Kirkko näinä päivinä

Ajankohtaisen kakkosen Homoillasta singahti liikkeelle poikkeuksellisen laaja yhteiskunnallinen keskustelu. Perimmäinen syy on tietenkin se, että homoseksuaalien oikeudet ovat yhteiskunnassa ja kirkossa paljon polttavampi kipupiste ja jakolinja kuin kukaan ymmärsi.

Mutta miksi keskusteluryöppy alkoi juuri tästä ohjelmasta? Homoillassa ei kerrottu juurikaan uusia argumentteja homoliittojen puolesta tai niitä vastaan. Keskustelu ei ollut erityisen kiihkeätä.

Muun muassa terveen järjen joukkohaudaksi haukuttu ohjelma ei ole kaikkien intellektuelleina itseään pitävien mieleen, koska studiossa on muitakin kuin ammattikeskustelijoita eikä keskustelu aina kulje virallista, neutraalia linjaa.

Koskaan emme tiedä, mikä tunnelma suorassa lähetyksessä studioon syntyy; kenen kommentit jäävät katsojien mieleen, kuka keskustelijoista ottaa tilaa ja kuka vetäytyy syrjään.

Teemaillassa studiossa ovat kahden tunnin ajan ihmiset, jotka normaalisti eivät keskustele keskenään, vaan antavat erikseen lausuntojaan, ampuvat puskista. Teemaillan keskustelut menevät sydämeen, katsoja alkaa ottaa kantaa, löytää keskustelijajoukosta ne, joiden kanssa on samaa mieltä ja ne, joiden kanssa on eri mieltä.

Katsomisessa tunteet ovat mukana, ja yhtä paljon kuin se, mitä sanotaan, merkitsee keskustelijoiden kehon kieli; ilmeet ja reaktiot. Kun studiossa erimieliset keskustelijat katsovat kaksi tuntia toisiaan silmiin, siitä syntyy ihan oma tarinansa asia-argumenttien rinnalle.

Julkinen keskustelu on jo kauan sitten erkaantunut siitä, kuka ja mitä Homoillassa sanoi. Kuka edes muistaa, että ohjelmassa puhuttiin pitkään suomalaisen yhteiskunnan homokammosta esimerkkeinä koulu ja urheilu.

On ollut myös mielenkiintoista seurata, miten ohjelmasta on syntynyt omaa elämäänsä eläviä käsityksiä. Teemailtaa on moitittu muun muassa siitä, että keskustelijat olivat tarkoitushakuisesti valittuja. Ihan tarkoitushakuisesti keskustelijat valitaankin, edustamaan erilaisia mielipiteitä.

Absurdeimman ajatuksen esitti Kaarina Hazard Radio Suomen Taustapeilissä, jossa hän ihmetteli, mikseivät Homoillan tekijät osallistu keskusteluun. Eli ohjelman tekijät alkaisivat kertoa, mitä mieltä ovat homoliitoista, kristillisdemokraattien jäsenmäärän kasvusta tai kirkosta eroajien määrästä? Ohjelmantekijöiden tehtävä on tehdä ohjelmia. Jos niistä seuraa vilkas yhteiskunnallinen keskustelu, yksi journalismin perustavoiteista on toteutunut.

Kirkko on keskustellut pitkään vain omissa vallan kammareissaan, suorastaan kaihtanut kaikkea julkista keskustelua kiistanalaisista asioista, kuten homoliitoista tai kirkon homoseksuaalisten työntekijöiden asemasta. Korkeintaan kirkon edustajat ovat antaneet ympäripyöreitä lausuntoja, joilla on yritetty olla loukkaamatta ketään.

Ajankohtaisen kakkosen Homoillan jälkeen kirkon erilaiset kannat alkavat avautua myös kirkon jäsenille ja muille kansalaisille, mutta kuva on edelleen hyvin epäselvä. Kuinka suuri osa papeista ja muista työntekijöistä sekä kirkon luottamuselimissä vaikuttavista maallikoista kannattaa homoparien puolesta rukoilua? Kuinka moni homoparien siunaamista? Kuinka moni vihkimistä heteroparien tapaan? Paljon on vielä keskusteltavaa eikä vastakkaisasettelun aika ole ohi.

Ylessä oli aikoinaan ohjelma kirkko näinä päivinä. Se pitäisi elvyttää uudelleen!