Ydinvoiman hulluilla päivillä
Suomen ydinvoimakeskustelua seuratessa ei aina tule ajatelleeksi, että ydinvoimalabisneksessäkin on – kaiken muun ohessa – kyse tavaran ostamisesta ja myymisestä. Ostamiseen ja myymiseen liittyy mainonta ja markkinointi.
Suomen piti jo olla ranskalaiselle Arevalle paras mahdollinen markkinavaltti – toisin kävi. Ydinvoimamaineeltaan puhtaaseen Suomeen tilattiin maailman ensimmäinen EPR-voimala: maailman suurin, maailman turvallisin ja maailman kaikin puolin edistynein. Sen piti taata Arevalle voittajan asema ydinvoimalamarkkinoilla.
Olkiluoto-hankkeen venyminen ja kompastelu johtivat kuitenkin siihen, että EPR ei näyttänytkään enää asiakkaiden silmissä kovin houkuttelevalta, varsinkin kun se on aika kalliskin.
Viimeksi Areva hävisi korealaisille, kun Yhdistyneet arabiemiirikunnat tilasi neljä APR1400-reaktoria Korean valtionyhtiöltä tiettävästi kolmanneksen Arevan hintaa halvemmalla. Arevan toimitusjohtajan Anne Lauvergeonin potkut alkoivat näyttää varmoilta.
Nyt Lauvergeonin onni näyttää kuitenkin kääntyneen. Viikko sitten Areva ilmoitti sopineensa neljän uuden ydinvoimalan teknologian myynnistä Italiaan. Italialaiset eivät silti aio antaa Arevan vastata varsinaisesta rakennusprojektista – ehkä Suomen kokemuksista oppineina.
Yhdysvalloissa kolmisenkymmentä yhtiötä haluaisi rakentaa ydinvoimaa. On kuitenkin käynyt ilmi, että rahoittajat pitävät hankkeita taloudellisesti liian riskialttiina. Esimerkiksi luottoluokituslaitos Moody’s on ilmoittanut pohtivansa ydinvoimaa harkitsevien yritysten luottoluokituksen alentamista.
Ydinvoimayhtiöt ovat joutuneet kääntymään presidentti Obaman puoleen lainatakuiden toivossa. Obaman hallinto onkin luvannut Georgiaan suunnitellulle kahdelle reaktorille yhteensä 8,3 miljardin dollarin lainatakuut, jotka kattaisivat yli puolet reaktorien hinnasta. Muitakin lainatakuusopimuksia on tiedossa.
Takuut ovat kuitenkin suututtaneet eräät kuluttajajärjestöt. Ne katsovat, että jos ydinvoimalaprojekti ei kelpaa markkinoille sellaisenaan, se on syntyessään susi, eikä siihen liittyviä riskejä pitäisi maksattaa veronmaksajilla.
Markkinatalous ja ydinvoima näyttävät maailmalla sopivan huonosti yhteen. Näyttää myös, että ydinrenessanssi on kiihkein niissä maissa, joissa laitosten haltijoiden vakuutusmaksut ovat muita pienemmät.
Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen ilmoitti viikonloppuna, että Suomen ydinvoimayhtiöt saavat tyytyä korkeintaan kahteen lupaan. Voimayhtiöt TVO, Fortum ja Fennovoima ovat periaatteessa kaikki edelleen kandidaatteja. Ne ovat kaikessa hiljaisuudessa esishoppailleet voimaloita kuudesta eri yhtiöstä. Malleja on Suomeen tarjolla yhteensä seitsemän, jotka löytyvät yllä olevista linkeistä.
Maallikosta näyttää, että muutama malleista karsiutuu alkuunsa, niin alussa niiden suunnittelu on. Kaikissa muissakin malleissa on Säteilyturvakeskuksen mukaan enemmän tai vähemmän korjailtavaa, jotta suomalaiset turvamääräykset täyttyisivät. STUK ei ota kantaa siihen, kuinka vaikeaa tai kallista tarvittavien muutosten tekeminen on.
Ohjelmassa Ydinvoimalaa ostamassa haastateltu OECD:n ydinvoimaosaston pääjohtaja Luis Echavarri antaa suomalaisille kaksi tärkeää neuvoa: Kannattaa hankkia vain testattua ja tunnettua teknologiaa, eikä pidä kiirehtiä turhaan.
Suomessa ei ilmeisesti noudateta
