Kuka on populisti?
Jyrki Katainen haukkui viime viikolla sosialidemokraatit vastuun pakoilijoiksi ja populisteiksi. SDP onkin herättänyt huomiota maahanmuuton rajottamisella ja nyt irrottautumalla Kreikan lainapaketista.
Mutta kuvio on täysin järkeenkäypä.
Suomi jakautuu kahteen leiriin. Tämä on tietysti yleistys, mutta viime aikoina on alkanut näyttää siltä, että maassa on kaksi kulttuuria – ja niiden välillä kuilu.
Toinen leireistä on Kaupunki – vapaamielinen ja kansainvälinen. Toinen on Suomi – konservatiivinen ja isänmaallinen. Kaupunkilaiset ovat yksilöitä, joiden pitää aina saada tehdä, mitä mieli tekee. Suomalaisia velvoittavat perinteet, suku ja identiteetti.
Politiikassa keskusta ankkuroituu Suomi-identiteettiin, samoin ammattiyhdistysliike. Kokoomus ja vihreät markkinoivat taas kaupunkilaista tyyliä. - Tämä jako kertoo myös, ketkä ovat hyötyneet ja ketkä menettäneet EU:n myötä.
Mutta missä on SDP? Ei missään.
Alun pitäen demarit olivat kansainvälinen ja radikaali liike. Mutta kokoomus on vienyt tilan kaupungissa. Ja perussuomalaiset ilmaantuivat syömään kannatusta vastakkaisesta suunnasta.
Mikä selvimmin erottaa nämä kaksi kulttuuria? Se miten suhtaudutaan vieraaseen, ulkopuoliseen, poikkeavaan, erilaiseen, eriväriseen. Siksi demarit ovat käyneet somaleiden ja kreikkalaisten kimppuun. Seuraavaksi listalla ovat suomenruotsalaiset ja seksuaaliset vähemmistöt.
Moni vanha demari on kauhuissaan SDP:n linjanmuutoksesta. Liisa Jaakonsaari kirjoitti kaupunkilaisten kerholehdessä eli Facebookissa näin: ”Kyllä on noloa. Alennustila.”
Mutta pitää muistaa, että nämä uudet asenteet eivät ole demareille mikään periaateasia, vaan pelkkää raakaa vaalimatematiikkaa. Nimittäin äänestäjien ylivoimainen enemmistö on perinteisiä suomalaisia, eikä fiinejä kaupunkilaisia.
Mutta eivät demarit oikein osaa tätäkään taktiikkaa.
Ison puolueen on puhuteltava molempia leirejä. Siksi Keskusta on luonut suurella vaivalla itselleen myös kaupunkilaiset kasvot (Olli Rehn, Anneli Jäätteenmäki.)
Nyt puheenjohtajavaalissa on vaihtoehto molemmista leireistä – Mauri Pekkarinen tai Mari Kiviniemi.
Kokoomuksessa on myös selkeä roolijako. Maahanmuuttaja-asioissa esiin suorastaan tunkee Alexander Stubb, joka joka tapauksessa on kansan enemmistölle ihan liian herraskainen.
Sen sijaan Jyrki Katainen suorastaan kehottaa suomalaisia arvostelemaan maahanmuuttoa. Eli kokoomus puhuttelee samalla myös vanhoillista väkeä. (Ja joka toista haukkuu, on itse – Katainenkin on populisti.)
Mutta demarit hyppäävät suoraan laidasta laitaan. Ensin ollaan Halosen-Tuomiojan linjalla niin radikaalia, niin radikaalia. Sitten ollaan Rajamäen-Heinäluoman johdolla niin impivaaralaista, niin impivaaralaista.
Että mahtavatko demarit itsekään tietää, mitä mieltä he asioista oikeasti ovat. Jos ovat.
