Harakan näkökulma: Kaikki maalaa!
Torilla tavataan taas kuudentoista vuoden tauon jälkeen. Ja nyt koko kansa saa juhlia suomalaisuutta. Isänmaallisuus ei ole yhden puolueen yksinoikeus. Kukaan ei ole sen vähemmän isänmaallinen kuin toinenkaan, ainakaan tänään.
Suomen maailmanmestaruuksissa on hauska, neljän vaalikauden mittainen sykli. Niin vuonna 1995 kuin nytkin lama loppuu Suomen voittoon. Niin vuonna 95 kuin nytkin Suomi voittaa vaalien jälkeen, kun porvarihallitus väistyy ja demarit palaavat valtaan. Myös vihreiden vaalitappio on aina hyvä enne. MM-kulta siivittää uuden hallituksen optimistiseen alkuun.
Vuonna 95 nauratti, kun poistuva pääministeri Esko Aho ja tuleva johtaja Paavo Lipponen kilpailivat, kummalle kunnia kuuluu. Tänä vuonna yksikään johtava poliitikko ei kerennyt Bratislavaan. Katainen jumitti Brysselissä ja Mari Kiviniemellä oli kai parempaa tekemistä, samoin Jutta Urpilaisella ja Timo Soinilla. Paikalla oli vain Stefan Wallin, Ruotsalaisen kansanpuolueen johtaja ruotsinkielisine kavereineen – sitä on isänmaallisuus tänään.
Niin 1995 kuin nytkin maailmanmestaruus muuttaa maan henkistä tilaa – ja hyvään suuntaan. Me kaikki olemme asteen ryhdikkäämpiä ja arvokkaampia. Nyt ei ole kiukuttelun ja eripuran aika, vaan yhteistyön ja yhdessä voittamisen aika. Tässä tunnelmassa ei kannata heittäytyä hallituskiistoissa hankalaksi.
Loppuottelussa sykähdyttävää oli, että ratkaisumaaleja tekivät takarivin pojat. Nokelainen, Pihlström, Pesonen, Pyörälä. Finaalin pistetilastoon merkittiin peräti kaksitoista Suomen pelaajaa, yli puolet kentällä olleista. Mahtavan demokraattista. Kaikki pelaa – ja kaikki maalaa!
Voiko suomalaista hyvinvointivaltiota edustaa mikään paremmin kuin joukkue, jossa ei ole yhtään suuria tähtiä vaan toistensa puolesta taisteleva veljeskunta. Sen kunniaksi joka ikinen hyökkääjä sai finaalissa pisteen, paitsi se kaikkein avokätisin, Tuomo Ruutu. Hän kiteytti mestaruusjuhlissa Suomen menestystarinan näin:
"Niin itsevarma joukkue ja semmonen joukkue joka välitti toisista. Sen takia me ei missään vaiheessa panikoitu mitään. Jos joku tekee virheen, niin toinen paikkaa, niin se menee. Se on kentän ulkopuolella ja kentällä, kun välittää toisista niin tän näköistä se homma on.”
Välittäkää toisistanne! Sitä on suomalaisuus tänään, ja siitä on syytä olla ylpeä. Tänä iltana siis juhlitaan, lauletaan pakkoruotisksi, heilutellaan tutteja – ja välitetään toisistamme. Kiitos, Leijonat.
2 kommenttia
Ma 16.05.2011 @ 20:43
Niinpä tosiaan. Viime lama loppui juuri lätkäkultaan, kepun hallitukseen ja aika tavalla noihin tunnelmiin. Eiköhän se ole kaikkien asenteesta kiinni, millainen on tulevaisuus. Tässä on todellakin hyvä käännekohdan paikka.
Ma 16.05.2011 @ 21:35
Onkohan Harakka nyt ollut vaalien aikana Suomessa vai Ruotsissa? Wallin on edelleen virkaa tekevä kulttuuriministeri, jonka piiriin myös urheilu kuuluu, oli RKP:n edustaja tai ei.
Ymmärtääkseni ei myöskään Suomen ruotsalaiset aja Ruotsin ruotsalaisten asiaa, vaan kotimaansa (siis Suomen) asioita, Lauletaan pakkoruotsiksi? Eiköhän tuo Mamme laulu ihan sillä toisella kotimaisella, siis Suomen kielellä, raikaa ensisijaisesti tänä iltana. Mitä tulee kommenttiin "sitä on isänmaallisuus tänään". Harakka ei ole tainnut huomata, mutta Suomenruotsalaiset ovat kautta aikojen olleet isänmaallisia. Mannerheimia ihaillaan ja on äänestetty useasti suomen merkittävimmäksi henkilöksi. Hänhän oli Suomenruotsalinen, joka puhui melko heikosti Suomea. sitä oli isänmaallisuus jo silloin!
Eniten ihmetyttää mikä ihmeen järki oli painottaa näitä asioita mielettömän hienon saavutuksen yhteydessä?
Harakka on tunnetusti provosoiva kirjoituksissaan, mutta tällainen p....n jauhaminen olisi voitu jättä johonkin toiseen yhteyteen.
