Kelle kelpaa käytetty kodinkone?

Ohjelmani MOT: Elektroniikan romuralli kertoo sähkö- ja elektroniikkaromusta käytävästä taistelusta.

Jätelaki ja asetus sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta määräävät, että laitteet pitäisi ensisijaisesti käyttää uudelleen ja vasta toissijaisesti kierrättää, eli murskata materiaaleiksi. Lainsäädäntöä ei noudateta. Vain 0,3 prosenttia keräyspisteisiin tuoduista laitteista käytetään uudelleen kokonaisina laitteina.

Laitteiden jätehuollon pitäisi olla valmistajien ja maahantuojien vastuulla. Laitevalmistajien ja myyjien eli Sertyn ja Elkerin edustajat hokivat läpi koko haastattelun, että laitteita ei voida ohjata uudelleenkäyttöön, koska niille ei ole kysyntää. Kuluttajat eivät kuulemma halua ostaa käytettyjä laitteita. Samaan kuoroon yhtyi myös kierrätysoperaattori Kuusakosken edustaja Risto Pohjanpalo sekä valvova viranomainen, ylitarkastaja Teemu Virtanen.

Selitys ontuu. Ei kai lain noudattamatta jättämistä voi perustella sillä, että sen noudattaminen on vaikeaa? Jos uudelleenkäyttö on kerta kaikkiaan mahdotonta, niin lainsäädäntöä pitää muuttaa tai ainakin vaatia muutettavaksi.

Minulta jäi toimittajana kysymättä se olennaisin jatkokysymys: miten perustelette sen, että käytetyillä laitteilla ei ole kysyntää?

Keskeinen peruste lienee se, että käytettyjä laitteita ei nytkään osteta kuin hyvin vähän. Tämä on totta. Mutta ei kai laitteita osteta, jos niitä ei ole edes tarjolla? Jos ei ole tarjontaa, ei ole kysyntääkään. Laitteiden uudelleenkäyttö on vähäistä, koska laitteiden korjaamiseen ja kunnostamiseen ei haluta laittaa rahaa. Jokainen kuluttaja tietää, että uuden laitteen ostaminen on halvempaa kuin vanhan korjauttaminen. Elektroniikka on tänä päivänä käsittämättömän halpaa.

Silti kysyntää vielä halvemmille käytetyille laitteille varmasti olisi. Opiskelijat, työttömät, maahanmuuttajat, yksinhuoltajat ja muut köyhät varmasti kelpuuttaisivat myös pari vuotta vanhan pesukoneen tai mikroaaltouunin. Jutunteon aikana sain yhteydenoton esimerkiksi ruoka-apua jakavalta kansalaisjärjestöltä. He saavat ruokaa lahjoituksina ja tarvitsevat kylmälaitteita niiden säilyttämiseen. Uusia järjestöllä ei ole varaa ostaa. Käytetyt kelpaisivat heille hyvin.

Millasta sitten voisi olla toimiva uudelleenkäyttö? Kuvittellaan, että esimerkiksi pääkaupunkiseudulla, siinä Suomenojan Bauhausin ja K-raudan vieressä, olisi suuri halli, jossa myytäisiin käytettyjä sähkö- ja elektroniikkalaitteita. Tilat olisivat siistit ja valoisat, valikoima kattava. Hinnat kolmasosan siitä, mitä uusi maksaisi. Laitteet olisivat tarkastettuja ja korjattuja, ja niillä olisi takuu. Joko alkaisi olla kysyntää? Varmasti.

Mutta haluavatko uusien laitteiden tuottajat tällaista liiketoimintaa? Tuskin.