Tulpaton mopo ja eroamiskrapula
A2:n homoilta alkoi keskusteluna ja jatkui keuhkoamisena. Tätä keuhkoamista on pelkästään A-tuubissa 180 sivua. Väittely on kuin tulpattoman mopon polkemista. Mihinkään ei pääse vaikka kuinka polkee. Varsinkaan ne, jotka ”polkevat” äänekkäimmin eivät tunnu liikkuvan lainkaan.
30 000 ihmistä on eronnut kirkosta viikon aikana. Kirkkohallituksen linjauksen mukaan he eivät saa äänestää marraskuussa tulevissa seurakuntavaaleissa. Kuten aina nopeiden ratkaisujen jälkeen alkaa miettiä, että olisiko pitänyt tehdä toisin. Olisiko sittenkin pitänyt olla eroamatta ja äänestää omaan seurakuntaan ehdokas, joka sitä omaa kantaa oikeasti tukee? Tällä kertaa äänestämällä voisi oikeasti vaikuttaakin. Eroamiskrapulaa potiessa voi sitten miettiä, että tuliko tässä vietyä avoimuuden sanomaa taas neljä vuotta taaksepäin.
En muista että ikinä kirkko olisi seurakuntavaalien alla ollut näin hyvin mediassa esillä. Toisaalta en muista edellisiä seurakuntavaaleja lainkaan. Tällä kertaa ilmaisesta mainostuksesta ei ole puutetta. Onhan jokainen media toitottanut asiaa lähes tauotta.
Mutta pystyvätkö 16-vuotiaat äänestäjät, tai ylipäätään kuka tahansa, erottamaan mikä on kirkon ja mikä yksittäisen ihmisen kanta? Toivon, että nuoret 16–18-vuotiaat kävisivät runsaasti äänestämässä, jotta saadaan selville nuoremman sukupolven kanta kirkon asioihin. Nyt tätä keskustelua käyvät pääasiassa vanhat konservatiiviset jäärät omissa bunkkereissaa. Enkä usko, että tämän ”keskustelun” jälkeen on kumpikaan ääripää yhtään lähentynyt toisiaan, pikemminkin molemmat ovat vain syvemmällä omassa linnakkeessaan.
Osallistun keskusteluun A-studion aiheesta:
Miten kirkostaeroamisvyöry vaikuttaa seurakuntavaaleihin?
3 kommenttia
To 21.10.2010 @ 11:44
Päästäänkö äänestyksellä todella jonnekkin parempaan suvaitsevuuden tilaan?
Minusta tuntuu siltä että kirkko ei ole valmis luopumaan konservatiiveistaan koska se tarkoittaisi käytännössä luopumista koko seuraajakunnasta, ovathan ne samat konservatiivit juuri niitä jotka siellä kirkossa käyvät. Pappien täytyisi saarnata tyhjille katsomoille.
Lisäksi en ainakaan itse kadu päätöstäni erota hetkeäkään. Tämä kohu oli oikeastaan vain loppusysäys kauan sitten alkaneelle ajatteluprosessille. "Haluanko kuulua samaan yhteisöön Päivi Räsästen kaltaisten ihmisten kanssa?"
Ainoa asia mikä saisi minut liittymään takaisin olisi se että arkkipiispa tai enemmistö papistosta olisi tarpeeksi suoraselkäinen astuakseen esiin ja kumotakseen nuo Räsäsen väitteet, ja lisäksi hyväksyvänsä homo-avioliitot. Vaikka olisi minkä tulkinnan mukaan Raamatun vastaista, en halua kuulua uskontoon jossa ollaan vielä kuin milläkin pimeällä keskiajalla. Minulle kaikki ihmiset ovat saman arvoisia ja tästä myös mielestäni johtuu että kaikille ihmisille kuuluvat samat oikeudet, oli kyse kirkkohäistä tai pelkästään siitä että saa tulla ulos kaapista ilman syrjintää ja mustanmaalaamista.
To 21.10.2010 @ 12:34
Kirkko ja papit ovat olleet melkoisen selkärangattomia tämän asian kanssa. Kirkko kiemurtelee, kun sen pitäisi selkeästi tunnustaa samaa sukupuolta olevien parisuhteet ja kertoa suhtautuvansa myönteisesti siunauksen antamiseen. Kohta jäljellä eivät ole kuin fundikset. Papit, jotka suhtautuvat asiaan myönteisesti vaikenevat, koska pelkäävät reaktioita.
