin.
To 09.09.2010 @ 14:36
Kannatan lupamaksujen korotuksia ja vielä enemmän kannatan jäihin pantua ideaa YLEn rahoittamisesta verovaroin. Miksi minun ja muiden kuuliaisten pitäisi maksaa niidenkin puolesta, jotka ylpeänä nostavat keskisormensa YLElle, jättävät maksunsa maksamatta, mutta siitä huolimatta osaavat hyvinkin tarkkaan kertoa mistä ohjelmista pitäisi luopua ja mitä saada lisää!
Minä ainakin löydän katsomista ja kuuntelemista, vaikka joskus ohjelmatiedot pitääkin syynätä tarkkaan, että ne kiintoisimmat jutut sieltä osaa poimia mitä erilaisimman silpun ja hörhelön seasta.
Olen erityisen innokas radiokuuntelija ja kehottaisin lehtien ohjelmatiedoista vastaavia kertomaan enemmän myös radio-ohjelmien sisällöstä. On turha luulla, että yksi jos toinen kurkkaa radiotiedot netistä. Päivän lehdestä ne pitää löytää – edes jonkinlainen viikkokatsaus uusista sarjoista (esimerkiksi tiede- ja asiaohjelmasarjoista) olisi tervetullut lisä. En tiedä onko foorumi oikea, mutta lopuksi urputus: mihin ovat kadonneet YLERADIO1:n luonto- tai paremminkin biologia-aiheiset ohjelmat. Ei ole Erkki Kauhasen takaikkunaa, ei Biologiaa-sarjaa (Mattila, Pakarinen ja Vauras toimittajina), ei Tiedekahvilaa, ei Tiedeuutisia... Radiaattori sentään on voimissaan, mutta hei siellä RADIO1:ssä: paljon siellä keskustellaan erilaisista eettisistä ongelmista, mutta jotain puuttuu palapelistä, eivätkä RADIO SUOMEN joskus kiintoisat, joskus höpötiti tasoiset luonto- ja erikoisaiheiset illat riitä täyttämään viimeisen viiden vuoden aikana syntynyttä vajetta.
Keltavahvero